VIIMEINEN AURINGONLASKU (The Last Sunset). USA (c) 1961 Brynaprod. O: Robert Aldrich. KS: Dalton Trumbo – Howard Rigsbyn romaanista. KU: Ernest Laszlo – Eastmancolor – 1,85:1. M: Ernest Gold. N: Rock Hudson (Dana Stribling), Kirk Douglas (Brendan O’Malley), Dorothy Malone (Belle Breckenridge), Joseph Cotten (John Breckenridge), Carol Lynley (Melissa Breckenridge). 1,85:1, DD mono, 108 min
Finnkino 5.6.2009
Kirk Douglas rahoitti lännenelokuvan Viimeinen auringonlasku Universal Internationalin levitykseen, ja Douglas Sirkin melodraamoista tutuista Universal-näyttelijöistä mukaan tulivat Rock Hudson ja Dorothy Malone.
Ohjaajaksi tuli Robert Aldrich, joka oli tuonut rohkeita ja uusia näkökulmia westerniin elokuvissaan Viimeinen apassi ja Vera Cruz (molemmat 1954). Viimeinen auringonlasku oli Aldrichin kolmas lännenelokuva.
Tuttuja lähtökohtia tarinassa ovat se, että eletään sisällissodan jälkeistä aikaa, ja eeppisenä kaarena on 1000-päisen karjalauman ajo Meksikosta Teksasiin. Tarinaan kytkeytyy takaa-ajo: sheriffi Dana Stribling (Hudson) aikoo toimittaa tappaja Brendan O’Malleyn (Douglas) oikeuden eteen. O’Malley on tappanut Danan lankomiehen, ja Danan leskeksi jäänyt sisko on sitten hirttäytynyt.
Pakomatkallaan O’Malley kohtaa Breckenridgen karjatilan, jonka emäntä Belle (Malone) on O’Malleyn nuoruuden rakastettu. O’Malleyn ronskeista ehdoista huolimatta Breckenridget palkkaavat O’Malleyn mukaan karjanajoon, ja tämän neuvosta päälliköksi palkataan Stribling. Tilanne on äärimmäisen jännittynyt ennen kuin karjanajo on alkanutkaan. Uusi jännite syntyy 16 vuotta täyttävän tyttären Melissan (Carol Lynley) ja O’Malleyn välille. Isä-Breckenridge (Joseph Cotten), entinen Etelävaltioiden upseeri, on vammautunut sodassa miehelle arimpaan paikkaan, ja hänestä on tullut alkoholisti.
Matkan varrella pappa Breckenridge joutuu kapakkatappeluun tuhoisin seurauksin, yaqui-intiaanit verottavat laumasta O’Malleylle luvatun viidenneksen, ja muka karjapaimeniksi mukaan lyöttäytyy rosvoja, joiden todellinen päämäärä on ryöstää naiset ilotaloon (hinta on kuulemma parempi kuin koko karjalauman arvo). O’Malley pelastaa Striblingin juoksuhiekasta tietäen, ettei karjaa saada perille ilman tätä. Karjanajossa on kiinnostavia yksityiskohtia, kuten se, missä Stribling neuvoo Melissalle, miten orpo ja eksynyt maverick-vasikka houkutellaan pysymään lauman mukana.
Kohtaus, jossa nähdään Elmon tuli (ukonvirva), johtaa elokuvan merkittävimpään keskusteluun, Bellen ja O’Malleyn väliseen tilintekoon. O’Malleylle selviää, että hän on miehenä pysähtynyt nuoren koltiaisen asteelle, kun taas Belle ei ole mikään pikkutyttö enää, vaan paljon enemmän, aikuinen nainen kaikissa asioissa.
Karja saadaan perille, eräs kauhea totuus paljastuu loppumetreillä, ja viimeistä auringonlaskua seuraa poikkeuksellinen kaksintaistelu, joka päättyy kameran noustessa korkeasta yläkulmasta otettuun ladattuun asetelmaan.
Viimeinen auringonlasku on periaatteessa mielenkiintoinen western. Ernest Laszlon kuvaus on mahtavaa, ja Ernest Goldin musiikki kenties hieman liiankin mahtavaa. Kirk Douglas tuo villin lännen antisankarin hahmoonsa uusia ulottuvuuksia, mutta vaikka muut näyttelijät ovat hyviä, heistä puuttuu pakottavan vakaumuksellista aitoutta.
