TOM JONES – HULIVILIHURMURI / Tom Jones från sängen till galgen (Tom Jones). Iso-Britannia (c) 1963 Woodfall Films. T+O: Tony Richardson. KS: John Osborne – Henry Fieldingin romaanista (1749) (lyh. suom. Olli Nuorto 1950, kokonaan Marja Alopaeus 1994). KU: Walter Lassally – Eastmancolor – negatiivi 1,37:1 – esitysformaatti 1,85:1. M: John Addison. LA: Ralph W. Brinton. PU: John McCorry. Kertoja: Micheál MacLiammóir. N: Albert Finney (Tom Jones), Susannah York (Sophie Western), Hugh Griffith (squire Western), Edith Evans (Miss Western), Joan Greenwood (Lady Bellaston), Diane Cilento (Molly Seagrim), Joyce Redman (”Jenny Jones”, rouva Waters), Lynn Redgrave (Susan, Upton Inn), Jack MacGowran (Partridge), David Warner (Blifil). Väri, anamorfinen 1,66:1, DD stereo, 116 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 4.11.2009
Ohjaaja Tony Richardson, kirjailija John Osborne, heidän Woodfall Films -yhtiönsä ja näyttelijä Albert Finney olivat edustaneet brittiläisen elokuvan ”vihaisten nuorten miesten” realistista ”kitchen sink” -koulukuntaa. 1700-luvun pikareskiromaaniin perustuva viihteellinen pukuelokuva Tom Jones oli kaikille vaihtelua ja suoranainen täyskäännös, joka palkittiin yleisömenestyksellä ja Oscar-palkinnoilla. Siinä missä brittirealismi oli perustunut kuvaukseltaan karheaan aitouteen Tom Jonesissa upeassa epookkikuvauksessa korostettiin mehukkuutta ja leikinlaskua kerronnassa ja ilmaisussa. Mallina saattoi olla Francois Truffaut’n Jules ja Jim, mutta asenne Tom Jonesissa oli selvästi viihteellinen. Huippunäyttelijät ovat parasta antia elokuvassa, joka kelpaa kevyeksi ajanvietteeksi. Noin 70 minuutin kohdalla kannattaa valpastua majatalokohtauksessa, jossa Tom Jones (Finney) kohtaa ”Jenny Jonesin” eli rouva Watersin (Joyce Redman) pitkässä sanattomassa ateriakohtauksessa, jossa katseet ja eri ruokalajeilla herkuttelu kertovat kaiken.
