Archive for the ‘MacGraw Ali’ Category

Preerian laki, Raivopäät (Convoy)

Keskiviikko, Heinäkuu 25th, 2007

Peckinpah-tarjonta täydentyy

PREERIAN LAKI (The Deadly Companions), USA 1961, ohjaus Sam Peckinpah, pääosissa Maureen O’Hara, Brian Keith, Steve Cochran, Strother Martin. 1:2,35, DD stereo, 90 min. Future Film 18.7.2007

RAIVOPÄÄT (Convoy), USA 1978, ohjaus Sam Peckinpah, pääosissa Kris Kristoffersson, Ali MacGraw, Burt Young, Ernest Borgnine, 1:2,35, DD 2.0 mono, 104 min. Canal+ / Universal 25.7.2007

Sam Peckinpah on ollut hyvin esillä dvd-tarjonnassa. Viheltävät luodit, Majuri Dundee, Hurja joukko, Balladi Cable Hoguesta ja Pat Garrett ja Billy the Kid saatiin erikoisjulkaisuina vuonna 2006, ja vuonna 2007 Pakotiestä on saatu BluRay-julkaisu.

Tänä vuonna tarjonta on täydentynyt entisestään. Ilmeisesti ensi kertaa dvd:llä on Suomessa julkaistu Peckinpahin ensimmäinen pitkä elokuva Preerian laki (1961). Se on työ, jossa Peckinpahilla ei ollut suurta valtaa. Taustavoima oli Maureen O’Hara, joka muistetaan John Wayne -elokuvien tulisena punapäänä, ja joka oli 1960-luvulla hyvässä vireessä, vaikka ei saanutkaan arvoisiaan rooleja. Preerian laki on kuvaus lännen naisesta, miehensä kuoltua suojattomaksi saluunalinnuksi muuttuneesta yksinhuoltajasta, jota saattaa halki apassien asuttaman preerian kolme epämääräistä seikkailijaa. Elokuvassa on omaperäisiä kosketuksia, ja kuvaus (William H. Clothier) on loistavaa, mutta mikään ei vielä viittaa mestaruuteen, jota Peckinpah osoitti jo seuraavassa elokuvassaan Viheltävät luodit.

Kunnianhimoisten teosten lomassa Peckinpah teki ajanvietettä. Hänen puhtain viihde-elokuvansa on Raivopäät (1978), C.W. McCallin hittisingleen perustuva rekkaralli, jossa Kris Kristoffersson esittää rämäpäistä Rubber Duckia. Voi olla että Suomen itärajan seiskatien rekkajonoihin kyllästyneet eivät koe viihteelliseksi tarinaa, jossa kapinallinen Rubber Duck lietsoo kilometrien pituisen karavaanin korruptoituneiden kyttien kiusaksi. Tapahtumapaikkoina ovat New Mexico, Teksas ja Arizona, ja romurallin kevyttä tyyliä todistaa se, että kukaan ei näköjään oikeasti vahingoitu, aivan kuin kyseessä olisi animaatio.