Archive for the ‘MacGowran Jack’ Category

Roman Polanski 3-Dvd Collection

Keskiviikko, Kesäkuu 16th, 2010

2010.06.05.-Roman-Polanski Collection

ROMAN POLANSKI 3-DVD COLLECTION
- VEITSI VEDESSÄ / Knivet i vattnet (Nóz w wodzie), Puola 1962. Suom. Leena Teirioja.
- INHO / Repulsion (Repulsion), Iso-Britannia 1965. Suom. Katja Niemi.
- UMPIKUJA / Djävulsk gisslan (Cul-de-sac), Iso-Britannia 1966. Suom. Leena Teirioja.
Atlantic Film 16.6.2010

Samassa boksissa ilmestyy Roman Polanskin kolme ensimmäistä pitkää elokuvaa, joista kukin on useamman katselun arvoinen. Ne ovat pienimuotoisia mustavalkoisia elokuvia, joiden kuvailmaisu on ladattua ja rytmin taju varmaa. Musiikkina soi jazz; säveltäjänä elokuvissa Veitsi vedessä ja Umpikuja oli Krzysztof Komeda ja Inhossa Chico Hamilton.

Veitsi vedessä -elokuvassa herättää huomiota tilantaju, jossa purjeveneen suljetun tilan vastapainona on vesien ja maisemien avaruus. Naisella on tarinassa kaksi miestä: menestyvä aviomies ja kulkuri joka on vapaa kuin taivaan lintu. Tarina on visuaalisesti rikas ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tällä kertaa huomiotani kiinnitti naisen laulama tunnuslaulu rakkauden katoamisesta. En edes muista, olenko nähnyt elokuvaa aiemmin niin, että laulun sanatkin on tekstitetty.

Porvarillisena pidettyä Polanskia ei katsottu hyvällä sosialistisessa Puolassa, ja hän jatkoi uraansa maailmalla. Englannissa Polanski ohjasi kaksi elokuvaa, joiden pääosissa esiintyivät ranskalaiset sisarukset Catherine Deneuve ja Françoise Dorléac. Inhossa Polanski osoittautui jälleen suljetun tilan mestariksi, eikä hänen samastumistekniikkaan perustuvaa kuvaustaan naisen (Deneuve) mielen hajoamisesta voi suositella herkälle katsojalle. Avainkuvaksi nousee silmä, ja naisen kohtaloon liittyy salaisuus, jota meille ei kerrota.

Dorléac oli pääosassa absurdin teatterin (Beckettin, Ionescon) henkisessä Umpikujassa. Pariskunta (Donald Pleasence, Dorléac) on vetäytynyt viettämään eristäytynyttä elämää syrjäiselle saarelle, mutta sitten kaksi haavoittunutta rikollista (Lionel Stander, Jack MacGowran) tulee sinne hakemaan turvapaikkaa… Kuvauspaikkana käytettiin erittäin tehokkaasti Lindisfarnen saarta.

Elokuvissa on huippukuvaajat Jerzy Lipman (Veitsi vedessä) ja Gilbert Taylor (Inho, Umpikuja). Ensinmainittu dvd on kuvallisesti laadukas, Inho ja Umpikuja eivät valitettavasti priimaa.

Tom Jones – hulivilihurmuri

Keskiviikko, Marraskuu 4th, 2009

20091020-tom-jones.jpg

TOM JONES – HULIVILIHURMURI / Tom Jones från sängen till galgen (Tom Jones). Iso-Britannia (c) 1963 Woodfall Films. T+O: Tony Richardson. KS: John Osborne – Henry Fieldingin romaanista (1749) (lyh. suom. Olli Nuorto 1950, kokonaan Marja Alopaeus 1994). KU: Walter Lassally – Eastmancolor – negatiivi 1,37:1 – esitysformaatti 1,85:1. M: John Addison. LA: Ralph W. Brinton. PU: John McCorry. Kertoja: Micheál MacLiammóir. N: Albert Finney (Tom Jones), Susannah York (Sophie Western), Hugh Griffith (squire Western), Edith Evans (Miss Western), Joan Greenwood (Lady Bellaston), Diane Cilento (Molly Seagrim), Joyce Redman (”Jenny Jones”, rouva Waters), Lynn Redgrave (Susan, Upton Inn), Jack MacGowran (Partridge), David Warner (Blifil). Väri, anamorfinen 1,66:1, DD stereo, 116 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 4.11.2009

Ohjaaja Tony Richardson, kirjailija John Osborne, heidän Woodfall Films -yhtiönsä ja näyttelijä Albert Finney olivat edustaneet brittiläisen elokuvan ”vihaisten nuorten miesten” realistista ”kitchen sink” -koulukuntaa. 1700-luvun pikareskiromaaniin perustuva viihteellinen pukuelokuva Tom Jones oli kaikille vaihtelua ja suoranainen täyskäännös, joka palkittiin yleisömenestyksellä ja Oscar-palkinnoilla. Siinä missä brittirealismi oli perustunut kuvaukseltaan karheaan aitouteen Tom Jonesissa upeassa epookkikuvauksessa korostettiin mehukkuutta ja leikinlaskua kerronnassa ja ilmaisussa. Mallina saattoi olla Francois Truffaut’n Jules ja Jim, mutta asenne Tom Jonesissa oli selvästi viihteellinen. Huippunäyttelijät ovat parasta antia elokuvassa, joka kelpaa kevyeksi ajanvietteeksi. Noin 70 minuutin kohdalla kannattaa valpastua majatalokohtauksessa, jossa Tom Jones (Finney) kohtaa ”Jenny Jonesin” eli rouva Watersin (Joyce Redman) pitkässä sanattomassa ateriakohtauksessa, jossa katseet ja eri ruokalajeilla herkuttelu kertovat kaiken.