Archive for the ‘MacDonald Joseph’ Category

Taras Bulba

Torstai, Helmikuu 4th, 2010

20100116-taras-bulba.jpg

TARAS BULBA / I djävulens tjänst (Taras Bulba). Jugoslavia / USA (c) 1962 Hecht-Curtleigh Productions. T: Harold Hecht. O: J. Lee Thompson. KS: Waldo Salt, Karl Tunberg – Nikolai Gogolin kertomuksesta (1835). KU: Joseph MacDonald. LA: Edward Carrere. PU: Norma Koch. M: Franz Waxman. N: Tony Curtis (Andrei Bulba), Yul Brynner (Taras Bulba), Christine Kaufmann (Natalia Dubrova), Sam Wanamaker (Filipenko), Brad Dexter (Shilo), Guy Rolfe (ruhtinas Grigori), Perry Lopez (Ostap Bulba), George Macready (kuvernööri), Ilka Windish (Sofia Bulba), Vladimir Sokoloff (vanha Stepan), Daniel Ocko (Ivan Mykola), Vladimir Irman (Grisha Kubenko). Väri, anamorfinen 2,35:1, DD mono, 119 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 4.2.2010

Nikolai Gogolin kertomus Taras Bulba oli Ernest Hemingwayn mielestä yksi kaikkien aikojen parhaista kymmenestä kirjasta. Se oli myös Aleksandr Pushkinin rinnalla venäläisen kirjallisuuden suurten sukupolvien innoittajia ja esikuvia. Tarina sijoittuu 1500-luvulle, kun puolalaiset asettuvat pysäyttämään osmannien (turkkilaisten) hyökkäyksen Ukrainan aroilla. Kasakat antavat osmanneille ratkaisevan iskun, jonka jälkeen puolalaiset kääntyvätkin kasakoita vastaan ja ottavat vallan. Taras Bulban johdolla kasakat taistelevat sekä puolalaisia että osmanneja vastaan monimutkaisessa juonessa.

Harold Hechtin tuottaman ja J. Lee Thompsonin ohjaaman elokuvan romanttinen tulkinta on toteutettu isolla budjella ja alkuperäisen kertomuksen tylyä iskevyyttä pehmentäen. Käsikirjoituksesta poistettiin myös Gogolin kertomuksen vastenmielisin piirre, juutalaisvainon puolustus antisemitistisine karikatyyreineen. Gogolilta peräisin olevaa puolalaisen ruhtinatar Natalian (Christine Kaufmann) ja Andrei Bulban (Tony Curtis) rakkaustarinaa on korostettu. Näyttelijöiden henkilökemia oli ilmeisesti kohdallaan, sillä Curtis otti avioeron vaimostaan Janet Leighistä, Curtis ja Kaufmann menivät naimisiin elokuvan valmistuttua ja saivat kaksi tytärtä. Curtis ei kuitenkaan ole habitukseltaan uskottava kasakka, toisin kuin rooliin alun perin ajateltu Burt Lancaster olisi ollut.

Elokuvan vahvuuksiin kuuluu Yul Brynnerin uljas pääosasuoritus. Brynner on ulkonäöltään ja asenteeltaan vakuuttava Taras Bulba.

Franz Waxmanin alkuperäismusiikki, jossa on hyödynnetty ukrainalaisia kansanlauluja, sai kiitosta. Bernard Herrmann kiitti sitä sanomalla sen olevan ”the score of a lifetime”.

Elokuva julkaistiin kansainvälisesti dvd:llä ensi kertaa vuonna 2008. Kuvallisesti eeppisen mahtavaa elokuvaa kelpaa katsella, vaikka masterointi ei ole aivan ehdotonta priimaa. Taras Bulba ansaitsisi teräväpiirtomasteroinnin, koska siinä on huikeita kaukokuvia suurtaisteluista, jotka on toteutettu ilman trikkikuvia. Esimerkiksi Dubnon piiritys ja sitä seuraava viimeinen taistelu ovat järisyttäviä eeppisiä jaksoja.

Katkaistu peitsi

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

20090622-broken-lance.jpg

Tulisuusluokka 9 chiliasteikolla

KATKAISTU PEITSI (Broken Lance). USA (c) 1954 Twentieth Century-Fox. O: Edward Dmytryk. KS: Richard Murphy – Philip Yordanin tarinasta. KU: Joseph MacDonald – kopiot: Technicolor – CinemaScope 2,55:1. M: Leigh Harline. N: Spencer Tracy, Robert Wagner, Richard Widmark, Katy Jurado, Jean Peters. Anamorfinen 2,55:1, DD stereo, 92 min
Finnkino 5.6.2009

Suuren budjetin lännenelokuvan kulta-aikaa oli 1950-luku, ja Twentieth Century-Foxin eeppinen Katkaistu peitsi toteutettiin upeasti CinemaScopena. Kysesssä on valtavan karjatilan perhetragedia ja tilan ristiriita läheisen kuparikaivoksen kanssa. Huikeat lännen maisemat pääsevät oikeuksiinsa Joseph MacDonaldin laajakangaskuvauksessa. Koska kyseessä on CinemaScopen varhaisvuosien elokuva, lähikuvia ei ole lainkaan, mutta koko- ja kaukokuvia sekä äärettömyyksiä hipovia panoraamoja sitäkin enemmän. Tällainen elokuva kannattaa katsoa mahdollisimman isolta ruudulta tai seinään heijastettuna.

Elokuvan tiedetään pohjautuvan Joseph L. Mankiewiczin kaupunkidraamaan Muukalaisten talo (1949), ja molempien esikuvana häämöttää William Shakespearen Kuningas Lear. Toisin kuin Shakespearella patriarkan jälkeläiset eivät ole tyttäriä vaan poikia. Samankaltaisia karjatyrannin ja jälkipolven konflikteja käsittelivät myös eräät muut aikakauden suurwesternit kuten Punainen virta. En ollut nähnyt Katkaistua peistä aikaisemmin, ja olin myönteisesti yllättynyt. Lähtökohta-asetelma on todellakin tuttu, mutta käsittelytapa on tuore ja omaperäinen. Kiitos kuuluu ensinnäkin käsikirjoittajille (Richard Murphy, Philip Yordan). Vaikka minulla oli Muukalaisten talo melko tuoreessa muistissa, esikuva ei kertaakaan tullut mieleen Katkaistua peistä katsellessa. Repliikit ovat iskeviä, eikä tarinankerronnassa ole kuolleita hetkiä.

Ohjaaja Edward Dmytryk oli iskussa Katkaistua peistä ohjatessaan. Hän nosti esiin eepoksen yhteiskunnalliset, poliittiset ja historialliset merkitykset. Elokuva kuuluu alkuperäisen kasautumisen draamoihin, ja se tekee myös selväksi, että hirmuvallan on aika päättyä. Yhtä lailla Dmytryk toi esiin perhetarinan katkeran syvyyspsykologisen pohjan. Katkaistu peitsi kuuluu intiaanien arvonpalautusta puolustaneisiin lännentarinoihin. Päähenkilö (Robert Wagner) on irlantilaisen patruunan (Spencer Tracy) ja hänen comanchevaimonsa (Katy Jurado) poika. Avoin ja piilevä rasismi kohdataan tarinan kaikissa vaiheissa. Kaksoishautajaisissa suoritetaan sekä katoliset että comanchemenot, ja patruunan haudan eteen isketään keihäs.

Yllättävän ajankohtaista resonanssia elokuva omaa sille, jolla on tuoreessa muistissa Barack Obaman kirja Unelmia isältäni: kertomus rodusta ja sukuperinnöstä.

Näyttelijöistä Spencer Tracy on omaa luokkaansa, karismaattisen uskottava karjaparoni. Eivät muutkaan näyttelijät huonoja ole. Jean Petersin esittämä neito osoittaa sisunsa illalliskohtauksessa, jossa hän isäntää uhmaten ottaa alkupalaksi sellaisenaan annoksen cayennepippuria (tulisuusluokka on 9 chiliasteikolla 0-11).