Archive for the ‘Luts Theodor’ Category

Koskenlaskijan morsian (vuoden 1937 filmatisointi)

Perjantai, Joulukuu 3rd, 2010

2010.11.27.-Koskenlaskijan morsian 1937

KOSKENLASKIJAN MORSIAN / Forsfararens brud. Suomi 1937. TY: Suomi-Filmi. TJ: Matti Schreck. T: Risto Orko. O+LE: Valentin Vaala. KS: Tauno Tattari, Jukka Ahuva – Väinö Katajan romaanista (1914). KU: Theodor Luts. LA: Ossi Elstelä. M: Harry Bergström; ”Kohta linnut laulaa laaksoissa” es. Ansa Ikonen. LainaM: Vanha virsi 528 ”Ah, mik’ autuus ompi siellä Walituilla taivaassa”; Vestmanviikin balladi (”mikäpä se ymmyrkäistä ymmyrkäisemp’ on”); Vanha virsi 210 ”Joutukaa sielut”; ”Tukkilautta se hiljallensa” (trad.). Ä: Pertti Kuusela. KP: Mankalankosket (Iitti, Kymenlaakso), Meltaus (Rovaniemi), Kittilä. N: Jalmari Rinne (Nuottaniemen isäntä Iisakki), Ansa Ikonen (Nuottaniemen Hanna), Eino Heino (Nuottaniemen Niilo), Eino Jurkka (Paloniemen isäntä Heikki), Tauno Palo (Paloniemen Juhani), Anton Soini (Koskenalustan isäntä), Kaarlo Kytö (Koskenalustan Antti), Ossi Elstelä (saarnamies Kero-Pieti), Vilho Auvinen (Kulku-Matti), Elli Ylimaa (Nuottaniemen Maija), V. Lyytikäinen (Paksu-Olli), Axel Slangus (pomo Svensson). Mustavalkoinen, 1,33:1, 74 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 3.12.2010

Valentin Vaala oli vasta 27-vuotias ohjatessaan kymmenettä elokuvaansa, ensimmäistä vakavaa draamaansa Koskenlaskijan morsian. Tulenkantajien lemmikki, urbaanin ja lennokkaan suuntauksen perustaja suomalaisessa elokuvassa, näytti nyt otettaan Suomi-Filmin perinteisessä maalaisdraamassa. Elokuva alkaa kuvilla tukkisavotasta ja koskenlaskusta ja päättyy kuvaan uivista tukeista. Torniolaiskirjailija Väinö Katajan romaaniin perustuva elokuva kattaa yhden vuoden vaarallisen Korpikosken ympärille sijoittuvasta kylämiljööstä. Ahne ja häikäilemätön Heikki (Eino Jurkka) ei kaihda mitään keinoja saadakseen oman poikansa (Tauno Palo) vauraan naapuritalon isännäksi. Sen isäntä Iisakki (Jalmari Rinne) on aiheellisesti varuillaan, eikä hänen tyttärensä (Ansa Ikonen) piittaa kuin salskeasta tukkilaisesta Antista (Kaarlo Kytö). Muta saarnamies Kero-Pieti (Ossi Elstelä) saa vanhat isännät sovintoon. Elokuvan käännekohdat näytellään kahdessa dramaattisessa koskenlaskujaksossa. Ne ovat näyttäviä mutta eivät rytmisesti ja dynaamisesti aivan täysitehoisesti toteutettuja. Pakahduttavaa voimaa on herännäiskohtauksissa, joissa Vestmanviikin balladi kajahtaa unohtumattomasti. Lapin maisemat kuvasi mestarillisesti Theodor Luts, ja dvd-masterointi on pääasiassa hienoa. Kuvalliset kauneusvirheet johtunevat lähtömateriaalin tilasta.

Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa

Perjantai, Elokuu 20th, 2010

2010.08.07.-Lapatossu-ja-Vinski olympiakuumeessa

”Terve ruumis ei työtä kaipaa”

LAPATOSSU JA VINSKI OLYMPIAKUUMEESSA / Lapatossu och Vinski i olympiafeber. Suomi 1939. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+Ä+LE: Yrjö Norta. KS: Valentin (= Ensio Rislakki). KU: Theodor Luts. LA: Antero Suonio. M: Martti Similä. Tunnus ”Karjalan poikia” (trad.). KP: Myllykoski (nykyisin osa Kouvolaa). N: Aku Korhonen (Lapatossu), Kaarlo Kartio (Vinski), Elsa Rantalainen (Julia Saro), Unto Salminen (kassanhoitaja Aarne Lehti), Kaarlo Angerkoski (salapoliisi), Laila Rihte (Raili Saro), Jorma Nortimo (konttoripäällikkö Urho Karhi). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 57 min
Finnkino (SF) 20.8.2010

Lapatossu, laiskuuden ylistäjä, on alun perin 1860-1880-lukujen rautateiden rakentamisen aikaan sijoittuva suomalaisen kansanhuumorin hahmo. Ystävänsä Vinskin tavoin Lapatossulla on tosipohjainen esikuvansa. Monien perinteisten Lapatossun huumoritarinoiden innoittamana Valentin eli Ensio Rislakki laati Ilmari Turjan kanssa käsikirjoituksen Suomen Filmiteollisuuden ensimmäiseen Lapatossu-elokuvaan (1937). Siinä hahmot päivitettiin nykyaikaan, ja esiintyjiksi tulivat Aku Korhonen ja Kaarlo Kartio. Alkuperäisten tarinoiden laiskan letkeä ja suorastaan hidas tyyli oli säilytetty kömpelössä mutta kiinnostavassa komediassa. Valentin yksin oli käsikirjoittajana valmistusvuonnaan ajankohtaisessa jatko-osassa Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa. Helsingissähän oli määrä pitää olympialaiset, ja Olympiastadion oli jo sitä varten rakennettu. Elokuvissakin olympiainnostus ilmeni, ja edellisellä viikolla oli saanut ensi-iltansa vakavasti olympiaintoileva Avoveteen. Toinen maailmansota oli kuitenkin jo alkanut elokuvien tullessa ensi-iltaan, ja kuukautta myöhemmin alkoi talvisota. Olympialaisia ei pidetty ennen kuin maailmansodan jälkeen.

Lapatossu ja Vinski olivat elokuvan ensimmäinen suomalainen koomikkopari, ja Aku Korhonen ja Kaarlo Kartio ovat rooleissaan hyviä. Muuten ote heilahtelee ja kömmähtelee. Elokuva huipentuu parodisiin urheilukisoihin, joissa työnnetään kuulaa, heitetään moukaria ja keihästä, juostaan pikajuoksua muurahaisten vauhdittamana, kilpaillaan maratonia ja ammutaan kiväärillä.

Dvd-masterointi on hyvää ja tekee oikeutta lahjakkaan kuvaajan Theodor Lutsin valonmäärittelylle.

Vaimoke

Perjantai, Kesäkuu 18th, 2010

2010.06.13.-Vaimoke

VAIMOKE / Så tuktas en man. Suomi 1936. TY: Suomi-Filmi. T: Risto Orko. O+LE: Valentin Vala. KS: Tauno Tattari, Vaala – Hilja Valtosen romaanista (1933). KU: Theodor Luts. LA: Armas Fredman. PU: Hjördis Melén. M: Harry Bergström. ”Bulu bulu”, ”Vaimoke”, ”Sävelhurmaa”. Ä: Pertti Kuusela. N: Ansa Ikonen (Kirsti Leivo), Tauno Palo (agronomi Esko Latva), Uuno Laakso (isä-Miettinen, ”Julle”), Kunto Karapää (Tanu Miettinen), Väinö Sola (isä-lukkari), Aino Lohikoski (Liisa), Rakel Linnanheimo (Maila), Eino Jurkka (toimittaja Torvela), Kirsti Suonio (äiti-Sofia). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 18.6.2010

Valentin Vaala oli luonut perustan äänielokuvan urbaanille suomalaiselle komediaperinteelle , ja ensimmäisellä elokuvallaan Suomi-Filmille (Kaikki rakastavat) Vaala oli tuonut yhteen Suomen suosituimman näyttelijäparin Tauno Palon ja Ansa Ikosen. Sarja jatkui monilla painoskuningatar Hilja Valtosen aiheisiin perustuvilla elokuvilla, joista Vaala myös filmasi ensimmäisen: Vaimokkeen. Vaalan merkittävä komediasarja on samanaikainen amerikkalaisen screwballin ja ”uudelleenavioitumisen komedian” kulta-ajan kanssa. Innokas elokuvissakävijä Vaala ottikin innokkaasti mallia maailmalta (Capra, Cukor, Lubitsch), mutta hänellä oli oma johdonmukaisen omaperäinen tyylinsä. Vuoden suosituimmaksi elokuvaksi noussut Vaimoke vaikuttaa yhä lennokkuudellaan. Hulluttelussaan se kertoo suomalaisuudesta ja aikakaudestaan myös jotakin uutta ja todellista. Sukupuolirooleja myllerretään, sukupolvien asetelmia horjutetaan, ja itsenäisen naisen identiteettiin otetaan uusia avauksia. Vaimoke oli säveltäjä Harry Bergströmin ensimmäinen elokuva. Vaimoke oli myös se elokuva, joka teki Ikosesta suosituimman suomalaisen naistähden.

Toivoisin, että Finnkinolla tutkittaisiin, mistä johtuu, että dvd:n kuvanlaatu näyttää tältä. Dvd:tä katsellessa saa sen vaikutelman, että lähtömateriaali on ollut kunnossa, mutta siirrossa on jotakin mennyt pieleen. Välillä kuva on laadukas, ja oudoksuttaa, miksi niin ei ole johdonmukaisesti.

Takki ja liivit pois!

Perjantai, Marraskuu 13th, 2009

20091107-takki-ja-liivit-pois.jpg

TAKKI JA LIIVIT POIS! / Rocken och västen bort! Suomi 1939. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Jorma Nortimo – Agapetuksen näytelmästä Onnellinen Sakari (1932). KU: Theodor Luts. LA: Karl Fager. M: Martti Similä. Ä: Kurt Vilja. LE: Eino Kari. N: Aku Korhonen (prof. Sakari Vartio), Sirkka Sipilä (Ilona Vartio & Aune Aarrekoski), Kaarlo Angerkoski (Kalle Sorjamaa, ”Kiinan Kalle”), Kaisu Leppänen (Irma Aaltonen), Unto Salminen (Aarne Uusitalo), Toppo Elonperä (johtaja Alfons Kukkaketo), Kaarlo Kartio (Eemeli Virta), Uuno Montonen (roteva potilas). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 76 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 13.11.2009

Agapetus oli aikansa suosikkinäytelmäkirjailija, ja hänen tuotantoaan myös filmattiin ahkerasti. Takki ja liivit pois! on hyväntuulista kohellusta, joka perustuu väärinkäsitysten ketjukauppaan. Kiinasta palannutta sosiologian professoria (Kaarlo Angerkoski) luullaan lääkäriksi, ja hän pitää yllä väärinkäsitystä tavattuaan valkotakkisena kiinnostavan naisen (Kaisu Leppänen). Kirurgian professoria (Aku Korhonen) luullaan teatterin koomikoksi, mutta tämän tytär (Sirkka Sipilä debyyttiroolissaan) saa salanimellä kiinnityksen teatterin näyttelijäksi.

Suomi-kompletisteille kiinnostava elokuva tarjoillaan kauniisti masteroituna dvd:nä

Yövartija vain…

Keskiviikko, Marraskuu 4th, 2009

20091127-yovartija-vain.jpg

YÖVARTIJA VAIN… / Blott en nattvakt… Suomi 1940. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+LE: Yrjö Norta. KS: Erik Dahlberg. KU: Theodor Luts, Armas Hirvonen. LA: Karl Fager. M: Martti Similä. Ä: Olavi Saari. N: Aku Korhonen (yövartija Virtanen), Regina Linnanheimo (Aino Virtanen), Unto Salminen (Veikko Kuusela), Uno Wikström (tehtailija Kuusela), Kaisu Leppänen (Liina, tehtaantyttö), Sylvi Palo (Kaisu, tehtaantyttö). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 92 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 4.12.2009

Suomen Filmiteollisuuden ”joulusadun” Yövartija vain… katsottiin tuoreeltaan heijastavan talvisodan henkeä. Joulukuussa 1940 ensi-iltansa saanut Yövartija vain on suhteellisen harvinainen suomalainen studiokauden elokuva sikäli, että se sijoittuu tehdastyöläisten ja tehtaan omistajien maailmaan. Kaikki henkilöt ovat tekstiilitehtaalaisia. Tehtaan vanha yövartija, leskimies Virtanen (Aku Korhonen), on ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvan Aino-tyttärensä (Regina Linnanheimo) yksinhuoltaja. Aino seurustelee tehtaan omistajan Kuuselan (Uno Wikström) Veikko-pojan (Unto Salminen) kanssa, vaikka vanhemmat muistuttavat, ettei saa leikkiä tulella. Virtasen enneuni varoittaa auto-onnettomuudesta, joka kohtaa Kuuselaa Kulosaaren sillalla. Kun uni toteutuu, Virtanen saa potkut, ja kun Aino tulee raskaaksi, Veikko ei tunnusta isyyttään. Kuuselan patriarkaalinen meininki herättää tehtaan työntekijöissä sellaista kapinamieltä, että pomo uhkaa kaikkia potkuilla. Tietenkään tarina ei pääty tähän.

Aku Korhosen näyttelijäntyö on elokuvan keskeistä antia. Naiivin ihanteellisen mutta historiallista mielenkiintoa omaavan tarinan dvd-masterointi on epätasaista, vaikka elokuvan negatiivi on tallella.

Jos oisi valtaa…

Perjantai, Toukokuu 15th, 2009

2009.09.19.-Jos-oisi-valtaa

JOS OISI VALTAA… / Ack, om jag kunde… Suomi 1941. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Yrjö Norta. KS: Jaakko Sola, Lauri Kyöstilä. KU: Theodor Luts, Felix Forsman. LA: Ossi Elstelä. M: Martti Similä. Tunnussävel: ”Niin minä neitonen sinulle laulan” (trad.). Otteita teoksista Carmen (Bizet), Helmenkalastajat (Bizet). Balettikohtaukset: Arvo Martikainen. Ä: Olavi Saari. LE: Yrjö Norta. N: Aku Korhonen (jätepaperinkerääjä, ”kaivosneuvos” Mikko Nousiainen), Sirkka Sipilä (Aune Irvas), Yrjö Tuominen (tehtailija Clas Irvas), Joel Rinne (insinööri Gunnar Berg), Siiri Angerkoski (Eva Irvas), Lauri Kyöstilä (Riku Lipponen, ”kamreeri”, ”Mr. Rix”), Arnold Tilgman (maestro Tinto Corelli, laulunopettaja). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 75 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 15.5.2009

Jos oisi valtaa on lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettu kevyen sarjan sadunomainen musiikkikomedia. Aku Korhonen on hyvässä vireessä lumpunkerääjänä, joka saa jättivoiton arpajaisissa ja tulee miljonääriksi ja menestyväksi tehtailijaksi. Tarina suo näyttelijälle aina houkuttelevan tilaisuuden esittää kahta hyvin erilaista hahmoa, köyhää ja rikasta. Lapset seuraavat sympaattista lumpunkerääjää mielellään, ja tämä järjestää heille hauskoja nukketeatteriesityksiä. Oopperan maailma (Bizet, Puccini… ) tulee tarinaan keskeisesti mukaan sekä lumpunkerääjän tarinan että rikkaiden piirien lempiharrastuksen kautta. Elokuvan arvokkaimpiin ominaisuuksiin kuuluvat nyt aidot kohtaukset Suomalaisesta Oopperasta (nykyisestä Aleksanterin Teatterista).