Archive for the ‘Lubitsch Ernst’ Category

Ollako vai eikö olla

Keskiviikko, Tammikuu 14th, 2009

20090308-to-be-or-not-to.jpg

”Mitä hän teki Shakespearelle, me teemme nyt Puolalle”

To Be Or Not To Be. USA (c) 1942 Romaine Film Corporation. T: Alexander Korda. O: Ernst Lubitsch. N: Jack Benny, Carole Lombard, Robert Stack. Mustavalkoinen, 1,33:1, DD 1.0 mono, 95 min
Sandrew Metronome Distribution Finland (Studio Canal / Warner Bros.) 14.1.2009

Ollako vai eikö olla on yksi kaikkien aikojen timanttisimmista komedioista, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä ällistyttävämmältä se tuntuu. Se on komedia Varsovan miehityksestä, joka kuvattiin sen ollessa pahimmillaan, ja tekijät kyllä olivat hyvin perillä siitä, miten asiat olivat. Lennokas tarina on täynnä yllätyskäänteitä, ja se on silti tiukan johdonmukainen. Kertomusta on lähes mahdotonta tiivistää juoniselosteeksi. Kyseessä on vastarintatarina Gestapon agentista nimeltä professori Siletsky (Stanley Ridges), jolla on hallussaan Puolan vastarintaliikkeen osoitelista. Puolalainen näyttelijäseurue, jonka jäseniä esittävät Jack Benny, Carole Lombard ja kumppanit, huiputtaa Gestapoa nerokkaalla naamiopelillä. Ernst Lubitsch tekee suurta pilaa näyttelijöistä ja heidän turhamaisuudestaan (Lombard haluaa käyttää parasta iltapukuaan keskitysleirikohtauksessa). Samalla kuvaus Varsovan pommituksesta, miehityksestä ja keskitysleirin uhkasta on täysin vakavaa. Elokuva on hyvin masteroitu ja kelpaa hyvin kotikatsomoon. Sitä kannattaa katsoa yhdessä ja keskittyneesti. Elokuvan täysi toimivuus vaatii sitä, sillä se on täynnä hienoja toistuvia vitsejä, jotka saavat eri kohtauksissa uusia merkityksiä. Yksi esimerkki huvittavista aiheista liittyy Gestapo-päällikkö Ehrhardtiin. Yhdessä käänteessä Jack Benny joutuu esiintymään Ehrhardtina Siletskylle, ja nauraa niin junttimaisesti kuulemalleen (”vai kutsuvat he minua keskitysleiri-Ehrhardtiksi, hah hah haa!”), että Siletskyn epäluulo herää. Mutta toisessa kohtauksessa Benny joutuu näyttelemään Siletskyä oikealle Ehrhardtille (Sig Rumann), jonka käytös on juuri sellaista, jollaisena Benny oli sen esittänyt!

Posted in Atwill Lionel, Benny Jack, Korda Alexander, Lombard Carole, Lubitsch Ernst, Maté Rudolph, Stack Robert, Yleinen | No Comments »

Onnemme on vaarassa (Tuo epävarmuuden tunne)

Perjantai, Heinäkuu 11th, 2008

20090723-that-uncertain-feeling.jpg

ONNEMME ON VAARASSA / TUO EPÄVARMUUDEN TUNNE (That Uncertain Feeling). USA © 1941 Ernst Lubitsch Productions. TJ: Sol Lesser. T+O: Ernst Lubitsch. KS: Donald Ogden Stewart – sovitus Walter Reisch – Victorien Sardoun ja Émile de Najacin näytelmästä Divorçons (1880) – uudelleenfilmatisointi Lubitsch-elokuvasta Taas suutele mua (Kiss Me Again, 1925). KU: George Barnes. LA: Alexander Golitzen; A.E. Freudeman. Merle Oberonin puvut: Irene. N: Merle Oberon (Jill Baker), Melvyn Douglas (Larry Baker), Burgess Meredith (Alexander Sebastian), Sig Rumann (herra Kafka). Mustavalkoinen 1,33:1, DD mono, 84 min
Suomennos: Päivi Ahlqvist
Finnkino (The Great Hollywood Classics) 11.7.2008

Tuo epävarmuuden tunne on Ernst Lubitschin tunnetuimpia elokuvia Suomessa siksi, että sitä on esitetty paljon televisiossa. Sen täyttä arvoa ei ole missään yleisesti huomattu, mutta mielestäni se aina ollut komedian mestariteos ja Lubitschia parhaimmillaan.

Pohjana oli ranskalainen suosikkinäytelmä, jonka toinen kirjoittaja oli Victorien Sardou, ”hyvin tehdyn näytelmän” (pièce bien faite) tärkein kehittäjä. Komedian hölynpölyjuonesta, jota Lubitsch oli ennenkin käyttänyt (mykkäkomedia Taas suutele mua Hanns Krälyn käsikirjoituksesta), taikoi uuden timanttisen puhutun dialogiversion ykkössarjan käsikirjoittaja ja satiirikko Donald Ogden Stewart (Laughter, Vakka kantensa valitsee, Love Affair, Skandaalihäät).

Minäkin olen nähnyt juuri tämän Lubitsch-elokuvan ehkä useammin kuin minkään muun, ja silti se jaksaa aina naurattaa. Suosikkikohtaukseni on unkarilainen gulassi-illallinen, jossa vaimon teennäinen ja ulkoaopeteltu ”Egeszegere” (”Terveydeksi!”) saa aikaan aitoa iloa koko illaksi. Toinen lempikohtaukseni on avioeronäytös asianajajan toimistossa. Miehen ja vaimon on syyllistyttävä toisiaan kohtaan loukkauksiin, joihin kumpikaan ei usko.

Taustahuomioita illalliskohtaukseen: Merle Oberonin aviomies oli unkarilaissyntyinen tuottajanero Alexander Korda. Sig Rumann, joka esittää juutalaista tehtailijaa nimeltä Kafka, esitti Lubitschin seuraavassa elokuvassa Ollako vai eikö olla (1942) Gestapo-päällikköä, joka tunnetaan lempinimellä ”keskitysleiri-Ehrhardt”.

Merle Oberon tyydyttämättömänä vaimona, Melvyn Douglas itserakkaana vakuutusmiehenä ja Burgess Meredith omalaatuisena pianistina ovat erinomaisia. Mutta myös sivurooleissa on herkullisia osasuorituksia, kuten Alan Mowbray psykoanalyytikkona ja Eve Arden asianajotoimiston sihteerinä.

Suositellaan katsottavaksi hyvässä seurassa viinilasillisen ja mansikoiden kera.

Posted in Barnes George, Douglas Melvyn, Lesser Sol, Lubitsch Ernst, Meredith Burgess, Oberon Merle, Reisch Walter, Sardou Victorien, Stewart Donald Ogden, Yleinen | No Comments »

Greta Garbon parhaita (4 erillisjulkaisua)

Keskiviikko, Marraskuu 15th, 2006

MATA HARI, USA 1932, ohjaus: George Fitzmaurice, pääosissa: Greta Garbo, Ramon Novarro, 90 min

ANNA KARENINA, USA 1935, ohjaus: Clarence Brown, pääosissa: Greta Garbo, Fredric March, 88 min

KAMELIANAINEN (Camille), USA 1936, ohjaus: George Cukor, pääosissa: Greta Garbo, Robert Taylor, 104 min + KAMELIANAINEN (Camille), USA 1921, ohjaus: Ray C. Smallwood, pääosissa: Alla Nazimova, Rudolph Valentino, 70 min

NINOTCHKA, USA 1939, ohjaus: Ernst Lubitsch, pääosissa: Greta Garbo, Melvyn Douglas, 105 min

Warner Bros. Finland 15.11.2006

Greta Garbon (1905-1990) 100-vuotisjuhlan kunniaksi Warner Bros. julkaisi Yhdysvalloissa mahtavan Garbo The Signature Collection -boksin. Neljä elokuvaa siitä on julkaistu nyt Suomessakin erillisinä. Alkuperäinen tuotantoyhtiö oli MGM, ja mukana ovat vakiokumppanit kuten kuvaaja William H. Daniels ja puvustaja Adrian. Masterointi tekee oikeutta MGM-glamourille.

Mata Hari (1932) oli Greta Garbon versio useasti filmatusta tarinasta, josta julkaistiin Suomessakin äsken dvd-versiona Marlene Dietrichin edellisenä vuonna valmistunut tulkinta Eri lippujen alla (1931). Romanttisena partnerina kaikkien aikojen vakoilijavampille on mykän elokuvan tähti Ramon Novarro. Hän on vähän vaisu, mutta onneksi elokuvassa on muuten värikäs näyttelijäkaarti, ja Mata Harin ”tanssi Shivalle” kiehtoo eksotiikallaan.

Anna Kareninaa (1935) voi pitää mahdottomana haasteena: puolitoistatuntinen MGM-elokuva maailman hienoimpiin kuuluvasta romaanista. Tuottaja David O. Selznick, ohjaaja Clarence Brown ja hyvä näyttelijäkaarti tekevät parhaansa. Leo Tolstoin kirjalle tulkinta ei tee oikeutta, mutta elokuva voi kiehtoa laadukkana oheisilmiönä. Siihen nähden, että se rajautuu Annan ja Vronskin romanssiin voi miettiä sitä, että näyttelijöiden tulkitsema intohimo ei vakuuta.

Sama kysymys herää Kamelianaisessa (1936), jota on pidetty Garbon parhaana draamana. Alexandre Dumas’n tarinasta ja siihen perustuvasta Giuseppe Verdin oopperasta La Traviata on kymmeniä tulkintoja, joiden joukossa tällä George Cukorin ohjaamalla filmatisoinnilla on arvosija. Kuten Garbon Anna Karenina -filmatisointi, tämäkin pelkistyy tarinaksi naisesta, jota on loukattu rakkaudessa ja joka jää syvimmältään yksinäiseksi. Kun kaikki muu on ensiluokkaista, yllättävän vähän häiritsee se, että taaskin ensirakastajan (Robert Taylor) intohimo jää vaisuksi.

Levyllä on mukana myös mykän kauden Kamelianainen (1921), pääosissa aikansa suuret tähdet Alla Nazimova ja Rudolph Valentino. Kyseessä ei ole mikään klassikko, ja kiinnostavin piirre liittyy lahjakkaaseen lavastaja-puvustaja Natasha Rambovaan, joka tässä elokuvassa toi Art Deco -tyylin amerikkalaiseen elokuvaan ja nappasi Valentinon miehekseen. Elokuva tarjotaan Turner Classic Movies -laitoksena (2002), mukana Peter Vantinen ikävystyttävä musiikki.

Ninotchka (1939) on Ernst Lubitschin klassikkokomedia, jota mainostettiin iskulauseella ”Garbo nauraa”. Garbon ensimmäisen äänielokuvan Anna Christie mainoslause oli ollut ”Garbo puhuu”, ja Kamelianaisesta käytettiin epävirallisempaa slogania ”Garbo yskii”. Komedia toimii yhä, vaikka satiirin kohteena olevaa valtakuntaa ei ole olemassa. Lubitsch oli käynyt Neuvostoliitossa Stalinin pahimman terrorin aikaan ja tiesi naurun parhaaksi aseeksi fanaattisuutta vastaan. Elokuva yllättää edelleen romanssilla, joka osapuolia ovat stalinistinen komissaari (Garbo) ja pariisilainen playboy (Melvyn Douglas), jota venäläinen emigranttiruhtinatar kutsuu ”Volgan lautturikseen”.

Posted in Adrian, Brown Clarence, Cukor George, Daniels William H., Douglas Melvyn, Dumas fils Alexandre, Fitzmaurice George, Garbo Greta, Lubitsch Ernst, March Fredric, Nazimova Alla, Novarro Ramon, Selznick David O., Taylor Robert, Tolstoi Leo, Valentino Rudolph, Yleinen | No Comments »