Archive for the ‘Lönnberg Ghedi’ Category

Synnin jäljet

Perjantai, Syyskuu 24th, 2010

2010.09.25.-Synnin-jaljet

SYNNIN JÄLJET / Synden lockar och straffar. Suomi 1946. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS+LA+LE: Hannu Leminen. KU: Kalle Peronkoski (suomenkielinen versio). M: Harry Bergström. Ä: Kurt Vilja. N  (suomenkielinen versio): Eeva-Kaarina Volanen (Tuula Heino, sairaanhoitajataroppilas), Rauha Rentola (Mirja Kallio, ”Mirri”, sairaanhoitajataroppilas), Ghedi Lönnberg (Aino Lahti, sairaanhoitajataroppilas), Salli Karuna (Viivi Rask, ”Tantta”, oppilaskodin johtajatar), Siiri Angerkoski (Elli, oppilaskodin siivoojatar), Kaija Suonio (Laura Eskelinen, kurssin johtajatar), Aino Lohikoski (metsätyömiehen vaimo), Tapio Rautavaara (muusikko Ragnar Ekholm), Yrjö Tuominen (professori Kustaa Åhman), Tauno Majuri (tohtori Eero Jokimo), Olavi Reimas (tohtori Jokinen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 77 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 24.9.2010

Sukupuolitaudeista tuli suuri yhteiskunnallinen ongelma toisen maailmansodan jälkeen, kun hirvittäviä väestömenetyksiä kokeneet suomalaiset noudattivat Raamatun käskyä ”lisääntykää ja täyttäkää maa” ja purkivat paineita muutenkin.

Sukupuolitautien Valistamisyhdistyksen kanssa valmistettu Synnin jäljet oli kolmas lyhyen ajan sisällä valmistunut ”kuppaelokuva”. Sitä ennen olivat valmistuneet Rakkautensa uhri (1945) ja Nuoruus sumussa (1946). Hannu Leminen otti päähenkilöikseen kolme sairaanhoitajataropiskelijaa. Eeva-Kaarina Volanen ja Ghedi Lönnberg saivat kiitetyt elokuvadebyyttinsä näissä rooleissa. Rempseää Mirriä esittävä Rauha Rentola oli heitä vain muutaman vuoden vanhempi mutta elokuvanäyttelijänä jo veteraani. Tapio Rautavaara näytteli mieleenpainuvasti syfiliksen toiseen vaiheeseen edennyttä muusikkoa, joka joutuu näkönsä vaarantuessa käyttämään mustia laseja. Elokuvassa on myös sairaanhoitajaopiskeluun liittyen suoranaisia luentokohtauksia järkyttävine dokumentaarisine kuvineen.

Elokuvassa on kömmähtelyä, mutta Lemisen vakaumuksellisen otteen ja sydämellisen näyttelijäohjauksen ansiosta sitä kestää kuitenkin katsoa. Kuvallinen laatu on kohtalaista, jonkin verran vaihtelevaa.

Suopursu kukkii

Perjantai, Heinäkuu 11th, 2008

2008.07.27.-Suopursu-kukkii

SUOPURSU KUKKII / Getporsen blommar. Suomi 1947. TY: Suomen Filmiteollisuus. T+O+KS: Toivo Särkkä – Matti Hällin romaanista (1943). KU: Kalle Peronkoski. LA: Karl Fager. M: Heikki Aaltoila. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Rauli Tuomi (kirjailija Martti Kaski), Ritva Arvelo (rouva Inga Silver), Ghedi Lönnberg (tohtorinna Mirjam Rantala), Eeva-Kaarina Volanen (runoilija Annikki Kivi), Salli Karuna (leskirouva Soisalo), Teuvo Puro (rakennusurakoitsija Silver), Rauha Rentola (Kirsti, satamatyttö), Arvo Lehesmaa (tohtori Rantala), Eino Kaipainen (merimies Johansson), Unto Salminen (muusikko Einar Kinos), Pirkko Karppi (Hilja, Soisalon palvelijatar). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 79 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 11.7.2008

Kulkuri on suomalaisen elokuvan lempiteemoja. ”Jos kaksi ihmistä tuntee sen tuoksun yhtä aikaa, saavat he tuntea suuren onnen”.

Suopursu kukkii on elokuva, jossa voi tuntea 1940-luvun ilmapiirin kyynisyyden ja elämänväsymyksen, varsinkin vuosina 1944-1950 koetun raiteiltaan menon. ”Mikä mies te oikein olette?” ”Kun en sitä itsekään tiedä”.

Vaikka Toivo Särkän todettiin arvosteluissa hukanneen Matti Hällin romaanin unenkaltaisuuden, tuloksena oli silti merkillinen elokuva, jossa pilvilinnojaan rakentava kulkuri (Rauli Tuomi) kohtaa ainakin mielikuvituksessaan neljä salaperäistä naista. Rouva Inga Silveriä tulkitsee sporttinen Ritva Arvelo. Tohtorinna Mirjami Rantalan (Ghedi Lönnberg) härnäystä aviomies (Arvo Lehesmaa) katsoo läpi sormien. Runotyttöä tulkitsee Eeva-Kaarina Volanen ja leskirouva Soisaloa Salli Karuna.

Töksähtelevässä elokuvassa on hienoja lähikuvia, ja Inga Silverin meriseikkailussa on dramatiikkaa. Valitettavasti dvd:n kuvalaatu on vaatimaton.