VOI, MIKÄ KESKIVIIKKO (The Sin of Harold Diddlebock) (Lyhyt uusintalevitysversio 1950: Mad Wednesday). USA (c) 1946 California Pictures. Ensiesitys 1947. T: Howard Hughes, Preston Sturges. O+KS: Preston Sturges. N: Harold Lloyd (Harold Diddlebock), Jimmy Conlin (Wormy), Raymond Walburn (E.J. Waggleberry), Rudy Vallee (Lynn Sargent), Edgar Kennedy (Jake), Arline Judge (manikyristi), Franklin Pangborn (Formfit Franklin), Lionel Stander (Max). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 89 min
Suomennos: Mari Korpunen
Finnkino (The Great Hollywood Classics) 3.4.2009
Kun amerikkalaisen komedian mestarin Preston Sturgesin sopimus Paramount-yhtiöllä päättyi, hän perusti miljonääri Howard Hughesin kanssa yhtiön nimeltä California Pictures. Sturges houkutteli komedianero Harold Lloydin mukaan pitkän tauon jälkeen viimeiseen elokuvarooliinsa, elokuvaan Voi, mikä keskiviikko.
Elokuva käynnistyy Lloydin ehdoilla, jaksolla hänen elokuvastaan Keltanokka (1923). Sen tarjoaman alkuriehan jälkeen menestyksen hurma vaihtuu luuserin apeuteen. Montaasi Haroldista näyttää hänen pysyvän työpaikallaan kirjanpitäjänä 20 vuotta presidentin kuvien vaihtuessa kalenterissa, kunnes viimeisenä nähdään Harry S. Truman. Harold on ollut rakastunut peräkkäin viiteen Otisin tyttäreen ja saanut aina pakit, kunnes luopuu yrittämästäkään nuorinta, Francesia.
Parrelleen painunut Harold saa lopulta potkut, ja masentuneena hän menee baariin drinkille. Siellä baarimikko sekoittaa cocktailin, joka saa nimekseen Diddlebock. Herätessään krapulassa Haroldilla on räikeä ruutupuku ja jättiläiskokoinen hattu, ja hänestä on tullut sirkuksen omistaja. Sirkusleijona vie Haroldin uransa viimeisen kerran roikkumaan kerrostalon ikkunalaudalla. Tempauksen ansiosta Harold joutuu putkaan mutta saa myös sirkuksensa kaupaksi. Juhliessaan sitä Harold ottaa toisen Diddlebockin ja tointuessaan saa selville, että Francesista on tullut hänen vaimonsa, vaikka Harold ei muistakaan siitä mitään.
Sturges toi elokuvaan Haroldin rinnalle oman värikkään henkilögalleriansa ja lennokasta vuoropuhelua. Kummallekin oli yhteistä kiinnostus amerikkalaisen menestyksen ihanteen satiiriin. Elokuva ei ole kummankaan parhaita, mutta se on lämpimästi suositeltava komedian ystäville.
Tämäkin elokuva näkyy joutuneen public domain -asemaan. Kuvalaatu ei ole kaksinen, mutta onneksi tarjolla on alkuperäinen täyspitkä versio.



