SUUREN OOPPERAN KUMMITUS (Phantom of the Opera). USA (c) 1943 Universal Pictures. T: George Waggner. O: Arthur Lubin. KS: Eric Taylor, Samuel Hoffenstein – sovitus: John Jacoby – Gaston Leroux’n romaanista Le Fantôme de l’opéra (1910) (suom. Pariisin oopperan kummitus, 1926, Oopperan kummitus, 1990). KU: W. Howard Greene, Hal Mohr – Technicolor. M: Edward Ward. Tunnuslaulu: ”Lullaby Of the Bells”. Martha (Flotow). Amour et gloire (ransk. jakso, sovitus Chopinin aiheista). Le Prince masqué du Caucasus (ven. jakso, sov. Tshaikovskin 4. sinfoniasta). N: Nelson Eddy (Anatole Garron), Susanna Foster (Christine Dubois), Claude Rains (Erique Claudin), Edgar Barrier (Raoul D’Aubert), Leo Carrillo (Signor Ferretti), Jane Farrar (Biancarolli), J. Edward Bromberg (Amiot), Fritz Feld (Lecours), Frank Puglia (Villeneuve), Hume Cronyn (Gerard), Fritz Leiber (Franz Liszt). Väri, 1,33:1, DD 2.0 dual mono, pääkuva 89 min
Suom. tekstit.
Bonus:
- The Opera Ghost, A Phantom Unmasked (David J. Skal, 2000) 51 min
- Kommenttiraita: Scott MacQueen (2000)
Universal Pictures Finland (The Universal Horror Collection) 21.10.2009
Suuren oopperan kummitus (vuoden 1943 versio) ilmestyi dvd:llä ensi kertaa vuonna 2000, ja Suomessa se julkaistiin Classic Monster Collection -laitoksena vuonna 2002. Periaatteessa sama laitos ilmestyy nyt uudella kannella.
Universalin legendaariset kauhutarinat ja hirviöhahmot saivat lopullisen muotonsa 1930- ja 1940-luvuilla, mutta Suuren oopperan kummitus oli poikkeus. Gaston Leroux’n romaanin definitiivinen Universal-filmatisointi oli valmistunut jo vuonna 1925, pääosassa Lon Chaney. Vuoden 1943 uudelleenfilmatisointi valmistui suurella budjetilla, ja, toisin kuin Universalin muut, mustavalkoisuudestaan kuuluisat kauhutarinat, tämä elokuva toteutettiin Technicolor-väreissä. Jo vuoden 1925 filmatisoinnissakin legendaarinen naamiaisjakso (jollaista vuoden 1943 elokuvassa ei ole) oli nähty kaksiväri-Technicolor-väreissä.
Vuoden 1925 Chaney-versio on järkyttävimpiä tulkintoja ”kammottavalla tavalla tuhoutuneiden kasvojen” aiheesta. Vuoden 1943 filmatisoinnissa tätä puolta ja kauhuaineistoa muutenkin hillittiin. Elettiin sota-aikaa, ja vammautuneisuus ja silpoutuneisuus oli liiankin kipeää todellisuutta. Tässä filmatisoinnissa korostetaan musiikkia ja romantiikkaa enemmän kuin missään muussa.
