Archive for the ‘Lindman Åke’ Category
Perjantai, Joulukuu 3rd, 2010
”Don’t stand so close to me.”
LUMISTEN METSIEN TYTTÖ / Flickan från vita skogen. Suomi 1960. Valmistusvuosi 1956. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: William Markus. KS: Walentin Chorell. KU: Pentti Unho. B-kuvaaja: Olavi Tuomi. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: Olavi Suominen. Hiukset: Fanny Cederberg. M: Ahti Sonninen. Ä: Taisto Lindegren. LE: Elmer Lahti. N: Matti Oravisto (Markus Reinman), Anneli Sauli (Tarja Mäenpää), Åke Lindman (Jukka), Arvo Kuusla (opettaja Vellanus), Heimo Lepistö (Mäenpää), Annikki Linnoila (Mäenpään emäntä), Eila Pehkonen (rouva Salkin), Oiva Sala (kauppias Salkin), Aino-Inkeri Notkola (Markuksen äiti), Mai-Brit Heljo (Constance). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Finnkino (SF) 3.12.2010
Lumisten metsien tyttö on julkaistu dvd:llä aikaisemmin kahden elokuvan levyllä Verta käsissämme / Lumisten metsien tyttö ja boksissa SF-elokuvaklassikot 11 (Finnkino 2008).
William Markus oli lahjakas ja mielenkiintoinen taiteilija, joka sai liian vähän tilaisuuksia toteuttaa kykyjään korkeatasoisissa elokuvahankkeissa. Hän paras elokuvansa oli Miriam (1957), joka perustui Walentin Chorellin romaaniin ja jonka nimiroolin tulkitsi Anneli Sauli. Jo sitä ennen, kevättalvella 1956, Markus oli kuvannut Lumisten metsien tytön, Chorellin käsikirjoituksesta ja Sauli siinäkin nimiosassa. Elettiin Suomen Filmiteollisuuden ylituotantokautta, ja sen seurauksena Lumisten metsien tytön ensiesitys viivästyi neljä vuotta. Elokuva ei ollut kuitenkaan kehno. 1900-luvun alkuun sijoittuva tarina kertoo ihanteellisesta helsinkiläisestä opettajasta Markus Reinmanista (Matti Oravisto), joka tulee Lapin köyhille nälkämaille, fiktiiviseen Hallavan erämaapitäjään. Hän joutuu jopa hankkimaan lapsille talvijalkineita, koska ilman niitä lapset eivät pääse tulemaan kouluun. 16-vuotias Tarja (Sauli) tulee koululle asumaan ja opettajan näkökulmasta käy ajankohtaiseksi Stingin ja The Policen laulussaan ikuistama ”älä tule niin lähelle” -tilanne. Kyläläisten vihamielisyys opettajaa kohtaan kasvaa niin, että jatkaminen käy mahdottomaksi. Tarina tuo mieleen neuvostoelokuvan suosiman aiheen, jonka kuuluisin tulkinta on Andrei Kontshalovskin Tshingiz Aitmatov -filmatisointi Ensimmäinen opettaja (1965). Näyttelijöistä Åke Lindman ylinäyttelee Tarjan kihlaamana mustasukkaisena Jukka-isäntänä. Ahti Sonnisen musiikki on voimakasta. Elokuvan ”Lappi” on kuvattu Etelä-Suomessa Vihdissä ja Lopella, mutta Pentti Unhon kuvausjälki on komeaa ja dvd-masterointi hienoa.
Posted in Chorell Walentin, Koivisto Aarre, Lepistö Heimo, Lindegren Taisto, Lindman Åke, Markus William, Oravisto Matti, Sauli Anneli, Sonninen Ahti, Särkkä Toivo, Tuomi Olavi, Unho Pentti | No Comments »
Perjantai, Marraskuu 19th, 2010
RAKKAUS KAHLEISSA / Brott i blindo. Suomi 1955. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: William Markus. KS: Erik Westerberg. KU: Kauno Laine. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: Pentti Taivainen. Hiukset: Vivian Gustafsson. M: Einar Englund. ”Onneen ei ole oikotietä” (Einar Englund, Usko Kemppi) es. Rita Elmgren. Ä: Björn Korander. LE: Elmer Lahti. N: Åke Lindman (Pertti Kuusi), Pentti Siimes (Martti Kuusi), Pirjo Vaasti (Verna Anttinen), Marjatta Kallio (Milja), Eino Kaipainen (komisario Haapa), Aimo Hiltunen (Jalle), Martti Romppanen (Emppa), Veli Palonen (Mosse), Pentti Irjala (Kustaa Kuusi), Kai Lappalainen (etsivä Penttinen), Annikki Linnoila (äiti Kuusi). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 79 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 19.11.2010
Suomen Filmiteollisuuden liukuhihnatuotantoihin kuuluu William Markuksen Rakkaus kahleissa. Se on kertomus työläisveljeksistä Pertistä (Åke Lindman) ja Martista (Pentti Siimes), vähävaraisuudesta ja rikoksen houkutuksesta, joka koskee molempia. Isä juo ja äiti sairastelee. Pertti seurustelee vakavamielisen Vernan (Pirjo Vaasti) kanssa, mutta kokee, ettei hänellä ole varaa perheen perustamiseen. Martti tapailee kevytmielistä Miljaa (Marjatta Kallio), jonka ravintolahummailuun hänen lompakkonsa ei riitä. Rikoksen jäljillä on komisario Haapa (Eino Kaipainen), suomalaisen rehdin poliisityypin perikuva. Martti joutuu tutkintavankeuteen, vaikka rahat on loppujen lopuksi vienyt Pertti. Omatunto kalvaa, ja kirkossa vietetty yö ratkaisee kaiken.
Luis Buñuel sanoi, että kehnoimmassakin elokuvassa on viisi loistavaa minuuttia. Tässä elokuvassa ne ovat ravintolakohtaus, jossa Rita Elmgren tulkitsee persoonallisesti tunnussävelen ”Onneen ei ole oikotietä”. William Markus joutui ohjaamaan melkein pelkkiä tusinaelokuvia, mutta hänellä oli omaperäinen ote näyttelijäohjaukseen, varsinkin naisten osasuorituksiin. Tässä elokuvassa sekä amatööri Pirjo Vaastin (= T.J. Särkän sihteerin Pirjo Lindahlin) että kokeneen Marjatta Kallion roolitulkinnat ovat mielenkiintoisia.
Rikostarinan kuvasi osaavasti Kauno Laine. Dvd-masterointi on välillä laadukasta, mutta taso heittelehtii paikoitellen.
Posted in Englund Einar, Irjala Pentti, Kaipainen Eino, Kallio Marjatta, Koivisto Aarre, Korander Björn, Laine Kauno, Lindman Åke, Markus William, Romppanen Martti, Siimes Pentti, Särkkä Toivo | No Comments »
Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010
KUKONLAULUSTA KUKONLAULUUN / Men starkast är jorden. Suomi 1955. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Laine. KS: Toivo Kauppinen. KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: William Reunanen. Hiukset: Vivan Gustafsson. M: Harry Bergström. Ä: Kaarlo Nissilä. LE: Armas Vallasvuo. N: Anneli Sauli (Eliina Kivistö, karjakko), Åke Lindman (Eino Kustaala), Tyyne Haarla (Hanna Kustaala), Aku Korhonen (Aaretti Kivistö), Ilmi Parkkari (Laila), Emma Väänänen (Aliina Kivistö), Arvo Lehesmaa (Juho Vihtori Kustaala). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.10.2010
Kukonlaulusta kukonlauluun on SF-perustuotantoa, suomalainen Heimat-elokuva, joka kuvaa jo nostalgiseen sävyyn maaseudun elämää ja maaltamuuton turmiollisuutta aikana, jolloin ”suuri muutto” oli alkamaisillaan. Maaseudun elämää ei kuitenkaan ihannoida. Arvo Lehesmaa tekee ylidramaattisen tulkinnan julman ankarana isäntänä, joka saa Eino-poikansa (Åke Lindman) suuttumaan ja lähtemään Helsinkiin kaupunkilais-Lailan (Ilmi Parkkari) perään. Vaan ei tiedä Eino, että hänen entinen heilansa, karjakko Eliina (Anneli Sauli) odottaa hänelle lasta, ja Eliina on liian ylpeä kertoakseen. Lopulta kuitenkin maan kutsu on voimakkaampi, kuten elokuvan ruotsalainen nimi Men starkast är jorden paljastaa.
Näyttelijäsuorituksista Emma Väänäsen tulkitsema Eliinan hirviöäiti on vastinpari Arvo Lehesmaan hillittömyydelle. Sukupolvien suhteita ei elokuvassa kaunistella, pikemminkin karrikoidaan. Aku Korhonen edustaa Eliinan isänä inhimillisyyttä siinä missä Tyyne Haarla Einon äitinä.
Kirjailija Toivo Kauppinen, joka tunnettiin myös nimimerkillä Topias, ahkeroi käsikirjoittajana. Pentti Unhon kuvaus on luottotyötä, ja dvd-masterointi on kohdallaan.
Posted in Bergström Harry, Haarla Tyyne, Kauppinen Toivo, Koivisto Aarre, Korhonen Aku, Laine Aarne, Lehesmaa Arvo, Lindman Åke, Sauli Anneli, Särkkä Toivo, Topias, Unho Pentti, Vallasvuo Armas, Väänänen Emma | No Comments »
Perjantai, Elokuu 20th, 2010
MUSTA RAKKAUS / Mörk kärlek. Suomi 1957. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. Apulaisohjaaja: Åke Lindman. KS: Juha Nevalainen – Väinö Linnan romaanista (1948). KU: Marius Raichi. LA: Aarre Koivisto. Ä: Björn Korander. M: Heikki Aaltoila. KP: Tampere. N: Eeva-Kaarina Volanen (Marjatta Tuula Anneli Salmela), Jussi Jurkka (Pauli Haantie), Edvin Laine (Arttu Salmela), Veikko Sinisalo (Unto Eskola), Elsa Turakainen (Saariska), Eero Roine (Vaarilan Alpre), Sirkka Lehto (Kirsti), Aku Korhonen (lääkäri), Nestori Sarri (humalainen ohikulkija), Aarne Laine (harjatehtailija Evert Haantie, Paulin setä), Kristian Nevalainen (Martti, Saariskan poika). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 95 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 20.8.2010
Tuntemattoman sotilaan suosion vanavedessä otettiin T.J. Särkän Suomen Filmiteollisuus -yhtiöllä filmattavaksi myös Väinö Linnan aikaisempi teos, hänen toinen romaaninsa Musta rakkaus. Dostojevskin ja Strindbergin innoittama, vuonna 1948 ilmestynyt tarina oli nimeään myöten myös ajanhenkistä film noir -aineistoa, ja se olisi saattanut olla tuoreeltaan omiaan filmattavaksi myös vaikkapa nuorelle Ingmar Bergmanille. Mutta vaikka kyseessä on SF-laatutuotanto, jarruttaa elokuvan puhkeamista täyteen eloisuuteen ohjaaja Edvin Laineen karhumainen kankeus ja taipumus ylilyönteihin. Karkeimpia ovat nytkin Laineen visio- ja harhanäkyjaksot. Poissa on Tuntemattoman sotilaan lennokas vinjettityyli, joka ei psykologiseen tragediaan sopisikaan.
Elokuvassa on ansioita. Ulkokuvat on otettu Tampereen aidoilla tapahtumapaikoilla Linnan itsensä neuvoja seuratellen. Kuvilla sittemmin suurimmaksi osaksi hävitetystä Amurin vanhasta työläiskaupunginosasta ja toimintansa Tampereella lopettaneista Finlaysonin tehtaista on dokumentaarista arvoa. Marius Raichin kuvaus on ensiluokkaista, ja dvd-masterointi on pääasiassa miellyttävää katsottavaa. Eeva-Kaarina Volanen tarjoaa hienostuneen tulkinnan Marjattana, ja Veikko Sinisalossa on villiä alkuvoimaa.
Edvin Laineen jäyhä tamperelainen yksinhuoltaja-työmies ja Jussi Jurkan sairaalloisen huonon itseluottamuksen omaava teekkari ovat raskaan teatraalisia ja liioiteltuja roolihahmoja, joiden painosta koko Musta rakkaus menettää tasapainonsa ja aitoutensa.
Posted in Aaltoila Heikki, Jurkka Jussi, Koivisto Aarre, Korander Björn, Korhonen Aku, Laine Aarne, Laine Edvin, Lindman Åke, Linna Väinö, Nevalainen Juha, Raichi Marius, Roine Eero, Sinisalo Veikko, Särkkä Toivo, Turakainen Elsa, Volanen Eeva-Kaarina | No Comments »
Perjantai, Elokuu 20th, 2010
YÖ ON PITKÄ / Natten är lång. Suomi 1952. TY: Junior-Filmi. TJ+O: Aarne Tarkas. KS: Matti Kassila, Aarne Tarkas. KU: Osmo Harkimo. LA: Osmo Osva. PU: Inga Ahonlinna (Mirja Kariston puvut), Gustav Urb (miesten puvut). LE: Allan Wallenius. M: Olli Häme. Mirja Kariston lauluesityksissä äänen dubbaa Maire Ojonen. Tunnussävel ”Yö on pitkä” säv. Kalevi Hartti, san. Pekka Korpi. ”Kiltti tyttö” säv. Kalevi Hartti, san. Aarne Tarkas, molemmat es. Maire Ojonen. N: Jussi Jurkka (pankkivirkailija Jussi Virta), Mirja Karisto (ravintolalaulaja Rita Sten), Åke Lindman (pankkivirkailija Åke Strandberg), Kaarlo Halttunen (komisario Laine), Kaisu Leppänen (Ritan äiti), Emmi Jurkka (Jussin äiti), Henake Schubak (johtaja Strömmer, koronkiskuri), Rolf Labbart (ltn. Halme), Tauno Majuri (Ritan isä, majuri), Eino Jurkka (Jussin isä, lehtori). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 107 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Junior-Filmi / Suomi-Filmi) 20.8.2010
Aarne Tarkaksen (1923-1976) elokuvaura alkoi paljolti vakavilla linjoilla. Junior-Filmi, jonka perustajiin hän kuului, tuotti kaksi elokuvaa: Valkoisen peuran ja Yö on pitkä (molemmat 1952). Yhtiön konkurssin kautta molempien oikeudet siirtyivät Suomi-Filmille, ja molemmat on julkaistu nyt tänä vuonna ensi kertaa dvd:llä. Käsikirjoittajakaverikseen Tarkas oli saanut Matti Kassilan: Tarkas oli mukana käsikirjoittajana Kassilan elokuvissa Radio tekee murron (1951) ja Radio tulee hulluksi (1952); Kassila taas oli käsikirjoittajakumppanina Yö on pitkä -elokuvassa. Kiinnostus rikokseen oli johdonmukaista Tarkaksen alkuvaiheen teoksissa, olivatpa ne painotuksiltaan vakavia tai komediallisia.
Amerikkalainen film noir, varsinkin Robert Siodmakin elokuvat, ovat Yö on pitkä -elokuvan ilmeisiä esikuvia – ja tarinan henkilöidenkin esikuvia päätellen alkujaksossa nähtävistä elokuvamainoksista. Mustan rikoskuvauksen suuntaus oli tosin alkanut Suomessa omasta takaakin nopeasti sen jälkeen kuin Yhdysvalloissakin. Sodanjälkeinen elämä oli rikkinäistä ja rikollisuus, myös väkivaltainen, kasvoi. Menneisyyden varjo, pohjimmainen epäluottamus, rikottu aikarakenne ja mustanpuhuva kuvamaailma olivat suuntauksen tunnusmerkkejä.
Jussi Jurkka sai Yö on pitkä -elokuvassa siihen asti merkittävimmän roolinsa pankkivirkailija Jussi Virtana, ja on miellyttävää kuulla tässä hänen ääntään ennen kuin se tunnetulla tavalla manerisoitui. Arvokkaassa perheateriakohtauksessa Virran isää ja äitiä esittävät Jussin oikeat vanhemmat Eino Jurkka ja Emmi Jurkka. Åke Lindmanille on elokuvassa rakennettu nuoren Burt Lancasterin kaltaista habitusta. Mirja Karisto saa pääroolidebyyttinsä suomalaisena film noir -naisena, parempaa elämää havittelevana yökerholaulajattarena. Tunnussävel ”Yö on pitkä”, jossa lauluäänenä on Maire Ojonen, tenhoaa. Elokuvassa on alussa paljon monologeja, mutta visuaalisuus saa elokuvan edetessä enemmän painoa. Keskeinen takaa-ajojakso on sijoitettu Suomenlinnaan ja käännekohta sen kirkkomajakan torniin. Majakkatornin lasikuvusta on tyylitelty myös elokuvan alku- ja lopputunnus.
Osmo Harkimosta tekijät saivat huippukuvaajan, ja vaativa kuvamaailma pääsee yleisesti ottaen oikeuksiinsa onnistuneessa dvd-masteroinnissa (mutta loppupuolella lähtömateriaalissa on hiusnaarmuja). Elokuvan dvd-kestosta 107 min päätellen tarjolla oleva versio on ensi-iltaversiota muutaman minuutin lyhyempi.
Posted in Halttunen Kaarlo, Harkimo Osmo, Jurkka Eino, Jurkka Emmi, Jurkka Jussi, Karisto Mirja, Kassila Matti, Labbart Rolf, Leppänen Kaisu, Lindman Åke, Majuri Tauno, Schubak Henake, Tarkas Aarne | No Comments »
Perjantai, Heinäkuu 30th, 2010
VILLIN POHJOLAN KULTA / Guld i Vilda Norden. Suomi 1963. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Aarne Tarkas. KU: Pertti Seppälä. LA: Reino Helkesalo. M: Erkki Melakoski. Ä: Harald Koivikko. LE: Elmer Lahti. KP: Kuusamo. N: Tamara Lund (Karin Jäärä), Vili Auvinen (Kai Vorna, oik. Jäärä), Helge Herala (Tommi Vorna), Åke Lindman (Joel Vorna), Kalervo Nissilä (Jäärä), Leo Jokela (Kristo, saluunan isäntä), Kauko Helovirta (Markus, pankinjohtaja), Armas Jokio (konna), Erkki Viljos (nimismies), Pentti Viljanen (Kiveliön Konsta), Risto Mäkelä (baarimikko), Reino Helismaa (saluunapianisti), Rose-Marie Precht (Pohjolan Ruusu). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 85 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 30.7.2010
Lännenelokuvan hengessä Aarne Tarkas kehitteli pohjoisten erämaiden myyttisiin korpiin sijoittuvan Villi Pohjola -sarjan, jossa valmistui kolme elokuvaa. Kaksi viimeistä, Villin Pohjolan kulta ja Villin Pohjolan salattu laakso, valmistuivat peräkanaa vuonna 1963 villin Tarkaksen toiseksi ja kolmanneksi viimeisinä elokuvina. Pääkuvaajana debytoiva Pertti Seppälä sai heti kuvatakseen Kuusamon mahtavia maisemia, jotka ovat Villin Pohjolan kullan ensimmäinen valtti. Toinen valtti on hyvä näyttelijäkaarti. Vornan veljeskolmikkoa esittävät Vili Auvinen, Helge Herala ja Åke Lindman, joista ensimmäinen tuntuu olevan hieman eksyksissä mutta kaksi jälkimmäistä kuin kotonaan Tarkaksen erämaafantasiassa. Tamara Lund on hurmaava mutta ei aivan vakuuttava pistoolitaitoisena Pohjolan naisena. Rose-Marie Precht taas ottaa ilon irti ”Pohjolan Ruusun” laulunumerostaan. Leo Jokela, Kauko Helovirta, Risto Mäkelä… hyviä kasvoja tulee vastaan jatkuvasti. Näistä elokuvista oli suora jatkumo Speden saluunaan, Spede Pasaselle kun Tarkaksen hupivaltikka seuraavaksi oli siirtymässä.
Dvd-masterointi on kohdallaan.
Posted in Auvinen Vili, Helismaa Reino, Helkesalo Reino, Helovirta Kauko, Herala Helge, Jokela Leo, Jokio Armas, Koivikko Harald, Lindman Åke, Lund Tamara, Melakoski Erkki, Mäkelä Risto, Nissilä Kalervo, Precht Rose-Marie, Särkkä Toivo, Tarkas Aarne, Viljanen Pentti, Viljos Erkki | No Comments »
Perjantai, Heinäkuu 30th, 2010
VIHDOINKIN HÄÄYÖ… / Äntligen bröllopsnatt… Suomi 1957. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Aarne Tarkas. KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. M: Kalevi Hartti. Ä: Taisto Lindegren. LE: Elmer Lahti. N: Heidi Krohn (Elina Salonen o.s. Vallas), Marjatta Kallio (Ann-Mari Järvinen o.s. Ceder), Pentti Siimes (Pentti Salonen), Åke Lindman (Teemu ”Pupu” Järvinen), Matti Oravisto (Martti Ritari). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 72 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Ensijulkaisu tupla-dvd:llä Vihdoinkin hääyö / Minkkiturkki, 15.8.2006
Erillisjulkaisu Finnkino (SF) 30.7.2010
Skandaali oli Aarne Tarkakselle rakas teema (Vihdoinkin hääyö…, Opettajatar seikkailee, Olin nahjuksen vaimo). Markku Koski on huomannut, että Tarkaksen ”miehet Hannes Häyrinen, Helge Herala, Leo Jokela, Leif Wager ja Tommi Rinne olivat kaikki eräänlaisia surullisen hahmon ritareita, joiden kasvoilla oli jatkuva hämmennys, lapsenomainen ilme. Ohjaajan suosimat Heidi Krohn, Marjatta Kallio, Elina Pohjanpää, Elina Salo ja Pirkko Mannola olivat sitävastoin energisiä, pirteitä, oikeuksistaan kiinni pitäviä naistyyppejä, jotka itse asiassa pyörittivät koko tarinaa”. Näiden Tarkakselle keskeisten päälinjojen kantateos lienee juuri Vihdoinkin hääyö…, josta Markku Kosken mieslitaniaan kuuluu lisätä Pentti Siimes, joka ilmestyi neljä vuotta sitten Tarkas-tupla-dvd:llä ja nyt erillisjulkaisuna, mukana onneksi edelleen Finnkinon tuolloin harrastamat suomalaiset ja ruotsalaiset tekstit.
Säätieteilijä Pentti Salosen (Pentti Siimes) ja Elina Salosen (Heidi Krohn) viisivuotishääpäivänä paljastu, että heidän avioliittonsa on jo näin nopeasti hieman leipääntynyt. Muistoissaan Elina elää uudelleen kesäromanssinsa bensiiniaseman Martti Ritarin (Matti Oravisto) kanssa. Tarkas saa takaumasta tilaisuuden parodioida ruotsalaisia Hän tanssi kesän -tyyppisiä elokuvia ja saman tien Sinistä viikkoakin, onhan uljaana Ritarina tässäkin Oravisto. Seurasaaren kesänäytelmänä esitetään Pohjalaisia, ja Heidi Krohn saa tilaisuuden lausua sen loppurepliikin ”nyt mun silmäni ei oo enää kirkkahat”. Loppukohtaus voi myöhemmän ajan katsojalle tuoda mieleen Cherbourgin sateenvarjot… paitsi että Vihdoinkin hääyö on aika puolivillainen suoritus.
Dvd-masterointi on melko hyvää.
Posted in Kallio Marjatta, Koivisto Aarre, Krohn Heidi, Lindegren Taisto, Lindman Åke, Oravisto Matti, Siimes Pentti, Särkkä Toivo, Tarkas Aarne, Unho Pentti | No Comments »
Perjantai, Huhtikuu 16th, 2010
VALKOINEN PEURA / Den vita renen. Suomi 1952. TY: Junior-Filmi. TJ: Aarne Tarkas. O+KU+LE: Erik Blomberg. KS: Mirjami Kuosmanen, Blomberg – Kuosmasen aiheesta. M: Einar Englund. LA: Osmo Osva. PU+MA: Mirjami Kuosmanen. Ä: Evan Englund, Taisto Lindegren. N: Mirjami Kuosmanen (Pirita / Maarita, Piritan äiti), Kalervo Nissilä (Aslak), Åke Lindman (metsänhoitaja), Jouni Tapiola (Niila), Arvo Lehesmaa (poppamies Tsalkku-Nilla). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, lyhyt versio 65 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 16.4.2010
Valkoinen peura oli kansainvälisesti tunnetuin suomalainen elokuva ennen Aki ja Mika Kaurismäen läpimurtoja. Kokeneet Lapin-kävijät, pariskunta Erik Blomberg ja Mirjami Kuosmanen, kehittelivät idean työskenneltyään Jack Witikan elokuvassa Aila, Pohjolan tytär (1951). »Teimme työtä yhdessä niin, ettei sitä tiennyt, mitä kumpikin teki.» (Blomberg). Tarina syntyi Kuosmasen unenkaltaisesta näystä. Ideana oli »noituus, joka puhkeaa määrätyissä olosuhteissa ja aluksi vastoin naisen tahtoa, kunnes hän vähitellen ryhtyy käyttämään taikavoimaansa tietoisesti ja tuhoavasti» (Sakari Toiviainen). Elokuva noidutusta vaimosta, joka voi muuttua valkoiseksi poroksi ja saa lopussa surmansa oman miehensä keihäästä, oli omaperäinen muunnelma muinaistaruista. Kuvaajana kokeneen Blombergin ensimmäinen pitkä ohjaustyö oli näkemykseltään voimakkaasti visuaalinen: tavoitteena oli vangita tunturien valojen rikkaus. Englundin temaattisesti määrätietoinen musiikki tuki kokonaisuutta, ja Englund laati siitä myös orkesterisarjan. Tuloksena ei ollut täydellinen mestariteos. Näyttelijäohjauksessa ja jälkiäänityksessä on töksähtelyä, ja dokumentin, fiktion ja fantasian saumakohdat särähtelevät, mutta kuvauksen ja musiikin imu pitää kokonaisuuden vaikuttavana. Valkoinen peura kuuluu yhä unohtumattomiin suomalaisiin elokuviin.
Valkoisen peuran tuotantoyhtiön Junior-Filmin mentyä konkurssiin sen oikeudet siirtyivät sen laboratoriovelkojen perijälle Suomi-Filmille.
Tarjolla on elokuvan lyhyt versio (alkuperäisversio oli 6 minuuttia pidempi), eikä sen dvd-masterointi ole kehuttavaa.
Posted in Blomberg, Erik, Kuosmanen Mirjami, Lehesmaa Arvo, Lindman Åke, Nissilä Kalervo, Tarkas Aarne | No Comments »
Perjantai, Syyskuu 18th, 2009
VARSOVAN LAULU / ”Varsovan laulu” / ”Sången om Warszawa”. Suomi 1953. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Matti Kassila. Apulaisohjaaja: William Markus. KS: Matti Kassila, Juha Nevalainen, Walentin Chorell. KU: Kalle Peronkoski. LA: Aarre Koivisto. M: Harry Bergström. Tunnuslaulun ”Voice of the Ocean” / ”Meren ääni” es. Chris Paischeff. Ä: Yrjö Saari. LE: Armas Vallasvuo. N: Chris Paischeff (Ilse), Åke Lindman (M/S Veran kapteeni, ”Bear”), Matti Oravisto (perämies Lauri Koskinen, ”Lord Nelson”), Hannes Veivo (Voitto Jalmari Bister), Kauko Laurikainen (Lauri Elias Koskinen), Leo Riuttu (komisario Ahmavirta), Matti Aulos (etsivä Kymäläinen), Kullervo Kalske (etsivä Komppa), Pentti Viljanen (kokki), Aarne Laine (Pasilan Romun omistaja), Eino Kaipainen (kapteeniluutnantti Koivusalo). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 83 min
Ei tekstityksiä. Elokuvassa on englanninkielisiä tekstittämättömiä jaksoja.
Finnkino (SF) 18.9.2009
Salakuljetus oli säännöstelyn Suomessa 1950-luvun alussa suuri kysymys, ja aiheesta pantiin vireille useita elokuvahankkeita, joista toteutukseen ylsivät Lasse Pöystin ohjaama Salakuljettajan laulu (1952) ja Matti Kassilan Varsovan laulu. ”Varsovan lauluksi” kutsuttiin puolalaista pirtua, ja elokuvassa sen salakuljetusketjun ensimmäisenä lenkkinä on rahtilaiva M/S Vera kapteeninaan Bear (Åke Lindman) ja perämiehenään Lauri Koskinen (Matti Oravisto). Jalojuoman ohella kapteeni ottaa kuljetettavakseen myös nuoren kaunokaisen nimeltä Ilse (Chris Paischeff), ja tämä sytyttää matkalla myös Lauri Koskisen intohimot. Kaupungissa poliisi selvittelee salakuljetusketjun muiden jäsenten toimia. Suomalaisessa toimintaelokuvassa on paljon takaa-ajoja ja välienselvittelyjä. Kuvauksia on toteutettu realistisesti oikeilla tapahtumapaikoilla, ja leikkaus ja musiikki on iskevää. Tunnussävel ”Meren ääni” kuullaan myös Chris Paischeffin laulamana. Ingmar Bergman näki elokuvan Suomessa käydessään ja piti tappelukohtausta väkevästi toteutettuna. Virolaiselle Christina Paischeffille Varsovan laulu jäi ainoaksi elokuvateatterielokuvaksi. Kestävintä Varsovan laulussa ovat sen realistiset, lähes dokumentaariset osuudet, varsinkin merellä. Triangelidraama ei vakuuta. Matti Kassila oli hyvä toimintaohjaaja jo tässä; mielenkiintoista kyllä hän oli toimintaohjaajana parhaimmillaan viimeisissä elokuvissaan. Elokuvassa puhutaan suomalaiseksi elokuvaksi paljon englantia, Chris Paischeff ei muuta puhukaan. Englanninkielisiä osuuksia ei ole tekstitetty.
Posted in Aulos Matti, Bergström Harry, Chorell Walentin, Kaipainen Eino, Kalske Kullervo, Kassila Matti, Koivisto Aarre, Laine Aarne, Laurikainen Kauko, Lindman Åke, Markus William, Nevalainen Juha, Oravisto Matti, Peronkoski Kalle, Riuttu Leo, Saari Yrjö, Särkkä Toivo, Vallasvuo Armas, Veivo Hannes, Viljanen Pentti | No Comments »
Perjantai, Syyskuu 18th, 2009
KOHTALO TEKEE SIIRRON / Ödets schackdrag. Suomi 1959. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Armand Lohikoski – Hilve ja Veli Mustosen elokuvakäsikirjoituksesta (1943). KU: Osmo Harkimo. LA: Aarre Koivisto. M: Toivo Kärki. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Tuija Halonen (Hilkka), Åke Lindman (Mauri Petäjämaa), Matti Oravisto (Pentti Petäjämaa), Ekke Hämäläinen (Reino Petäjämaa), Uuno Montonen (asessori Petäjämaa), Vilho Siivola (komisario Otto Nieminen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 88 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 18.9.2009
Kohtalo tekee siirron -elokuvan tullessa ensi-iltaan vuonna 1959 sitä markkinoitiin samantyyppisenä uudenlaisena jännityselokuvana kuin teoksia Kovaa peliä Pohjolassa ja Ei ruumiita makuuhuoneeseen. Se ei kuitenkaan kuulu niiden joukkoon, se ei ole ytimeltään komediallista jännitystä, vaikka siinä onkin myös komediallisia piirteitä. Elokuva oli filmattu jo kaksi vuotta ennen ensi-iltaansa SF:n Tuntemattoman sotilaan menestystä seuranneina ruuhkatuotantovuosina, ja sen käsikirjoitus oli valmistunut jo jatkosodan aikana. Synkkä aihepiiri (sotavammateema, itsemurhateema) liittää sen henkisesti 1940-luvun jälkipuolen varjoisiin tunnelmiin.
Elokuvassa on yhtymäkohtia itsensä Alfred Hitchcockin maailmoihin (ajatus vaihdetusta rikoksesta, kierreportaat, varattoman nuorenparin kohtalokkaat ajatukset, itsemurhaa harkitseva keskusblondiini), mutta toteutuksta puuttuu pakottava intensiteetti, vaikka 0hjaaja Armand Lohikoskea voikin ihailla siitä, että hän halusi irtautua Pekan ja Pätkän liukuhihnatuotannosta tällaisella teoksella.
Mustan humoristinen aihe varakkaasta sedästä, jonka perintöä kärttää kolme veljestä, tuo mieleen myös Mika Waltarin ja Matti Kassilan tulkinnat komisario Palmun tutkimuksista; rikosta tutkii tässä samalla asenteella komisario Nieminen (Vilho Siivola). Kassila lisäsi omaan rikoscocktailiinsa vauhtia, hulluutta ja tyylitajua aivan toisella tasolla.
Elokuvan loppuratkaisu on yllättävä ja mielenkiintoinen.
Posted in Halonen Tuija, Harkimo Osmo, Hämäläinen Ekke, Koivisto Aarre, Kärki Toivo, Lindman Åke, Lohikoski Armand, Montonen Uuno, Oravisto Matti, Siivola Vilho, Särkkä Toivo, Vallasvuo Armas, Vilja Kurt | No Comments »
