Archive for the ‘Lepistö Heimo’ Category

Lumisten metsien tyttö

Perjantai, Joulukuu 3rd, 2010

2010.11.27.-Lumisten-metsien tytto

”Don’t stand so close to me.”

LUMISTEN METSIEN TYTTÖ / Flickan från vita skogen. Suomi 1960. Valmistusvuosi 1956. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: William Markus. KS: Walentin Chorell. KU: Pentti Unho. B-kuvaaja: Olavi Tuomi. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: Olavi Suominen. Hiukset: Fanny Cederberg. M: Ahti Sonninen. Ä: Taisto Lindegren. LE: Elmer Lahti. N: Matti Oravisto (Markus Reinman), Anneli Sauli (Tarja Mäenpää), Åke Lindman (Jukka), Arvo Kuusla (opettaja Vellanus), Heimo Lepistö (Mäenpää), Annikki Linnoila (Mäenpään emäntä), Eila Pehkonen (rouva Salkin), Oiva Sala (kauppias Salkin), Aino-Inkeri Notkola (Markuksen äiti), Mai-Brit Heljo (Constance). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Finnkino (SF) 3.12.2010

Lumisten metsien tyttö on julkaistu dvd:llä aikaisemmin kahden elokuvan levyllä Verta käsissämme / Lumisten metsien tyttö ja boksissa SF-elokuvaklassikot 11 (Finnkino 2008).

William Markus oli lahjakas ja mielenkiintoinen taiteilija, joka sai liian vähän tilaisuuksia toteuttaa kykyjään korkeatasoisissa elokuvahankkeissa. Hän paras elokuvansa oli Miriam (1957), joka perustui Walentin Chorellin romaaniin ja jonka nimiroolin tulkitsi Anneli Sauli. Jo sitä ennen, kevättalvella 1956, Markus oli kuvannut Lumisten metsien tytön, Chorellin käsikirjoituksesta ja Sauli siinäkin nimiosassa. Elettiin Suomen Filmiteollisuuden ylituotantokautta, ja sen seurauksena Lumisten metsien tytön ensiesitys viivästyi neljä vuotta. Elokuva ei ollut kuitenkaan kehno. 1900-luvun alkuun sijoittuva tarina kertoo ihanteellisesta helsinkiläisestä opettajasta Markus Reinmanista (Matti Oravisto), joka tulee Lapin köyhille nälkämaille, fiktiiviseen Hallavan erämaapitäjään. Hän joutuu jopa hankkimaan lapsille talvijalkineita, koska ilman niitä lapset eivät pääse tulemaan kouluun. 16-vuotias Tarja (Sauli) tulee koululle asumaan ja opettajan näkökulmasta käy ajankohtaiseksi Stingin ja The Policen laulussaan ikuistama ”älä tule niin lähelle” -tilanne. Kyläläisten vihamielisyys opettajaa kohtaan kasvaa niin, että jatkaminen käy mahdottomaksi. Tarina tuo mieleen neuvostoelokuvan suosiman aiheen, jonka kuuluisin tulkinta on Andrei Kontshalovskin Tshingiz Aitmatov -filmatisointi Ensimmäinen opettaja (1965). Näyttelijöistä Åke Lindman ylinäyttelee Tarjan kihlaamana mustasukkaisena Jukka-isäntänä. Ahti Sonnisen musiikki on voimakasta. Elokuvan ”Lappi” on kuvattu Etelä-Suomessa Vihdissä ja Lopella, mutta Pentti Unhon kuvausjälki on komeaa ja dvd-masterointi hienoa.

Pikku Pietarin piha

Perjantai, Toukokuu 21st, 2010

2010.05.14.-Pikku-Pietarin-piha

PIKKU PIETARIN PIHA / Lilla Peter. Suomi 1961. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. O+KS: Jack Witikka – Aapelin romaanista (1958). KU: Yrjö Aaltonen. LA: Oiva Hovi. M: Simon Parmet. Ä: Heikki Laakkonen. LE: Armas Laurinen. KP: Porvoo. N: Elsa Turakainen (Karoliina), Leevi Kuuranne (Jormalainen), Tea Ista (Vetterantin Klory), Leo Jokela (Vennu Harakka), Tuukka Tanner (Pietari ”Pietu” Jormalainen), Saara Ranin (Vetteranska), Hannes Häyrinen (johtaja Palkeinen), Pentti Irjala (talonmies Harakka), Kaarlo Halttunen (kellomestari), Pia Hattara (Vetterantin Torodea), Heikki Savolainen (valokuvaaja V. Toivakka), Henny Valjus (kellomestarin anoppi), Irma Seikkula (kellomestarin vaimo), Heimo Lepistö (tattari, hallikauppias), Irja Kuusla (tattarin vaimo), Paavo Jännes (apteekkari), Simo Puupponen eli Aapeli (Jumalan ääni), Eila Pehkonen (Hilma, parturineiti), Leo Riuttu (räätäli Riimanni). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 21.5.2010

Aapelin romaani Pikku Pietarin piha on saanut osakseen kestävän suosion, siitä on otettu jatkuvasti uusia painoksia, ja se on julkaistu mm. äänikirjana. Tuolloinen näyttelijä Rauni Mollberg sovitti romaanin kesäteatterinäytelmäksi Kuopioon vuonna 1959, ja kesäteatterisovituksen vuoden 1960 turkulainen esitys lähetettiin myös televisiossa vuonna 1960. Mollberg oli ajatellut aiheesta elokuvaa jo silloin, mutta Suomi-Filmillä valittiin ohjaajaksi Jack Witikka. Pikku Pietarin piha jäi huomattavan teatteri- ja elokuvamies Witikan viimeiseksi elokuvateatterielokuvaksi. Jukka Sihvonen on todennut, että Pikku Pietarin piha kuuluu harvoihin suomalaisiin teoksiin, joissa on tavoitettu aito lapsen näkökulma. Tämä pätee myös filmatisointiin, joskin sitä on kirjaan verrattuna jonkin verran kesytetty. Tapahtumapaikka on pienen kaupungin pihapiiri, ja tapahtuma-aika on 1920-luku. Pietarin (Tuukka Tanner) äiti on kuollut äskettäin, ja kotia tulee emännöimään äitipuoli Karoliina (Elsa Turakainen), joka ei ilmoituksensa mukaan ole mikään satujen paha äitipuoli, vaan oikeastaan ”aika hyvä ihmiseksi”. Pihapiirin ilmiöihin kuuluvat toisesta silmästään sokeutuneen talonmiehen (Pentti Irjala) viittaukset vuoden 1918 sotaan, molskihousujen teettäminen Pietarille räätälillä (Leo Riuttu) ja keskustelut katolla Jumalan kanssa (äänenä Aapeli itse). Kohokohtiin kuuluvat Vennun (Leo Jokela) ja Kloryn (Tea Ista eli rouva Witikka) seurustelu ja kihlajaiset. Elokuvan samanaikainen vahvuus ja heikkous on sen koruton asiallisuus. Yrjö Aaltosen kuvaustyötäkin arvosteltiin tuoreeltaan liian pidättyväiseksi, eikä arviota ole syytä tarkistaa. Mollen omassa filmatisoinnissa, jonka  hän sai tehdä lopulta vuonna 1977, ote oli huomattavasti värikkäämpi.

Dvd:n kuvallinen laatu ei ole kovin hyvä.

Kahden ladun poikki

Perjantai, Elokuu 21st, 2009

2009.09.19.-Kahden-ladun-poikki

KAHDEN LADUN POIKKI / Skidspår som korsas. Suomi 1958. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Armand Lohikoski. KS: Einari Vuorela, Laura Soinne – Einari Vuorelan romaanista (1926). KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. M: Toivo Kärki. Ä: Kaarlo Nissilä. LE: Armas Vallasvuo. N: Anneli Sauli (Anna, Tupamäen tytär), Tapio Rautavaara (Humu), Eino Kaipainen (Tuomas, Hiirenloukun isäntä), Siiri Angerkoski (Hirs-Riikka, ruotuvaivainen), Ekke Hämäläinen (Markku), Rauni Luoma (Hulta), Marjatta Kallio (Leenu), Sakari Halonen (Jussi), Uljas Kandolin (Jussi), Heimo Lepistö (Karvian-Jokinen, tukkilainen), Armas Jokio (Purkka, tukkilainen), Tyyne Haarla (Tupamäen emäntä), Kaarlo Halttunen (Tupamäen isäntä), Maija Karhi (Myllärin Katri), Irja Kuusla (Jutihta), Veikko Linna (ruukin pomo). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 21.8.2009

SF–yhtiön suurimman liukuhihnatuotannon vuosina valmistunut Kahden ladun poikki perustui vanhaan käsikirjoitukseen, josta johtaja Toivo Särkkä oli innostunut mutta kukaan ohjaaja ei, kunnes Armand Lohikoski suostui filmaamaan sen. Elokuva kuuluu todellisiin Suomi-aihepiirin kierrätyksiin, joskaan se ei yllä sentään Teuvo Tulion kaltaisille hulluille ylikierroksille. Moraalitonta, naisia viettelevää ja heidät aviottomien lasten kanssa jättävää tukkilaista esittää Tapio Rautavaara. Rakkaudessaan viatonta mutta omaisuuslaskelmoijien ja humupoikien välissä riutuvaa nuorta naista tulkitsee Anneli Sauli. Rehtiä mutta vaimoaan paljon vanhempaa ja petettyä isäntää esittää ties kuinka monennen kerran Eino Kaipainen, joka oli kolme vuotta aiemmin tulkinnut myös aiheen klassikkoroolin Juhassa. ”Elokuva tukkilaisromantiikan ajalta” on innotonta uudelleenlämmitystä. Tuotantoarvot ovat kohdallaan, ja kuvaaja Pentti Unho otti upeita näkymiä talvisista maisemista.

Katselukappaleessani valikon kohtaus numero 3 jäi pyörimään toistolle.

Ei ruumiita makuuhuoneeseen

Perjantai, Helmikuu 27th, 2004

2010.05.15.-Ei-ruumiita-makuuhuoneeseen

EI RUUMIITA MAKUUHUONEESEEN / Inga lik i sängkammaren. Suomi 1959. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Aarne Tarkas. KU: Olavi Tuomi. LA: Aarre Koivisto. M: Toivo Kärki. Ä: Taisto Lindegren. LE: Armas Vallasvuo. N: Anneli Sauli (Dolores Gonzales), Helge Herala (kapteeni evp. Matti Kaarna), Marjatta Kallio (Mademoiselle Mimi), Tommi Rinne (luutnantti evp. Esko Honka), Ture Junttu (Benito Solo), Åke Lindman (Mike), Heimo Lepisto (Jean), Tauno Söder (Dave), Issi Schaibel (Tino), Unto Salminen (Pedro), Uljas Kandolin (espanjalainen konna), Masa Niemi (ravintolan isäntä), Leo Jokela (Leon), Santeri Karilo (José). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono, 99 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Finnkino (SF) 27.2.2004

Ei ruumiita makuuhuoneeseen aloitti Aarne Tarkaksen vauhdikkaimman kauden Suomen Filmiteollisuus -yhtiöllä, jolle hän ohjasi neljässä vuodessa 18 elokuvaa. Osittain Eddie Constantine -elokuvien innoittamana T.J. Särkän yhtiöllä alettiin tehdä huumorin täytteisiä jännityselokuvia kuten tämä. Tuolloin oli harvinaista, että suomalaisia elokuvia kuvattiin ulkomailla, mutta Ei ruumiita makuuhuoneeseen -elokuvaa filmattiin oikeilla tapahtumapaikoilla Málagalla ja Palma de Mallorcalla. Rikosjuonen poikanen liittyy natsien valmistuttamiin väärennettyihin dollarin painolaattoihin, jotka sisältävä matkalaukku joutuu sankareiden (Helge Herala, Tommi Rinne) käsiin. Konnien tärkeimmäksi välikappaleeksi viriileitä sankareita vastaan värvätään hehkeimmät houkutuslinnut (Marjatta Kallio, Anneli Sauli).  Tarina on jonninjoutava, mutta näyttelijät ottavat ilon irti roolihahmoistaan, ja sen takia elokuva on puolihauskaa katsottavaa.

Dvd on masteroitu käytetystä, naarmuisesta esityskopiosta, ja Olavi Tuomen valonmäärittely on muuttunut kuvalevyllä ikävän latteaksi.