
Ei ihan Kala nimeltä Wanda
ISÄPAPPA JA KELTANOKKA / Farsgubben och gulnäbben. Suomi 1950. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. KS: Topias. KU: Kalle Peronkoski. LA: Aarre Koivisto. M: Heikki Aaltoila. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. M: Joel Rinne (fil.tri Yrjö Tammela), Mirjam Novero (tri Annikki Salmi), Lasse Pöysti (Aimo Tammela), Matti Ranin (Lauri Tammela), Eila Peitsalo (Ulla Tammela), Siiri Angerkoski (Birgit Alanne), Aarne Laine (maisteri Juurinen), Oiva Sala (preparaattori Miettinen), Topo Leistelä (eläintieteen laitoksen johtokunnan puheenjohtaja). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 13.11.2009
Tammelan perheen elämästä on tullut haasteellista. Leski-isä, eläintieteen tohtori (Joel Rinne) on iskiaksen uhrina joutunut vuoteen omaksi, ja hänen tyypillinen puhetyylinsä on karjuminen. Aikuiset lapset (Lasse Pöysti, Matti Ranin, Eila Peitsalo) yrittävät saada isää suostumaan lääkärin hoitoon, mistä tämä kieltäytyy. Lapset uumoilevat myös kroonisen äreyden voisivan parantua, jos isä saisi uuden vaimon. Kotiapulaiset vaihtuvat jatkuvasti, kun kukaan ei kestä tohtorin möykkäämistä. Lopulta lapset juonittelevat isälle yhdellä iskulla lääkärin, psykiatrin ja vaimoehdokkaan (Mirjam Novero oli myös ohjaaja Edvin Laineen rouva) topakan kotiapulaisen valepuvussa.
Keskeisellä sijalla ovat tohtorin silmäteränä olevat harvinaiset akvaariokalat, mutta ihan Kala nimeltä Wanda -tasolle ei tässä farssissa päästä. Pahimpaan Särkkä-Laine -tyyliin virityksenä on ylinäytteleminen ja kovaäänisyys.
Dvd-masterointia kelpaa katsella.



