Archive for the ‘Leinonen Artturi’ Category

Härmästä poikia kymmenen

Perjantai, Kesäkuu 18th, 2010

2010.06.13.-Harmasta-poikia kymmenen

HÄRMÄSTÄ POIKIA KYMMENEN / Österbottniskt blod. Suomi 1950. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. O: Ilmari Unho. KS: Artturi Leinonen. KU: Eino Heino. M: Ahti Sonninen. ”Härmästä poikia kymmenen”, ”Isoo-Antti ja Rannanjärvi”, ”Enkä minä hurjan luontoni tähden”, ”Anssin Jukka”, ”Minä vaivainen mato ja matkamies”.  Ä: Hugo Ranta. LE: Armas Laurinen. N: Tauno Palo (Isoo-Antti), Yrjö Kantoniemi (Rannanjärvi), Kalervo Nissilä (Anssin Jukka), Kalle Kirjavainen (nimismies Grönberg), Jussi Oksa (Pouttula, lautamies), Hilkka Helinä (Katri, Pouttulan tytär), Kauko Helovirta (Janne Koivula). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 79 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 18.6.2010

Härmästä poikia kymmenen kuuluu suomalaisen elokuvan valioteoksiin ja ohjaajansa Ilmari Unhon parhaisiin saavutuksiin. Puukkojunkkarien kulta-aikaan 1860-luvulle sijoittuva elokuva perustuu itsensä Artturi Leinosen käsikirjoitukseen ja aitoihin aikalaisdokumentteihin. Ulkokuvaukset tehtiin Ylihärmässä, ja mukana oli paljon aitoja pohjalaisnäyttelijöitä. Stadin kundi Tauno Palo eläytyi yllättävän hyvin Isoon Antin rooliin. Fyysisesti hän ei muistuttanut tuota ihmisjärkälettä, jonka esittäjäksi olisi sopinut paremmin joku Schwarzenegger-fysiikan omistaja. Henkisesti hän kohosi tehtävän tasalle vakuuttavasti. Elokuva on tosipohjaisuuden ja folkloren yhdistelmä. Perinteiset pohjalaislaulut raikuvat sydämen pohjasta, ja yhtä jykevänä vastapainona ovat körttiläisten laulamat virret. Eino Heinon maisemakuvaus on uljasta, ja kompositiot tuovat mieleen, että pohjalaiselokuvat ovat tukkilaiselokuvien rinnalla amerikkalaisten lännenelokuvien vastineita. Puukkojunkkarien kulta-aika sattui ajallisestikin yhteen westernin eniten kuvaaman aikakauden, Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisten vuosikymmenten, kanssa. Näyttelijöinä debytoivat Kauko Helovirta ja Kalervo Nissilä.

Dvd:n kuvallinen laatu on pääasiassa korkea.

Lakeuksien lukko

Keskiviikko, Marraskuu 4th, 2009

20091127-lakeuksien-lukko.jpg

LAKEUKSIEN LUKKO / Det hände i Österbotten. Suomi 1951. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Matti Kassila. KS: Toivo Särkkä (1947), Matti Kassila (1950) – Artturi Leinosen romaanista (1920). KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. M: Tauno Pylkkänen. Ä: Taisto Lindegren. LE: Armas Vallasvuo. N: Aku Korhonen (talollinen Tuomas Juhonpoika Kantola), Eija Inkeri (Kantolan Annikka), Matti Oravisto (Harri Adler), Sven Relander (Carl Erik Adler, Lohikosken patruuna). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 79 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 4.12.2009

Kun Risto Orkon Suomi-Filmi otti tuottaakseen puukkojunkkareista kertovan elokuvan Härmästä poikia kymmenen, T.J. Särkän johtama Suomen Filmiteollisuus otti sen kilpailuhaasteena, ja työn alle otettiin Artturi Leinosen romaaniin perustuva käsikirjoitus Lakeuksien lukko. Tapahtumavuosi on 1859, ja tosipohjaisen pohjalaistarinan esikuvana on Törnävän kartanon tarina Seinäjoelta. Sitä vallitsi patruuna Gustaf August Wasastjerna, merkkimies maatalouden ja höyrylaivaliikenteen kehittäjänä. Katovuonna 1867 hän joutui konkurssiin ja menetti omaisuutensa.

Elokuvassa fiktiivistä Lohikosken patruunaa esittää Sven Relander. Ainoa talonpoika, joka ei suostu myymään maitaan hänelle, on Aku Korhosen esittämä Kantola. Kantolan tosipohjainen vastine oli oikealta nimeltään Jouppila. Talttumattoman itsenäinen Kantola on juuri kertomuksen nimen ”lakeuksien lukko”. Kantolan vastarinta menee niin pitkälle, että hän rakentaa Lohikosken kiusaksi ja haitaksi padon. Asiaan kuuluu myös Romeo ja Julia -tarina, tulkitsijoina Matti Oravisto patruunan poikana ja Eija Inkeri Kantolan tyttärenä.

Neljännessä elokuvassaan Kassila ohjasi perisuomalaisen pohjalaistarinan jykevällä otteella. Näyttelijät saivat pontta melodramaattisiin rooleihinsa kuvauspaikkojen aitoudesta. Tekijät eivät varmaan olisi arvanneet, että juuri runsaat ulkokuvat olisivat tuleville katsojapolville elokuvan suurin arvo. Enää noita maisemia ei ole olemassa. Dvd-masterointi on kohtalaista.

Yrjänän emännän synti

Perjantai, Marraskuu 7th, 2008

20081122-yrjanan-emannan-synti.jpg

Kivittäkööt vain!

Suomi 1943. O: Edvin Laine. Pääosissa Mirjami Kuosmanen, Edvin Laine, Esko Vettenranta. 1,33:1, mono, 88 min Finnkino 7.11.2008

Edvin Laineen jäyhä esikoiselokuva ohjaajana on yllättävä maalaisdraama pohjalaiskirjailija Artturi Leinosen romaanista (1937). Rohkeana aiheena on suuren talon emännän Selman huoli siitä, kun perillistä ei synny neljän avioliittovuoden jälkeen. Asia ratkeaa vasta, kun Selma saa apumieheksi naapurin nuoren, salskean Saulin. Moraalinen kysymys on rehellisesti ja avoimesti esitetty, vaikka särkkämäis-lainemaiselta ylidramatisoinnilta ei vältytä. Alun ja lopun perikuvamaisista koskikohtauksista alkaen elokuva on aistillinen korvenraivauksineen ja alastonuinteineen. Mirjami Kuosmanen on pääroolissa intohimoisimmillaan. ”Tietysti he kivittävät minut, mutta kivittäkööt”. Teos kuuluu vuosikymmenen upeimpiin naiskohtaloiden kuvauksiin suomalaisessa elokuvassa teosten Kirkastettu sydän ja Valkoiset ruusut rinnalla. Se kuuluu myös kiehtovimpiin matriarkaatin draamoihin elokuvan Soita minulle, Helena! tapaan. Dvd-masterointi tekee oikeutta kuvaaja Armas Hirvosen hehkuvalle työlle, mutta ääni pätkii hetkittäin.