Archive for the ‘Lassally Walter’ Category

Hunajan maku

Keskiviikko, Huhtikuu 21st, 2010

2010.04.24.-A-Taste-of-Honey

HUNAJAN MAKU / Smak av honung. Iso-Britannia (c) 1961 Woodfall Film Productions. T+O: Tony Richardson. KS: Shelagh Delaney ja Tony Richardson – Shelagh Delaneyn näytelmästä (1958). KU: Walter Lassally. LA: Ralph W. Brinton. M: John Addison. Ä: Don Challis, Roy Hyde. LE: Antony Gibbs. N: Dora Bryan (Helen), Robert Stephens (Peter Smith), Rita Tushingham (Jo), Murray Melvin (Geoffrey Ingham), Paul Danquah (Jimmy). Mustavalkoinen, 1,66:1, DD mono, 96 min
Suom. tekstit Nina Nordman / svenska texter.
Atlantic Film (MGM) 21.4.2010

Brittiläisen uuden aallon realistiset näytelmät ja elokuvat tulivat tunnetuksi usein ”vihaisten nuorten miesten” muotokuvistaan.

18-vuotiaan Shelagh Delaneyn näytelmä Hunajan maku keskittyi kuitenkin nuoren naisen näkökulmaan. Näytelmän vuoden 1958 kantaesityksen teatteriohjaaja Tony Richardson otti ohjattavakseen myös sen filmatisoinnin.

Päähenkilö on 17-vuotias Jo (Rita Tushingham debyyttiroolissaan), utelias ja kokemuksenhaluinen neito. Äiti on levotonta elämää viettävä, alkoholiin mieltynyt työläisnainen ja yksinhuoltaja. Rantalomalla Jo kohtaa sympaattisen mustan merimiehen Jimmyn (Paul Danquah), jonka kanssa hänellä on yhden yön suhde. Jimmy lähtee merille, ja Jo huomaa olevansa raskaana. Jon tueksi tulee homoseksuaalinen ystävä Geoffrey (Murray Melvin).

Olin nähnyt Hunajan maun viimeksi noin 40 vuotta sitten ja nyt vasta uudelleen. Elokuva on ulkoisesti aidolta tuntuva, ja siinä on paljon raikasta ja tuoretta, mutta siitä tuntui silloin puuttuvan jonkin verran sydäntä ja vakaumusta, ja sama tunne tuli nytkin. Kuvauksena mustan ja valkoisen eroottisesta suhteesta ja sympaattisen homoseksuaalin esittelijänä elokuva oli kuitenkin uraauurtava.

Hunajan maun kuvasi realistiseen tyyliin oikeilla tapahtumapaikoilla Manchesterissa, Salfordissa ja Blackpoolissa Walter Lassally, ja kuvallinen laatu dvd:llä on kohtuullisen hyvää.

Kaikista kapinallisin

Keskiviikko, Maaliskuu 10th, 2010

2010.03.07.-The-Loneliness-of the Long Distance Runner

KAIKISTA KAPINALLISIN / Långdistanslöparen (The Loneliness of the Long Distance Runner). Iso-Britannia (c) 1962 Woodfall Film Productions. T+O: Tony Richardson. KS: Alan Sillitoe novellistaan (1959). KU: Walter Lassally. M: John Addison. N: Michael Redgrave (Ruxton Towers Reformatoryn rehtori), Tom Courtenay (Colin Smith), Avis Bunnage (rouva Smith). Mustavalkoinen, 1,77:1, DD 2.0 mono, 100 min
Suom. tekstit Johanna Järvinen / svenska texter.
Atlantic Film 10.3.2010

Kirjailija Alan Sillitoe oli nuorten brittiläisten Free Cinema -miesten tärkeä innoittaja heidän tehdessään läpimurtojaan pitkän elokuvan pariin. Debytoituaan pitkällä elokuvalla Nuori viha (Look Back in Anger, 1959) Tony Richardson tuli tuottajaksi Karel Reiszin Sillitoe-filmatisointiin Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun (1960), ja toisen Sillitoe-elokuvan Kaikista kapinallisin hän otti ohjatakseen itse. Siinä nähdään yhdessä ensimmäisistä elokuvarooleistaan Tom Courtenay, jonka oli jo Richardsonia ennen keksinyt suomalainen Caspar Wrede elokuvaan Private Potter. Courtney esittää köyhän perheen poikaa Colin Smithiä, joka joutuu rikoksen teille ja borstal-kasvatuslaitokseen. Siellä hänestä kehittyy loistava pitkänmatkanjuoksija ja rehtorin (Michael Redgrave) silmäterä. Colin keksii kuitenkin tavan kapinoida, tehdä irtiotto ja säilyttää oma liikkumatilansa. Dvd-masterointi ei ole yhtä hienoa kuin samanaikaisesti ilmestyneellä Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun -levyllä.

Tom Jones – hulivilihurmuri

Keskiviikko, Marraskuu 4th, 2009

20091020-tom-jones.jpg

TOM JONES – HULIVILIHURMURI / Tom Jones från sängen till galgen (Tom Jones). Iso-Britannia (c) 1963 Woodfall Films. T+O: Tony Richardson. KS: John Osborne – Henry Fieldingin romaanista (1749) (lyh. suom. Olli Nuorto 1950, kokonaan Marja Alopaeus 1994). KU: Walter Lassally – Eastmancolor – negatiivi 1,37:1 – esitysformaatti 1,85:1. M: John Addison. LA: Ralph W. Brinton. PU: John McCorry. Kertoja: Micheál MacLiammóir. N: Albert Finney (Tom Jones), Susannah York (Sophie Western), Hugh Griffith (squire Western), Edith Evans (Miss Western), Joan Greenwood (Lady Bellaston), Diane Cilento (Molly Seagrim), Joyce Redman (”Jenny Jones”, rouva Waters), Lynn Redgrave (Susan, Upton Inn), Jack MacGowran (Partridge), David Warner (Blifil). Väri, anamorfinen 1,66:1, DD stereo, 116 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 4.11.2009

Ohjaaja Tony Richardson, kirjailija John Osborne, heidän Woodfall Films -yhtiönsä ja näyttelijä Albert Finney olivat edustaneet brittiläisen elokuvan ”vihaisten nuorten miesten” realistista ”kitchen sink” -koulukuntaa. 1700-luvun pikareskiromaaniin perustuva viihteellinen pukuelokuva Tom Jones oli kaikille vaihtelua ja suoranainen täyskäännös, joka palkittiin yleisömenestyksellä ja Oscar-palkinnoilla. Siinä missä brittirealismi oli perustunut kuvaukseltaan karheaan aitouteen Tom Jonesissa upeassa epookkikuvauksessa korostettiin mehukkuutta ja leikinlaskua kerronnassa ja ilmaisussa. Mallina saattoi olla Francois Truffaut’n Jules ja Jim, mutta asenne Tom Jonesissa oli selvästi viihteellinen. Huippunäyttelijät ovat parasta antia elokuvassa, joka kelpaa kevyeksi ajanvietteeksi. Noin 70 minuutin kohdalla kannattaa valpastua majatalokohtauksessa, jossa Tom Jones (Finney) kohtaa ”Jenny Jonesin” eli rouva Watersin (Joyce Redman) pitkässä sanattomassa ateriakohtauksessa, jossa katseet ja eri ruokalajeilla herkuttelu kertovat kaiken.

Bostonilaiset

Keskiviikko, Elokuu 20th, 2008

20090406-the-bostonians-1.jpg20090406-the-bostonians-2.jpg

BOSTONILAISET (The Bostonians). Iso-Britannia / USA (c) 1984 Bostonians Productions. A Merchant Ivory film. O: James Ivory. Perustuu Henry Jamesin romaaniin (1886). N: Christopher Reeve, Vanessa Redgrave, Jessica Tandy, Madeleine Potter, Nancy Marchand, Wesley Addy, Barbara Bryne, Linda Hunt, Charles McCaughan, Nancy New, Jon Van Ness, Wallace Shawn. Väri, anamorfinen 1,77:1, 117 min
Suomennos: Satu Haapalainen.
Future Film (Carlton International Media) 20.8.2008

Henry Jamesin teokset ovat yleensä epäkiitollista filmattavaa, koska niiden arvo perustuu mielen liikkeiden taitavaan kuvaukseen hienostuneen kielellisen ilmaisun kautta. Vuosien mittaan hänen kielellinen ilmaisunsa muuttui aina vain monimutkaisemmaksi, mutta Bostonilaiset sijoittuu hänen tuotannossaan ensimmäisen kolmanneksen taitteeseen. Romaani on Jamesille poikkeuksellinen siinä, että se sisältää runsaasti avointa yhteiskunnallista satiiria. Kuvattavana on Yhdysvaltain sisällissodan jälkeinen aikakausi ja sen trendit. Orjuus on kukistettu, ja seuraavana haasteena on sukupuolten tasa-arvo.

Onneksi tuottaja Ismail Merchantilla (1936-2005) ja ohjaaja James Ivorylla oli Bostonilaisia valmistellessaan tiimissään käsikirjoittaja Ruth Prawer Jhabvala, joka osasi jäsentää ja tiivistää monitahoista yhteiskunnallista romaania banalisointiin syyllistymättä. Tragikomedian päähenkilöiksi tulivat eturivin näyttelijät. Christopher Reevestä tuli konservatiivinen lakimies ja sisällissodan veteraani Basil Ransom Mississipistä. Vanessa Redgrave on Olive Chancellor, Ransomin serkku ja innokas naisten oikeuksien puolestapuhuja. Madeleine Potter on nuori Verena Tennant, johon Basil ihastuu ja josta Olive toivoo itselleen taistelutoveria kamppailussaan naisten äänioikeuden puolesta.

Tarinassa on kerrostumia, joita ei lausuta ääneen, ja elettiin aikaa, jolloin määrättyjä tunteita kokeneet ihmiset eivät ilmaisseet ja tunnustaneet niitä toisilleen eivätkä itselleenkään. Jotakin kertonee se, että romaanista jäi yleiseen kielenkäyttöön käsite ”bostonilainen avioliitto”, jolla tarkoitetaan kahden naisen yhteiselämää ilman miehen tukea.

Jamesin novelleja oli filmatisoitu ennenkin, mutta hänen romaaneistaan ei ollut juuri lainkaan tehty elokuvia ennen kuin Merchant, Ivory ja Jhabvala aloittivat todellisen Henry James -filmatisointien sarjan. He itse filmasivat kolme Henry James -elokuvaa: Eurooppalaiset (1979), Bostonilaiset (1984) ja Kultaisen maljan (2000). Korkean profiilin filmatisointeja olivat myös Jane Campionin Naisen muotokuva (1996), Iain Softleyn Kyyhkyn siivet (1997) ja Agnieszka Hollandin Washington Square (1997). Aiemmista novellifilmatisoinneista omaa luokkaansa oli Jack Claytonin The Innocents (Kauhujen linna, 1961), pohjana ”The Turn of the Screw”. Siitä tuli esikuva 2000-luvun espanjalaisille aave-elokuville. Ylivoimaisesti parhaan Henry James -filmatisoinnin, Perijättären, ohjasi William Wyler vuonna 1949, pohjanaan Augustus Goetzin ja Ruth Goetzin näytelmäversio romaanista Washingtonin aukio. Elokuva on itsenäinen taideteos, pohjana olevan romaanin veroinen.

Walter Lassallyn kaunis kuvaustyö Bostonilaisissa perustuu vallitsevaan valoon, ja siitä saa kohtuullisen hyvin selvää dvd-masteroinnistakin.