Yhteiskunnallinen sairaskertomus
Die bleierne Zeit. Saksan liittotasavalta (c) 1981 Bioskop. O: Margarethe von Trotta. N: Barbara Sukowa, Jutta Lampe, Rüdiger Vogler. Väri, anamorfinen 1,66:1, stereo, 103 min. Suomennos: Helena Lindell. Finnkino (Kinowelt) 13.3.2009
Elokuvat ovat antaneet käsitteitä Saksan synkälle syksylle 1977. ”Punaisen armeijakunnan” (RAF) terroristit kidnappasivat ja murhasivat silloin teollisuusjohtaja Hanns-Martin Schleyerin. He kaappasivat lentokoneen tapahtumaketjussa, joka päättyi verisesti Mogadishussa. Keskeiset vangitut terroristit (mm. Gudrun Ensslin ja Andreas Baader) tekivät ryhmäitsemurhan Stammheimin vankilassa. Saksalaiset elokuvantekijät tekivät tuoreeltaan yhteiselokuvan Deutschland im Herbst (Terrorin ja kauhun syksy), jonka nojalla puhutaan edelleen ”saksalaisesta syksystä”. Margarethe von Trotta ohjasi elokuvan Die bleierne Zeit (Sisarukset), josta on jäänyt puheenparreksi ”lyijyinen aika”.
”Lyijyisen ajan” käsite on peräisin Friedrich Hölderlinin runosta ”Der Gang aufs Land”. Elokuvaa tehdessään Trotta tarkoitti ilmaisulla nuoruutensa 1950-lukua, jolloin ”elimme lyijykuoren alla”, kun kansakunnan menneisyydestä vaiettiin. Italiassa ja Ranskassa ilmaisu ymmärrettiin toisin, se rinnastettiin terroristisen väkivallan lyijyluotien aikaan, ja tässä muuttuneessa merkityksessä Trotta itsekin elokuvansa nimen nyttemmin näkee.
Sisaruksia on kiinnostavaa verrata ajankohtaiseen suurelokuvaan Baader Meinhof Komplex (2008), jossa Johanna Wokalek esittää Gudrun Ensslinin roolin. Ne eivät mene juurikaan päällekkäin, ja molemmat avaavat rikkaan näkökulman uudemman historian outoon tapahtumakulkuun.
Trottan elokuvan käynnistyessä eletään vuotta 1968, ja päähenkilöiden, kuten Ensslinin sisarusten, nimet on muutettu. Konservatiivisen protestanttisen papinperheen tyttäristä on tullut taistelijoita. Sisarukset Marianne (Barbara Sukowa) ja Juliane (Jutta Lampe) taistelevat laillisen abortin puolesta. Sosiaalidemokraattinen Juliane toimittaa feminististä lehteä. Marianne hylää perheensä, jättää lapsensa lastenkotiin ja liittyy terroristiryhmään. Kun Marianne vangitaan, sisko auttaa tätä poikaystävänsä Wolfgangin (Rüdiger Vogler) vastustuksesta huolimatta. Tämä on vasta lähtökohta traagiselle tarinalle, joka perustuu tositapahtumiin.
Tunnevoimaa elokuva saa koulumuistoista, joissa Rainer Maria Rilken runo herättää ivaa, mutta Alain Resnais’n Yön ja usvan katselu koulusalissa saa sisarukset itkemään. Elokuvaa on joskus arvosteltu siitä, ettei se kuvaa terroristien uhrien kokemaa väkivaltaa, mutta se ei ole myöskään terroristisen hulluuden puolustuspuhe. ”Sukupolvea aikaisemmin olisit kuulunut natseihin” on Julianen ankara kommentti sisarestaan. Elokuvan loppukehittelyssä keskeiseksi nousee Mariannen hylätyn ja äitinsä takia hengenvaaraan joutuneen pojan näkökulma.
Leikkaus (Dagmar Hirtz) on vaikuttavaa, ja värimaailma (kuvaus: Franz Rath) harkitun kelmeää.
Hölderlinin runo on klikkauksen takana.
(lisää…)
