Archive for the ‘Laine Aarne’ Category

Vatsa sisään, rinta ulos!

Perjantai, Marraskuu 19th, 2010

2010.11.13.-Vatsa-sisaan rinta ulos

VATSA SISÄÄN, RINTA ULOS! / Magen in och brösten ut. Suomi 1959. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Aarne Tarkas. KU: Olavi Tuomi. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: William Reunanen. Hiukset: Leila Wallenius. M: Toivo Kärki. ”Samettisilmäinen tyttöni” es. Eino Grön. Ä: Taisto Lindegren, Matti Silvantie. LE: Armas Vallasvuo. KP: Porvoo. N: Helge Herala (kapteeni Tauno Routa), Tommi Rinne (sotamies Pöntinen), Marjatta Kallio (voimistelunopettaja Marjatta Paasi), Elsa Turakainen (Hildur, sisäoppilaitoksen rehtori), Santeri Karilo (Hjalmar, kenraalimajuri), Aarne Laine (majuri Helminen), Pentti Irjala (lääkintäkapteeni Turve), Kullervo Kalske (kapteeni Heikki Virta), Ritva Valkama (keittäjätär), Marja Korhonen (maisteri Järvi), Eino Grön (laulava sotamies), Antti Litja (alokas), Ritva Vepsä (tyttökoululainen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 86 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 19.11.2010

Sotilasfarssi kuului 1950-luvun suosikkilajeihin suomalaisessa elokuvatuotannossa, ja viimeinen sotilasfarssi vähään aikaan oli Vatsa sisään, rinta ulos! Aarne Tarkas toi lajiin jotakin uutta ottamalla toiseksi päätapahtumapaikaksi tyttöjen sisäoppilaitoksen. Farssin päälinjoihin kuuluvat naisia pelkäävän kapteeni Roudan (Helge Herala) kommellukset sisäoppilaitoksessa naisen vaatteissa ja ikuisen alokkaan, sotamies Pöntisen (Tommi Rinne) seikkailu varuskunnassa kapteenin asepuvussa. Herala ja Rinne olivat osoittautuneet hauskaksi koomikkopariksi elokuvassa Ei ruumiita makuuhuoneeseen, ja tässä heille tarjoutuu jälleen mehukkaita koomisia tilanteita. Eino Grön nähdään ensimmäisessä elokuvaroolissaan laulavana sotamiehenä. Elokuva on kevyttä viihdettä. Toivo Kärki sävelsi jazzahtavan musiikin ja Olavi Tuomi kuvasi osaavasti. Dvd-masterointi on pääasiassa laadukasta.

Vääpeli Mynkhausen

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Vaapeli-Mynkhausen

VÄÄPELI MYNKHAUSEN / Fältväbel Mynkhausen. Suomi 1957. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Laine. KS: Topias näytelmästään (1955). KU: Olavi Tuomi. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: Olavi Suominen. Hiukset: Senja Soitso. M: Harry Bergström. Ä: Taisto Lindegren. LE: Armas Vallasvuo. N: Reino Valkama (vääpeli evp. Nikanor Ryynänen), Sirkka-Liisa Wilén (Ulla Visaoksa), Elsa Turakainen (neiti Maalin, taloudenhoitaja), Toivo Lehto (kenraalimajuri evp. Vilho ”Ville” Visaoksa), Vili Auvinen (Reino ”Reiska” Visaoksa), Rauno Kuosmanen (Matti ”Masa” Visaoksa), Matti Kuusla (Pekka Visaoksa), Kullervo Kalske (luutnantti Jussi Kehä), Tarmo Manni (ylioppilas Herbert Virtainvirta), Martta Kontula (Helena Visaoksa), Eero Roine (professori Henrik Visaoksa). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä
Finnkino (SF) 22.10.2010

”Olemmeko siis epäonnistuneita vanhempia?” kysyy huolestunut äiti (Martta Kontula), kun ongelmanuoret Reino ja Matti  (Vili Auvinen, Rauno Kuosmanen) aiheuttavat ympäristölle suoranaista vaaraa paukkupommeineen. Ulla-siskokin (Sirkka-Liisa Wilén) kulkee yöjalassa keikarimaisen opiskelijan (Tarmo Manni) seurassa. Hieman lohtua tuo vain kunnollinen Pekka-veli (Matti Kuusla!). Ongelmille on ollut tähän asti sokea hajamielinen professori-isä (Eero Roine), jolle on juuri myönnetty stipendi Amazonille, sen tuhansia eläinlajeja tutkimaan.

Ratkaisun tarjoaa professorin kenraaliveli (Toivo Lehto), jonka kotonakin vallitsee sotilaallinen kuri ja järjestys, ja rouvakin (Elsa Turakainen) puhuu sotilaalliseen sävyyn kaikissa tilanteissa. Poikia alkaa laittaa kuriin kenraalin vanha aseveli, vääpeli Ryynänen (Reino Valkama). Vääpelin miekkailu- ja ampumataidot tulevatkin pojille esikuviksi, vaikka he nauravatkin ”vääpeli Mynkhausenin” ylitseampuville sotajutuille.

Vääpeli Mynkhausenista ei ole koskaan myönteistä arviota esitetty, eikä elokuvaa ole aihetta rehabilitoida. Topiaksen näytelmään perustuvan elokuvan dialogiohjaus on puisevaa. Elokuva on ammattimaisesti tuotettu. Kuvaaja oli Olavi Tuomi. Dvd on visuaalisesti laadukas.

Kukonlaulusta kukonlauluun

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Kukonlaulusta kukonlauluun

KUKONLAULUSTA KUKONLAULUUN / Men starkast är jorden. Suomi 1955. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Laine. KS: Toivo Kauppinen. KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: William Reunanen. Hiukset: Vivan Gustafsson. M: Harry Bergström. Ä: Kaarlo Nissilä. LE: Armas Vallasvuo. N: Anneli Sauli (Eliina Kivistö, karjakko), Åke Lindman (Eino Kustaala), Tyyne Haarla (Hanna Kustaala), Aku Korhonen (Aaretti Kivistö), Ilmi Parkkari (Laila), Emma Väänänen (Aliina Kivistö), Arvo Lehesmaa (Juho Vihtori Kustaala). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.10.2010

Kukonlaulusta kukonlauluun on SF-perustuotantoa, suomalainen Heimat-elokuva, joka kuvaa jo nostalgiseen sävyyn maaseudun elämää ja maaltamuuton turmiollisuutta aikana, jolloin ”suuri muutto” oli alkamaisillaan. Maaseudun elämää ei kuitenkaan ihannoida. Arvo Lehesmaa tekee ylidramaattisen tulkinnan julman ankarana isäntänä, joka saa Eino-poikansa (Åke Lindman) suuttumaan ja lähtemään Helsinkiin kaupunkilais-Lailan (Ilmi Parkkari) perään. Vaan ei tiedä Eino, että hänen entinen heilansa, karjakko Eliina (Anneli Sauli) odottaa hänelle lasta, ja Eliina on liian ylpeä kertoakseen. Lopulta kuitenkin maan kutsu on voimakkaampi, kuten elokuvan ruotsalainen nimi Men starkast är jorden paljastaa.

Näyttelijäsuorituksista Emma Väänäsen tulkitsema Eliinan hirviöäiti on vastinpari Arvo Lehesmaan hillittömyydelle. Sukupolvien suhteita ei elokuvassa kaunistella, pikemminkin karrikoidaan. Aku Korhonen edustaa Eliinan isänä inhimillisyyttä siinä missä Tyyne Haarla Einon äitinä.

Kirjailija Toivo Kauppinen, joka tunnettiin myös nimimerkillä Topias, ahkeroi käsikirjoittajana. Pentti Unhon kuvaus on luottotyötä, ja dvd-masterointi on kohdallaan.

Musta rakkaus

Perjantai, Elokuu 20th, 2010

2010.08.07.-Musta-rakkaus

MUSTA RAKKAUS / Mörk kärlek. Suomi 1957. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. Apulaisohjaaja: Åke Lindman. KS: Juha Nevalainen – Väinö Linnan romaanista (1948). KU: Marius Raichi. LA: Aarre Koivisto. Ä: Björn Korander. M: Heikki Aaltoila. KP: Tampere. N: Eeva-Kaarina Volanen (Marjatta Tuula Anneli Salmela), Jussi Jurkka (Pauli Haantie), Edvin Laine (Arttu Salmela), Veikko Sinisalo (Unto Eskola), Elsa Turakainen (Saariska), Eero Roine (Vaarilan Alpre), Sirkka Lehto (Kirsti), Aku Korhonen (lääkäri), Nestori Sarri (humalainen ohikulkija), Aarne Laine (harjatehtailija Evert Haantie, Paulin setä), Kristian Nevalainen (Martti, Saariskan poika). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 95 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 20.8.2010

Tuntemattoman sotilaan suosion vanavedessä otettiin T.J. Särkän Suomen Filmiteollisuus -yhtiöllä filmattavaksi myös Väinö Linnan aikaisempi teos, hänen toinen romaaninsa Musta rakkaus. Dostojevskin ja Strindbergin innoittama, vuonna 1948 ilmestynyt tarina oli nimeään myöten myös ajanhenkistä film noir -aineistoa, ja se olisi saattanut olla tuoreeltaan omiaan filmattavaksi myös vaikkapa nuorelle Ingmar Bergmanille. Mutta vaikka kyseessä on SF-laatutuotanto, jarruttaa elokuvan puhkeamista täyteen eloisuuteen ohjaaja Edvin Laineen karhumainen kankeus ja taipumus ylilyönteihin. Karkeimpia ovat nytkin Laineen visio- ja harhanäkyjaksot. Poissa on Tuntemattoman sotilaan lennokas vinjettityyli, joka ei psykologiseen tragediaan sopisikaan.

Elokuvassa on ansioita. Ulkokuvat on otettu Tampereen aidoilla tapahtumapaikoilla Linnan itsensä neuvoja seuratellen. Kuvilla sittemmin suurimmaksi osaksi hävitetystä Amurin vanhasta työläiskaupunginosasta ja toimintansa Tampereella lopettaneista Finlaysonin tehtaista on dokumentaarista arvoa. Marius Raichin kuvaus on ensiluokkaista, ja dvd-masterointi on pääasiassa miellyttävää katsottavaa. Eeva-Kaarina Volanen tarjoaa hienostuneen tulkinnan Marjattana, ja Veikko Sinisalossa on villiä alkuvoimaa.

Edvin Laineen jäyhä tamperelainen yksinhuoltaja-työmies ja Jussi Jurkan sairaalloisen huonon itseluottamuksen omaava teekkari ovat raskaan teatraalisia ja liioiteltuja roolihahmoja, joiden painosta koko Musta rakkaus menettää tasapainonsa ja aitoutensa.

Isäpappa ja keltanokka

Perjantai, Marraskuu 13th, 2009

20091107-isapappa-ja-keltanokka.jpg

Ei ihan Kala nimeltä Wanda

ISÄPAPPA JA KELTANOKKA / Farsgubben och gulnäbben. Suomi 1950. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. KS: Topias. KU: Kalle Peronkoski. LA: Aarre Koivisto. M: Heikki Aaltoila. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. M: Joel Rinne (fil.tri Yrjö Tammela), Mirjam Novero (tri Annikki Salmi), Lasse Pöysti (Aimo Tammela), Matti Ranin (Lauri Tammela), Eila Peitsalo (Ulla Tammela), Siiri Angerkoski (Birgit Alanne), Aarne Laine (maisteri Juurinen), Oiva Sala (preparaattori Miettinen), Topo Leistelä (eläintieteen laitoksen johtokunnan puheenjohtaja). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 13.11.2009

Tammelan perheen elämästä on tullut haasteellista. Leski-isä, eläintieteen tohtori (Joel Rinne) on iskiaksen uhrina joutunut vuoteen omaksi, ja hänen tyypillinen puhetyylinsä on karjuminen. Aikuiset lapset (Lasse Pöysti, Matti Ranin, Eila Peitsalo) yrittävät saada isää suostumaan lääkärin hoitoon, mistä tämä kieltäytyy. Lapset uumoilevat myös kroonisen äreyden voisivan parantua, jos isä saisi uuden vaimon. Kotiapulaiset vaihtuvat jatkuvasti, kun kukaan ei kestä tohtorin möykkäämistä. Lopulta lapset juonittelevat isälle yhdellä iskulla lääkärin, psykiatrin ja vaimoehdokkaan (Mirjam Novero oli myös ohjaaja Edvin Laineen rouva) topakan kotiapulaisen valepuvussa.

Keskeisellä sijalla ovat tohtorin silmäteränä olevat harvinaiset akvaariokalat, mutta ihan Kala nimeltä Wanda -tasolle ei tässä farssissa päästä. Pahimpaan Särkkä-Laine -tyyliin virityksenä on ylinäytteleminen ja kovaäänisyys.

Dvd-masterointia kelpaa katsella.

Varsovan laulu

Perjantai, Syyskuu 18th, 2009

2009.09.19.-Varsovan-laulu

VARSOVAN LAULU / ”Varsovan laulu” / ”Sången om Warszawa”. Suomi 1953. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Matti Kassila. Apulaisohjaaja: William Markus. KS: Matti Kassila, Juha Nevalainen, Walentin Chorell. KU: Kalle Peronkoski. LA: Aarre Koivisto. M: Harry Bergström. Tunnuslaulun ”Voice of the Ocean” / ”Meren ääni” es. Chris Paischeff. Ä: Yrjö Saari. LE: Armas Vallasvuo. N: Chris Paischeff (Ilse), Åke Lindman (M/S Veran kapteeni, ”Bear”), Matti Oravisto (perämies Lauri Koskinen, ”Lord Nelson”), Hannes Veivo (Voitto Jalmari Bister), Kauko Laurikainen (Lauri Elias Koskinen), Leo Riuttu (komisario Ahmavirta), Matti Aulos (etsivä Kymäläinen), Kullervo Kalske (etsivä Komppa), Pentti Viljanen (kokki), Aarne Laine (Pasilan Romun omistaja), Eino Kaipainen (kapteeniluutnantti Koivusalo). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 83 min
Ei tekstityksiä. Elokuvassa on englanninkielisiä tekstittämättömiä jaksoja.
Finnkino (SF) 18.9.2009

Salakuljetus oli säännöstelyn Suomessa 1950-luvun alussa suuri kysymys, ja aiheesta pantiin vireille useita elokuvahankkeita, joista toteutukseen ylsivät Lasse Pöystin ohjaama Salakuljettajan laulu (1952) ja Matti Kassilan Varsovan laulu. ”Varsovan lauluksi” kutsuttiin puolalaista pirtua, ja elokuvassa sen salakuljetusketjun ensimmäisenä lenkkinä on rahtilaiva M/S Vera kapteeninaan Bear (Åke Lindman) ja perämiehenään Lauri Koskinen (Matti Oravisto). Jalojuoman ohella kapteeni ottaa kuljetettavakseen myös nuoren kaunokaisen nimeltä Ilse (Chris Paischeff), ja tämä sytyttää matkalla myös Lauri Koskisen intohimot. Kaupungissa poliisi selvittelee salakuljetusketjun muiden jäsenten toimia. Suomalaisessa toimintaelokuvassa on paljon takaa-ajoja ja välienselvittelyjä. Kuvauksia on toteutettu realistisesti oikeilla tapahtumapaikoilla, ja leikkaus ja musiikki on iskevää. Tunnussävel ”Meren ääni” kuullaan myös Chris Paischeffin laulamana. Ingmar Bergman näki elokuvan Suomessa käydessään ja piti tappelukohtausta väkevästi toteutettuna. Virolaiselle Christina Paischeffille Varsovan laulu jäi ainoaksi elokuvateatterielokuvaksi. Kestävintä Varsovan laulussa ovat sen realistiset, lähes dokumentaariset osuudet, varsinkin merellä. Triangelidraama ei vakuuta. Matti Kassila oli hyvä toimintaohjaaja jo tässä; mielenkiintoista kyllä hän oli toimintaohjaajana parhaimmillaan viimeisissä elokuvissaan. Elokuvassa puhutaan suomalaiseksi elokuvaksi paljon englantia, Chris Paischeff ei muuta puhukaan. Englanninkielisiä osuuksia ei ole tekstitetty.

Hallin Janne

Perjantai, Tammikuu 25th, 2008

2008.01.26.-Hallin-Janne

HALLIN JANNE / Hallin Janne. Suomi 1950. TY: Fenno-Filmi. TJ: Mauno Mäkelä. O+KS: Roland af Hällström – Juha Mattilan eli Hallin Jannen tiettävästi itse sepittämästä arkkiveisusta ja kansanballadista (1868). KU: Esko Töyri. LA: Leo Lehto. M+LE: Tapio Ilomäki. ”Hallin Janne” es. Olavi Virta. Ä: Gösta Salminen. KP: Porvoo, Kuorevesi, Hämeenlinna, Santahamina. N: Helge Herala (Hallin Janne), Eeva-Kaarina Volanen (Leena Matildantytär), Rauha Rentola (Alexandra Erling, Mattilan Sandra), Laila Jokimo (kreivitär Marina, kenraalin rouva), Harri Sinijärvi (Santtu, Hallin renki), Elvi Saarnio (Anushka), Aarne Laine (postinkuljettaja Matti Alatalo), Åke Lindman (kapinallinen vanki), Eino Kaipainen (vallesmanni), Olavi Virta (viisujenmyyjä). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 107 min
Ei tekstityksiä
Finnkino (Fenno) 25.1.2008

Elokuvahanke Hallin Janne oli ollut Mäkelän suvun Väinän Filmilla vireillä jo vuonna 1938, mutta hanke raukesi silloin ja elvytettiin vasta vuonna 1950 Mäkelöiden tuolloisessa tuotantoyhtiössä Fenno-Filmissä. Adams-Filmin tuottaman Rosvo Roopen saama suosio vakuutti oli vakuuttanut muut tuotantoyhtiöt kansanballadeihin perustuvien elokuvien vetävyydestä. Esikoisroolinsa nimiosassa sai nuori turkulainen upseeriperheen vesa Helge Herala, ja alkuperäistä arkkiveisua laulaa elokuvassa Olavi Virta. Tapahtumat sijoittuvat samalle hurjalle 1860-luvulle, jolloin Etelä-Pohjanmaalla riehuivat puukkojunkkarit. Hallin Janne on raju hämäläinen markkinasankari ja naistenmies, joka tuomitaan Hämeenlinnan vankilan kautta Siperiaan.

Esko Töyri on kuvannut elokuvan loisteliaasti, ja hyvä dvd-masterointi tekee sille oikeutta.

Akallinen mies

Perjantai, Lokakuu 19th, 2007

2010.08.14.-Akallinen-mies

Maaseudun tulevaisuus

AKALLINEN MIES / Gubbar och gummor. Suomi 1986. TY: Kinosto. TJ: Jukka Mäkelä. O: Edvin Laine. KU: Olavi Tuomi. LA: Ilkka Poijärvi, Jorma Kiviniemi. PU: Elsa Pättiniemi. Ä: Hannu Koski, Seppo Anttila, Tuomo Kattilakoski. LE: Eva Jaakontalo. N: Martti Järvinen (Unto Puumalainen), Elisabeth Haavisto (Liisa Puumalainen), Kauko Helovirta (Ovaskaisen isäntä), Raili Tiensuu (Ovaskaisen Saimi-emäntä), Esa Saario (Syyskylän Arttu), Maija-Leena Soinne (Syyskylän Hillevi), Ahti Kuoppala (Mikko Ruska), Kaija Sinisalo-Lahtinen (Marjatta, Mikon vaimo), Ismo Kallio (Liukkonen), Maija-Liisa Peuhu (Hellä), Aarne Laine (Liisan isä), Eila Peitsalo (Liisan äiti). Väri, 1,33:1, mono, 106 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 19.10.2007

Viimeisenä elokuvanaan suomalaisen teatterin ja elokuvan suurmies Edvin Laine (1905-1989) ohjasi Akallisen miehen vuonna 1983 valmistuneen Akattoman miehen suosion innoittamana.

Seppo Lappalaisen käsikirjoituksiin perustuvat Akaton mies ja Akallinen mies olivat henkilökeskeisiä, episodimaisia, värikkään näyttelijäkaartin eloisasti tulkitsemia humoristisia maaseututarinoita. Elokuvat tyrmättiin lähes yksimielisesti kriitikkojen toimesta.

Maaseudun tulevaisuus ja rakennemuutoksen haaste ovat komediallisen kerronnan vakavia taustakysymyksiä. Akallisessa miehessä kylän miehet alkavat junailla lomakeskushanketta vaimoilta salaa.

Kun Akatonta miestä oli moitittu vanhahtavaksi, Akallista miestä kritisoitiin jo tv-sarjamaisuudesta. Henkilöitä ja rinnakkaisjuonia on paljon, ja niiden kehittely ja kuljettelu on vinjettimäistä. Akallinen mies suunniteltiin neliosaiseksi tv-sarjaksi. Siitä leikattiin ensin 115-minuuttinen elokuvateatteriversio (dvd-versio on nopeusmuutos huomioon ottaenkin lyhyempi) ja sitten neliosainen tv-sarja

Vaikka varsinaiset päähenkilöt ovat edelleen puisevia, on Akallisessa miehessäkin runsaasti värikkäitä sivuhenkilöitä.

Edvin Laineen viimeisten elokuvien värimaailma oli lattean tasainen. Dvd on masteroitu kuluneesta esityskopiosta.

Akaton mies

Perjantai, Lokakuu 19th, 2007

2010.08.14.-Akaton-mies

Maajussille morsian

AKATON MIES / Käringslös karl. Suomi 1983. TY: Kinosto. TJ: Jukka Mäkelä. O: Edvin Laine. KS: Seppo Lappalainen [elokuvan jälkeen Akaton mies ilmestyi myös romaanina, 1985]. KU: Olavi Tuomi. LA: Jorma Lindfors. PU: Elsa Pättiniemi. M: Risto Hiltunen. Ä: Hannu Koski, Ossi Viskari, miksaus: Tuomo Kattilakoski. LE: Juho Gartz. N: Elisabeth Haavisto (pankkivirkailija Liisa Haapalainen), Martti Järvinen (maanviljelijä Unto Puumalainen), Ahti Jokinen (Lassi Ovaskainen, nuori isäntä), Ahti Kuoppala (työmies Jukka Ruska), Pia Hattara (Olga Annikki Puumalainen), Kauko Helovirta (Ovaskaisen isäntä), Raili Tiensuu (Saimi, Ovaskaisen emäntä), Maija-Liisa Peuhu (Hellä, osuuskaupan hoitaja), Veijo Pasanen (metsänostaja Liukkonen), Aarne Laine (Liisan isä), Keijo Komppa (pappi), Matti Tuominen (Huuskonen, kyläkokouksen puheenjohtaja), Tauno Karvonen (Lihakunnan mies), Eila Peitsalo (Liisan äiti), Esa Saario (metsätalousneuvoja Huhtanen). Väri, 1,33:1, mono, 122 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 19.10.2007

Suomalaisen teatterin ja elokuvan suurmies Edvin Laine (1905-1989) jatkoi uurastusta elämänsä loppuun asti, ja hänen elokuvansa saivat viimeiseen asti suuren menestyksen. Loppusuorallaan Laine käynnisti ensin Kalle Päätalon elokuvien filmatisoinnit. Sitten valmistuivat Laineen viimeiset elokuvat, Seppo Lappalaisen käsikirjoituksiin perustuvat Akaton mies ja Akallinen mies. Ne olivat henkilökeskeisiä, episodimaisia, värikkään näyttelijäkaartin eloisasti tulkitsemia humoristisia maaseututarinoita. Samoina vuosina, teatterityö koko ajan pääsijalla, Laine kirjoitti myös kaksi muistelmateosta.

Akaton mies ja Akallinen mies tyrmättiin lähes yksimielisesti kriitikkojen taholta. Ne käsittelivät ajankohtaista todellisuutta, maaltapakoa ja tilojen autioitumista, tavalla, jossa oli vanhahtavia piirteitä. Toisaalta niiden monitarinainen vinjettityyli muistutti tulevien tv-sarjojen ilmaisua, ja Akattomasta miehestä valmistuikin rinnakkaisena neliosainen, yhteensä 200-minuuttinen tv-sarjaversio. Akaton mies oli elokuvateattereissa vuoden toiseksi suosituin (323.000 katsojaa), ja tv-sarja sai lähes kaksi miljoonaa katsojaa.

Vaikka varsinaiset päähenkilöt ovat puisevia, on elokuvassa runsaasti värikkäitä sivuhenkilöitä.

Dvd on masteroitu kuluneesta esityskopiosta.

Oksat pois…

Perjantai, Lokakuu 19th, 2007

2010.05.15.-Oksat-pois

OKSAT POIS… / Saken ä’ biff. Suomi 1961. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Aarne Tarkas. KU: Osmo Harkimo, Kalle Peronkoski. M: Jorma Panula. LA: Aarre Koivisto. Ä: Harald Koivikko. LE: Armas Vallasvuo. N: Tommi Rinne (Kalle Aaltonen), Tarja Nurmi (Sirkku Aaltonen), Leo Jokela (Arska), Risto Mäkelä (Ville), Leo Lähteenmäki (Hemppa), Aarne Laine (kauppaneuvos Evert Roiha), Liana Kaarina (Anita Roiha), Hannes Häyrinen (konst. Ripatti), Uljas Kandolin (ylikonst. Koukku), Rose-Marie Precht (Leena). Kertoja: Sasu Haapanen. Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono, 86 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 19.10.2007

Viisi Aarne Tarkaksen elokuvaa sai ensi-iltansa vuonna 1960, ja sama ennätysvauhti jatkui seuraavana vuonna, jolloin valmistuivat Tähtisumua, Minkkiturkki, Olin nahjuksen vaimo, Tyttö ja hattu ja Oksat pois… Viimeksimainitun elokuvan nimi kuvaa moista tahtia kieltämättä hyvin. Elokuvissa oli aina ammattimainen peruslaatu, kun taustana oli SF:n ammattimainen tuotantoryhmä. Konnien metkujen ja väärinkäsityksen takia nuoripari Kalle ja Sirkku Aaltosen (Tommi Rinne, Tarja Nurmi) häämatka menee sekaisin, kun he saavat kulkuneuvokseen vahingossa ryöväreille kuuluvan auton, ja lomahotellissa kohdataan sattumalta vielä ryöstetyn vuorineuvoksen turhautunut rouva (Liana Kaarina), joka on Kallen entinen tyttöystävä.

Kuvan laatu dvd:llä on kohtalainen.