PUNAINEN NEILIKKA / Den Röda Nejlikan (The Scarlet Pimpernel), Iso-Britannia 1934. TY: London Film Productions. T: Alexander Korda. O: Harold Young. N: Leslie Howard, Merle Oberon.
Future Film 26.8.2010
Archive for the ‘Korda Alexander’ Category
Punainen Neilikka
Torstai, Elokuu 26th, 2010Punainen Neilikka
Keskiviikko, Helmikuu 10th, 2010
PUNAINEN NEILIKKA / Den Röda Nejlikan (The Scarlet Pimpernel). Iso-Britannia 1934. TY: London Film Productions. T: Alexander Korda. O: Harold Young. KS: Lajos Biró, S. N. Behman, Robert E. Sherwood, Arthur Wimperis and paronitar Orczy – paronitar Orczyn näytelmästä (1903) ja romaanista (1905). KU: Harold Rosson. LA: Vincent Korda, David B. Cunynghame. PUVUT: John Armstrong, Oliver Messel. M: Arthur Benjamin. M-johto: Muir Mathieson. LE: William Hornbeck. Ä: A. W. Watkins. N: Leslie Howard (Sir Percy Blakeney / Punainen Neilikka), Merle Oberon (Lady Blakeney), Raymond Massey (Chauvelin), Nigel Bruce (Walesin prinssi), Bramwell Fletcher (pappi), Anthony Bushell (Sir Andrew ffoulkes), Joan Gardner (Suzanne de Tournay), Walter Rilla (Armand St. Just), Mabel Terry-Lewis (kreivitär de Tournay), O. B. Clarence (kreivi de Tournay), Ernest Milton (Robespierre). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono, 93 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Atlantic Film (Carlton International) 10.2.2010
Paronitar Orczyn suosittu seikkailutarina Punainen Neilikka sijoittuu Ranskan vallankumousta seuranneen terrorin aikakaudelle. Leslie Howard esittää heikolta ja epävarmalta vaikuttavaa Sir Percy Blakeleyta. Todellisuudessa hän on legendaarinen Punainen Neilikka, joka pelastaa ranskalaisia aatelisia giljotiinilta uhkarohkeilla tempauksillaan. Raymond Massey näyttelee Ranskan viekasta salaista asiamiestä, jonka tehtävänä on paljastaa Punaisen Neilikan henkilöllisyys. Merle Oberon tulkitsee Neilikan vaimoa, joka käsittää tilanteita väärin ja joka tulee myös väärinkäsitetyksi. Pidän elokuvassa erityisesti Oberonin kohtauksista. Hän on koskettava lähikuvissaan.
Alexander Korda latasi tuotantoon parhaat kyvyt, ja elokuva on visuaalisesti upea. Valitettavasti tämä dvd on masteroitu lähteestä, joka muistuttaa käytettyä 16 mm:n kopiota.
Rikhard III
Keskiviikko, Lokakuu 21st, 2009
RIKHARD III (Richard III). Iso-Britannia 1955. TY: London Films. T: Laurence Olivier, Alexander Korda. O: Laurence Olivier. William Shakespearen näytelmästä (1591). KU: Otto Heller – VistaVision – Technicolor. M: William Walton. N: Laurence Olivier (Richard, Gloucesterin herttua), John Gielgud (Yrjö, Clarencen herttua), Claire Bloom (Lady Anne / Anna), Ralph Richardson (Buckinghamin herttua), Cedric Hardwicke (Edvard IV), Stanley Baker (Henrik, Richmondin kreivi), Alec Clunes (lordi Hastings), Laurence Naismith (lordi Stanley), Pamela Brown (Jane Shore). Väri, anamorfinen 1,78:1, DD mono, 155 min
Suomennos: Paavo Cajander (1897)
Future Film (Criterion / Janus Films / Hollywood Classics) 21.10.2009
Kolmantena ja viimeisenä William Shakespeare -elokuvanaan elokuvateatterilevitykseen brittiläisen teatterin suurmies Laurence Olivier ohjasi Rikhard III:n. Hän oli alkanut suunnitella sitä jo 1940-luvulla, jolloin hän ohjasi Henrik V:n ja Hamletin. Suuri shakespeariaani oli joka kerta vaikean haasteen edessä. Shakespearen näytelmät on kirjoitettu teatterin näyttämölle, jolla ne alun perin esitettiin ilman lavasteita, ja kielen rikkaus on keskeisessä asemassa siksikin, ettei muuta katsottavaa ollut kuin näyttelijät.
Olivier ratkaisi haasteen kaikissa kolmessa ohjauksessaan eri tavoin. Hän valitsi myös filmattavikseen näytelmät, joissa hänen itse tulkitsemansa päähenkilö on mahdollisimman erilainen.
Rikhard III:ssa tilan tunne ja kameran liike on elokuvallista, mutta Rikhardin kuuluisat yksinpuhelut ”tyytymättömyyden talvesta” lähtien Olivier toteuttaa rohkean teatraalisesti, katsoen kameraan eli meihin katsojiin. Olivier rakastaa Shakespearen kieltä ja huippunäyttelijöitä, jotka rakastavat sen esittämistä. Olivierin elokuvat ovat mannaa Shakespeare-tulkintoina, ja ohjaaja on hylännyt kaiken sellaisen elokuvallistamisen, jossa Shakespearen kielestä joutuisi tinkimään. Elokuvallinen ilmaisu kylläkin pysähtelee tuon tuostakin.
Rikhard III (1452-1485) oli viimeinen Englantia hallinnut Yorkin suvun jäsen. Englannissa käytiin ruusujen sotaa (1455-1487) valkoisten (York) ja punaisten (Lancaster) ruusujen välillä, ja Rikhardin häviö oli ratkaiseva isku Yorkeille. Rikhardia pidetään myös Englannin viimeisenä keskiaikaisena kuninkaana.
Shakespearen varhaisimpiin kuuluva historiallinen näytelmä, jota on kutsuttu myös tragediaksi, on saanut klassisen asemansa häikäilemättömän vallantavoittelun kuvauksena ja myös kampurajalkaisen, katkeroituneen, hirviöksi muuttuvan päähenkilönsä psykologian ansiosta.
Olivierin näyttämötulkinta sai kiitosta vuonna 1944, ja hän ikuisti rohkean erikoisen tulkintansa tähän elokuvaan. Vastaanotto oli ristiriitainen, mutta elokuvan maine on vuosien mittaan kasvanut. Vilpittömintä tunnustusta on parodia: esimerkiksi Peter Sellers ja television Musta kyy -sarja ottivat Olivierin Rikhard III -maneerit maalitaulukseen.
Elokuvaa on usein esitetty lyhennettynä. Amerikkalainen Criterion rekonstruoi ja restauroi elokuvan vuonna 2004. Tämä komea laitos julkaistaan nyt Suomessakin.
Henrik VIII:n yksityiselämä
Keskiviikko, Lokakuu 21st, 2009
HENRIK VIII:N YKSITYISELÄMÄ (The Private Life of Henry VIII), Iso-Britannia 1933. TY: London Film. T: Alexander Korda, Ludovico Toeplitz. O: Alexander Korda. KS: Lajos Biró – dialogi: Lajos Biró, Arthur Wimperis. KU: Georges Perinal. LA: Vincent Korda. N: Charles Laughton (Henrik VIII), Merle Oberon (Anne Boleyn), Wendy Barrie (Jane Seymour), Elsa Lanchester (Anne Kleveläinen), Binnie Barnes (Catherine Howard), Robert Donat (Thomas Culpeper), Franklin Dyall (Thomas Cromwell), Miles Mander (Wriothesley), Everley Gregg (Catherine Parr). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 90 min
Suomennos: Pertti Rautomaa.
Future Film (Granada Media) 21.9.2009
Alexander Korda (1893-1956) oli elokuvan kansainvälinen suurmies, jonka merkittävä ura alkoi hänen synnyinmaassaan Unkarissa 1910-luvun alussa. Horthyn valkoista terroria paettuaan hän vaikutti Itävallassa, Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa ennen kuin hän asettui vuonna 1932 Iso-Britanniaan, josta tuli Kordan elokuvasuvun pysyvä kotimaa. Korda perusti huomattavan London Films -yhtiön. Sen tuottama Henrik VIII:n yksityiselämä sai sellaisen menestyksen ja vastaanoton, että siitä alkoi koko brittiläisen elokuvateollisuuden nousu maailmanlaajuiseen merkittävyyteen
Henrik VIII:n yksityiselämä on mustan satiirinen kuvaus, jossa lähinnä vain henkilöiden nimet ja eräät yksityiskohdat vastaavat historian todellisuutta. Tapahtumat ajoittuvat vuosille 1536-1547, ja mukana ovat vaimoista Anne Boleyn, Jane Seymour, Anne Kleveläinen, Catherine Howard ja Catherine Parr. Ernst Lubitsch oli tehnyt aiheesta vaikuttavan tragedian Anne Boleyn (1920), jossa Emil Jannings oli väkevä Henrik VIII. Mutta renessanssikuningas Henrikin mahtavat valtiolliset teot brittiläisen uskonpuhdistuksen suhteen, paavin vallasta irtautuminen, Walesin liittäminen, Thomas Moren tarina, jne., loistivat Lubitschin spektaakkelista poissaolollaan. Vielä kevytmielisempi on Kordan versio. Charles Laughton on kyllä yhtä vaikuttava kuninkaan roolissa kuin Jannings.
Elokuvan valtava menestys innoitti Kordaa kokonaiseen sarjaan kevyitä tulkintoja historian todellisista tai legendaarisista henkilöistä (Katariina Suuri, Don Juanin yksityiselämä, Rembrandt). Tuotannon olivat komeita, kuvaus upeaa, näyttelijät ensiluokkaisia, kuten tässäkin. Henrik VIII:n yksityiselämässä sai ensimmäisen merkittävän elokuvaroolinsa Anne Boleynina Merle Oberon, josta tuli sittemmin Lady Alexander Korda. Anne Kleveläisen esittäjä Elsa Lanchester oli Laughtonin vaimo.
Henrik VIII:n yksityiselämä on kauniisti masteroitu, joskin osittain nähtävästi vaikeista lähtömateriaaleista
Brittiklassikoita dvd:llä
Keskiviikko, Huhtikuu 1st, 2009Kymmeniä brittielokuvan klassikoita on julkaistu vuoden sisällä Suomessa dvd:llä, tänäänkin neljän laatuelokuvan erä. Carol Reedin IRA-draama Neljän tuulen talo (1947) koskettaa terrorismin kuvauksena yhä ajankohtaisia kieliä. (lisää…)
Bagdadin varas (1940)
Keskiviikko, Huhtikuu 1st, 2009
The Thief of Bagdad. An Arabian Fantasy. Iso-Britannia (c) 1940 Alexander Korda Films. TY: London Films Productions. O: Ludwig Berger, Michael Powell, Tim Whelan. N: Conrad Veidt, Sabu, June Duprez, John Justin, Rex Ingram, Miles Malleson. Technicolor, 1,33:1, DD, 102 min. Suomennos: Tarmo Hietamaa. Future Film (Granada International) 1.4.2009
Sodan pilvien kohotessa Euroopan taivaalla Britanniassa tehtiin maan siihen asti kallein fantasiaelokuva Bagdadin varas. Todellisuuspako olikin tervetullutta elokuvan tullessa ensi-iltaan joulukuussa 1940. The Battle of Britainin murhaavin ilmapommitus oli ohi, mutta raskaat pommikonelaivueet möyhensivät maata täysillä toukokuuhun 1941 asti, jolloin ne siirrettiin itään tehtävänä operaatio Barbarossa.
Elokuvassa on huimaavia seikkailuja, kauniita prinsessoja, pullistuvia purjeita, silkkipukuja, upeita lavasteita ja ajan parhaita erikoistehosteita. Siinä nähdään lentäviä mattoja, ihmeratsuja, kuusikätinen hopeaneito, kaikkinäkevä taikakivi, pikkuihmisiä ja jättiläisiä. Erikoistehosteiden saumat näkyvät, mutta elokuvaa kantaa kuitenkin melko hyvin fantasiaelokuvalle oleellinen ”sense of wonder”, ”ihmeen tunne”.
Ulkoinen loisto kumisisi onttona, elleivät tarinaa kantaisi hyvät näyttelijät. Kärjessä on suurvisiiri Jaffarin esittäjä Conrad Veidt, jolla on saksalaisen mykkäelokuvan klassikoista juontuva kyky tulkita pahuuden voimaa. Uskomme, että hän kykenee taikomaan merelle myrskyn. Vaikuttavimmassa kohtauksessa hän sokaisee Bagdadin kuninkaan Ahmedin katseensa voimalla. Miles Malleson on muhoileva sulttaani, ja pullon henkeä esittää Rex Ingram.
Elokuvan varsinainen tekijä oli visionäärinen tuottaja Alexander Korda. Ohjaajia oli kolme. Ludwig Berger oli ollut upean fantasian veteraani, joka oli näyttänyt kykynsä jo 1920-luvun Saksassa. Michael Powell oli nousussa 1930-luvun liukuhihnaelokuvista mestaruuteen. Koko tekijäkaarti oli huippuluokkaa: lavastaja Vincent Korda, kuvaaja George Perinal, säveltäjä Miklos Rozsa, leikkaaja Charles Crichton. Elokuva toteutettiin näyttävästi kalliilla Technicolor-menetelmällä, ja uusi digitaalisesti restauroitu versio näyttää erinomaiselta.
Amerikkalaisella Criterion Collectionin julkaisulla (2008) on lisäksi Martin Scorsesen ja Francis Ford Coppolan kommenttiraita.
Ollako vai eikö olla
Keskiviikko, Tammikuu 14th, 2009
”Mitä hän teki Shakespearelle, me teemme nyt Puolalle”
To Be Or Not To Be. USA (c) 1942 Romaine Film Corporation. T: Alexander Korda. O: Ernst Lubitsch. N: Jack Benny, Carole Lombard, Robert Stack. Mustavalkoinen, 1,33:1, DD 1.0 mono, 95 min
Sandrew Metronome Distribution Finland (Studio Canal / Warner Bros.) 14.1.2009
Ollako vai eikö olla on yksi kaikkien aikojen timanttisimmista komedioista, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä ällistyttävämmältä se tuntuu. Se on komedia Varsovan miehityksestä, joka kuvattiin sen ollessa pahimmillaan, ja tekijät kyllä olivat hyvin perillä siitä, miten asiat olivat. Lennokas tarina on täynnä yllätyskäänteitä, ja se on silti tiukan johdonmukainen. Kertomusta on lähes mahdotonta tiivistää juoniselosteeksi. Kyseessä on vastarintatarina Gestapon agentista nimeltä professori Siletsky (Stanley Ridges), jolla on hallussaan Puolan vastarintaliikkeen osoitelista. Puolalainen näyttelijäseurue, jonka jäseniä esittävät Jack Benny, Carole Lombard ja kumppanit, huiputtaa Gestapoa nerokkaalla naamiopelillä. Ernst Lubitsch tekee suurta pilaa näyttelijöistä ja heidän turhamaisuudestaan (Lombard haluaa käyttää parasta iltapukuaan keskitysleirikohtauksessa). Samalla kuvaus Varsovan pommituksesta, miehityksestä ja keskitysleirin uhkasta on täysin vakavaa. Elokuva on hyvin masteroitu ja kelpaa hyvin kotikatsomoon. Sitä kannattaa katsoa yhdessä ja keskittyneesti. Elokuvan täysi toimivuus vaatii sitä, sillä se on täynnä hienoja toistuvia vitsejä, jotka saavat eri kohtauksissa uusia merkityksiä. Yksi esimerkki huvittavista aiheista liittyy Gestapo-päällikkö Ehrhardtiin. Yhdessä käänteessä Jack Benny joutuu esiintymään Ehrhardtina Siletskylle, ja nauraa niin junttimaisesti kuulemalleen (”vai kutsuvat he minua keskitysleiri-Ehrhardtiksi, hah hah haa!”), että Siletskyn epäluulo herää. Mutta toisessa kohtauksessa Benny joutuu näyttelemään Siletskyä oikealle Ehrhardtille (Sig Rumann), jonka käytös on juuri sellaista, jollaisena Benny oli sen esittänyt!
Kolmas mies ja Lyhyt onni
Keskiviikko, Tammikuu 25th, 2006Kaksi 1940-luvun brittiklassikkoa
LYHYT ONNI (Brief Encounter), Iso-Britannia 1945, ohjaus David Lean, pääosissa Celia Johnson, Trevor Howard, 83 min, Future Film 25.1.2006
KOLMAS MIES, KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (The Third Man), Iso-Britannia 1949, ohjaus Carol Reed, pääosissa Joseph Cotten, Alida Valli, Orson Welles, 100 min, kakkoslevyllä dokumentti (2004) 89 min, Universal 10.5.2006
Molemmat 1:1,33, Dolby Digital mono
Brittielokuvan uljainta aikaa oli 1940-luku. Battle of Britain -henki innoitti valkokankaan näkyjä, ja taiteellinen inspiraatio jatkui myös sodan päätyttyä.
David Lean sai läpimurtonsa sotaelokuvien ohjaajana, ja monipuolisen herkkyytensä hän osoitti kaikkien aikojen rakkauselokuviin kuuluvassa Lyhyessä onnessa (1945). Se on kertomus kahdesta aikuisesta, naisesta ja miehestä (Celia Johnson, Trevor Howard), kumpikin vakaasti naimisissa tahoillaan. Suhde on kuvattu naisen näkökulmasta, ja se on syvällisesti oivaltava kuvaus romantiikan merkityksestä. Avioliitossa ei ole mitään vikaa, ja kuitenkin elämästä tuntuu puuttuvan jotakin, mikä merkitsee kaikkea. Elokuvassa ei ole mitään vanhentunutta, ja se, että kohtaamiset salarakkaan kanssa jäävät vaille hurmion huipennusta, on nykynäkökulmasta rohkea ja omaperäinen piirre.
Kolmas mies (1949) tarjotaan juhlajulkaisuna kaikilla herkuilla, lisäaineistoina mm. Harry Lime -kuunnelmasarjan jakso ja kakkoslevyllä uusi kokopitkä dokumentti, jossa on paljon kiinnostavaa tietoa mutta myös paljon aihetta kaasujalan käyttöön. Sekä tuottaja Alexander Korda että alkuperäiskäsikirjoituksen laatinut Graham Greene tunsivat omakohtaisesti vakoilun maailmaa, ja myös wieniläisen tuotantopäällikön Karl Hartlin kautta tarinaan tuli erityistä aitoutta. Kirpeän tragikoomisesta elokuvasta kasvoi mieleenpainuvin näky toisen maailmansodan jälkeisestä keski-Euroopasta, neljän vallan miehittämästä Wienistä. Ohjaaja Carol Reed oli kasvanut täyteen mittaansa sotaelokuvissaan, ja parhaimmillaan hän oli juuri tässä teoksessa. Hän oli myös loistavan näyttelijäkaartinsa veroinen.”His joy was in your work”, lausui tuolloin hankalan maineessa ollut Orson Welles.
Molemmat elokuvat on kuvannut mestarillisesti Robert Krasker, ja Trevor Howard näyttelee kummassakin.
