Archive for the ‘Koivunen Brita’ Category

Teerenpeliä

Perjantai, Kesäkuu 18th, 2010

2010.06.13.-Teerenpeliä

Viimeinen SF-elokuva

TEERENPELIÄ / Orrleken. Suomi 1963. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Aarne Tarkas. KU: Pertti Seppälä. LA: Reino Helkesalo. M: Eino Virtanen, laulut es. Brita Koivunen, Pirkko Mannola, Heikki Aarva ja Esa Laukka. Ä: Harald Koivikko, Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. KP: Aulanko. N: Pirkko Mannola (Pirkko Jokinen), Brita Koivunen (Brita Jokinen), Esa Laukka (johtaja Erkki Vuorimaa), Heikki Aarva (johtaja Olavi Vuorimaa), Siiri Angerkoski (Sigrid Aalto), Irja Rannikko (paronitar Elisabeth von Brytscowiansky, ent. Liisa Lötjönen), Aimo Paapio (hovimestari ”Jeeves” Pakarinen), Kaarlo Wilska (paroni Karl-Fredrik von Brytschowiansky), Paavo Hukkinen (hotelli Aulangon pääportieri), Tauno Majuri (teollisuusneuvos Paitsio). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 18.6.2010

Suomen Filmiteollisuuden viimeisenä pitkänä elokuvana, elokuvana n:o 237, valmistui Teerenpeliä. Se oli yksi Aarne Tarkaksen neljästä tuona vuonna ensi-iltaan tulleesta elokuvasta. Koska oli näyttelijälakko, pääosiin kiinnitettiin iskelmätähtiä. Pirkko Mannola ja Brita Koivunen näyttelevät kahvilan myyjiä, jotka haluavat rikkaisiin naimisiin. Esa Laukka ja Heikki Aarva esittävät miljoonaperijöitä, jotka tekeytyvät työttömiksi työnhakijoiksi. Poikien karisman puute on silmiinpistävä, eivätkä Mannola ja Koivunenkaan ole tässä tarinassa säihkyvimmillään.

Elokuva kuvattiin kevättalven 1963 harmaassa kaupunkivalossa ja Aulangon hohtavilla lumilla. En ole Teerenpeliä aikaisemmin nähnyt, mutta kuvittelisin, että se voisi näyttää paremmaltakin. Ehkä harmaa valo ja lumisen maiseman kuvaus vaativat valonmäärittelyssä tavallisesta poikkeavia asetuksia, jollaisia ei ole dvd:tä masteroitaessa sovellettu. Oli miten oli, visuaalisesti elämys on hohdoton.

Suuri sävelparaati

Torstai, Tammikuu 15th, 2009

2009.09.19.-Suuri-savelparaati 1

SUURI SÄVELPARAATI / Den stora schlagerparaden. Suomi 1959. T: Veikko Itkonen. O+LA: Jack Witikka. KU: Kalle Peronkoski.
Brita Koivunen: ”Mamma, mies tuijottaa minua”
Pärre Förars: ”Kerro kultainen kuu”
Laila Kinnunen: ”Unissakävelijä”
Juha Eirto: ”Tiikerihai”
Olavi Virta: ”Hula hula hula hoop”
Tuula Siponius: ”Iloinen Amsterdam”
Jorma Lyytinen: ”Kuutamotango”
Annikki Tähti: ”Balladi Olavinlinnasta”
Eino Virtanen: ”Buona sera, signorina”
Eila Pellinen: ”Surullinen sunnuntai”
Kauko Käyhkö: ”Kalastaja-Eemelin valssi”
Seija Karpiomaa: ”Vanha mustalainen”
Eemeli: ”Eemelin eepee”
Anna-Liisa Pyykkö: ”Kaikki alkoi sinun kanssasi”
Eino Grön: ”Liian paljon rahaa”
Ossi Runne: ”Samba mexicana”
Veikko Tuomi: ”Kertokaa se hänelle”
Metro-tytöt: ”Alla venäläisen kuun”
Matti ja Repe: ”Kuokkavieraat”
Ilkka Rinne: ”Rattaanpyörä”
Kipparikvartetti: ”Priki Eufrosynen kannella”
Tapio Rautavaara: ”Isoisän olkihattu”
Eila Pellinen: ”Kaksi kitaraa”
Annikki Tähti: ”Pustan sävel”
Vieno Kekkonen, Eino Virtanen ja Kauko Käyhkö: ”Aina ei päivä paistaa voi”
Tuula Siponius: ”Kuutamouintia”
Juha Eirto: ”Venezuela”
Brita Koivunen: ”Katinka”
Pärre Förars: ”Yö preerialla”
Vieno Kekkonen: ”Tuliharja”
Laila Kinnunen: ”Kellä kulta, sillä onni”
Jaakko Salon orkesteri: ”Suuri sävelparaati”
Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono, 97 min
Ei tekstityksiä.
Pan Vision 15.1.2009

Tuottaja Veikko Itkonen ja ohjaaja Jack Witikka tulivat avanneeksi suomalaisen elokuvan iskelmäkarusellien sarjan elokuvalla Suuri sävelparaati. Vuosina 1959-1966 näitä elokuvia valmistui kaikkiaan seitsemän. Elokuvatyyppi oli sinänsä perusajatukseltaan vanha: jo monet ensimmäiset äänielokuvat Yhdysvalloissa ja Suomessakin perustuivat revyyrakenteeseen, jossa eri esiintyjien numerot seuraavat toisiaan minimalistisen kehysjuonen toisiinsa yhdistäminä. Liiankin karua ja televisiomaista Suurta sävelparaatia ei voi pitää suurena elokuvataiteena, mutta sen tavaton arvo liittyy siihen, että se on niin laaja otos aikansa suosituimmasta suomalaisesta populaarimusiikista. Kuvassa näkyvien tähtien ohella elokuvassa kuuluvat aikansa parhaat alan orkesterit, esimerkiksi Jaakko Salon, Ossi Runnen ja Erkki Melakosken. Ilman liioiteltua innostusta numeroita kytkevät toisiinsa Tarmo Manni, Eemeli ja Reino Helismaa. Heidän suorastaan happamat ilmeensä toimivat sopivana kontrastina kaikelle. Hakuvalikon ansiosta itse kunkin suosikkikappale löytyy helposti. Itse olin tällä kertaa kiitollinen Seija Karpiomaan ”Vanhan mustalaisen” keskittyneestä tulkinnasta. Dvd-masterointi on kohdallaan.