Archive for the ‘Kennedy George’ Category

Rajut kaverit

Keskiviikko, Marraskuu 4th, 2009

20091020-thunderbolt-and-lightfoot.jpg

RAJUT KAVERIT / Thunderbolt (ruots. nimi) (Thunderbolt and Lightfoot). USA (c) 1974 The Malpaso Company. T: Robert Daley. O+KS: Michael Cimino. KU: Frank Stanley – Technicolor – Panavision. N: Clint Eastwood (John ”Thunderbolt” Doherty), Jeff Bridges (Lightfoot), Geoffrey Lewis (Eddie Goody), Catherine Bach (Melody), Gary Busey (Curly), George Kennedy (Red Leary). Väri, letterbox 2,35:1, DD stereo, 110 min
Suom. tekstit Tommi Hämeranta / svenska texter.
Future Film 4.11.2009

Michael Cimino (Kauriinmetsästäjä) sai lentävän lähdön uralleen ohjaamalla ja kirjoittamalla Clint Eastwoodille erikoisen road movien ja buddy-elokuvan Rajut kaverit. Papiksi naamioitunut pankkirosvo Thunderbolt (Eastwood) pelastuu veijarimaisen Lightfoot-nimisen konnan avulla. Jälkimmäistä esittää tuolloin äskettäin läpimurtonsa kokenut Jeff Bridges. Konnien nimet viittaavat W.R. Burnettin kirjoittamaan miekkamiestarinaan Irlannin kapinallisista. Douglas Sirk ohjasi sen pohjalta elokuvan Captain Lightfoot (Kaikki puolestasi, 1954), jonka nimiroolissa Rock Hudson sai ensimmäisen pääosansa ja kapteeni John ”Thunderbolt” Dohertya esitti Jeff Morrow. Rajut kaverit on rentoa toimintarymistelyä, joka huipentuu suuren keikan yritykseen. Bridges saa pukeutua naisen tamineisiin ja Cimino osoittaa jo intensiivistä miljööntunnetta ja rytmin tajua. Tarjolla on ilmeisesti vanha dvd-masterointi, jonka kuvallinen laatu on vain välttävä.

Lännen härkä

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

20090713-the-bull-of-the-west.jpg

LÄNNEN HÄRKÄ (The Bull of the West). USA, alk. 1962 ja 1965, yhdistetty 1971. O: Paul Stanley, Jerry Hopper. N: Charles Bronson (Ben Justin), Geraldine Brooks (Georgia Price), Gary Clarke (Steve), Lee J. Cobb (tuomari Garth) James Drury (Virginialainen), Clu Gulager (apulaissheriffi Emmett Ryker), Ben Johnson (Spinner), Brian Keith (Johnny Wade), DeForest Kelley (Ben Tully), George Kennedy (’Bear’ Suchette), Doug McClure (Trampas). Väri, 1,33:1, DD mono, 95 min
Arvostelijankappaleessa eivät näkyneet suomenkieliset tekstit valikon lupauksesta huolimatta.
Finnkino 5.6.2009

Lännen härkä on kooste kahdesta Virginialainen -tv-sarjan jaksosta: Duel at Shiloh (1962) ja Nobility of Kings (1965).

Virginialainen oli television ensimmäinen lännensarja, jonka jaksot olivat peräti 75-minuuttisia (90-minuuttisia mainoskatkoineen). Alusta alkaen väreissä kuvattu NBC:n sarja (1962-1971) perustui lähinnä vain henkilöhahmojensa nimien osalta Owen Wisterin lännenromaaniin. Tapahtumapaikkana oli Shilohin karjatila Medicine Bowssa Wyomingissa 1880-luvulla. Koko sarjan toistuvia hahmoja olivat nimihenkilö, jotka tunnettiin vain Virginialaisena (James Drury) sekä Trampas (Doug McClure), jonka persoona sarjassa oli vallan erilainen kuin romaanissa. Neljällä ensimmäisellä tuotantokaudella Shilohin omistajana oli tuomari Garth, jota esitti Lee J. Cobb.

Duel at Shiloh (2.1.1963, 1. tuotantokausi, 15. episodi) on uudelleenfilmatisointi King Vidorin elokuvasta Mies vailla kohtaloa. Brian Keith esittää vaeltavaa cowboyta, jota Vidorilla esitti Kirk Douglas, ja Geraldine Brooks tulkitsee häikäilemätöntä karjakuningatarta, joka aikoo hankkia niin suuren karjalauman, että se vie kaikilta muilta elintilan. Ben Johnson esittää karjakuningattaren ensimmäistä, oikeudenmukaista työnjohtajaa roolissa, jota Vidorilla esitti Jay C. Flippen. On mielenkiintoista nähdä heti perään pienen budjetin tv-versio Vidorin westernistä, jonka Finnkino julkaisi samana päivänä kuin Lännen härän. Suomeen Virginialaisen ensimmäiset tuotantokaudet tuotiin aikana, jolloin tv-ohjelmatkin ennakkotarkastettiin, ja Duel at Shiloh kiellettiin kokonaan! Tavallaan johdonmukaista kyllä, sillä Vidorin elokuvakin oli Suomessa tuolloin kielletty. Mutta samalla outoa kyllä, sillä Yhdysvalloissa ei ollut lainkaan ikärajoja, eli kaikki normaalielokuvat olivat lapsille sallittuja.

Nobility of Kings (1965, 4. tuotantokausi, 8. episodi) on kertomus seudun uudesta karjatilallisesta Ben Justinista (Charles Bronson), joka hankkii viimeisillä varoillaan uljaan mustan Aberdeen Angus -siitossonnin. Hän ei luota kehenkään, mököttää uudelle nuorelle vaimolleen eikä suostu opettamaan aikuistuvaa poikaansa edes ratsastamaan. Sisukas junttura menestyy silti, vaikka hänellä on vaikean hetken tullen taipumus tarttua viinapulloon ja yltyä väkivaltaiseksi. Kun tilallisten suuri yhteinen karjanajo alkaa, Benin karjassa todetaan suu- ja sorkkatauti, ja kaikki on lopetettava. Medicine Bown muut karjatilalliset yllättävät silloin Benin jalomielisyydellään. Toisena vierailevana erikoistähtenä on George Kennedy, jonka esittämä karjatilallinen on melkein loppuun asti Benin pahin vihamies.

35-milliselle värifilmille kuvattu Virginialainen oli tv-ohjelmaksi sellaista laatutuotantoa, että vuonna 1971 siitä koottiin elokuvateatterilevitykseen tämä kahden episodin Lännen härkä -kooste, joka nähtiin Suomenkin elokuvateattereissa. Kyse on silti halpawesternistä oikeisiin elokuvateatterielokuviin verrattuna, mutta Lännen härän näyttelijäkaarti on kiinnostava, ja sen lopussa on tragiikkaa, kun Ben joutuu teurastamaan oman karjansa. Kaikkiin ongelmiin löytyy kaiken helposti vesittävä onnellinen loppu.

Ratsasta viimeinen taival

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

20090709-lonely-are-the-brave.jpg

RATSASTA VIIMEINEN TAIVAL (Lonely Are the Brave).  USA (c) 1962 Universal Pictures / Joel Productions. T: Edward Lewis. O: David Miller. KS: Dalton Trumbo – Edward Abbeyn romaanista (1956). KU: Philip H. Lathrop – Panavision. M: Jerry Goldsmith. N: Kirk Douglas, Walter Matthau, Gena Rowlands, Michael Kane, Karl Swenson, Carroll O’Connor, George Kennedy. Mustavalkoinen 2,35:1, DD mono, 103 min
Finnkino 5.6.2009

Näyttelijä Kirk Douglasista tuli 1950-luvun lopulla merkittävä elokuvatuottaja, usein ilman henkilökohtaista tuottajakrediittiä alkuteksteissä, Bryna- ja Joel -yhtiöidensä kautta (Bryna oli Kirkin äidin nimi, Joel yhden hänen poikansa nimi). Yhdistävänä tekijänä monessa Douglas-elokuvassa on kapinallisen teema, esimerkiksi Stanley Kubrickin ohjauksissa Kunnian polut ja Spartacus ja poikkeuksellisissa lännenelokuvissa Viimeinen auringonlasku ja Ratsasta viimeinen taival. Douglas suosi käsikirjoittaja Dalton Trumboa, joka pääsi voimakkaan tähden tuella mustalta listalta Hollywoodin A-sarjaan.

Ratsasta viimeinen taival perustuu Edward Abbeyn romaaniin nykyajan karjapaimenesta Jack Burnsista, joka kieltäytyy henkilöllisyystodistuksesta, ajokortista ja pysyvästä kotipaikasta. Abbey (1927-1989) oli rämäpäinen amerikkalainen ympäristöaktivisti, jonka teosta Kesä autiomaassa (Desert Solitaire) pidetään yhtenä amerikkalaisen kirjallisuuden suurista luontokuvauksista Henry David Thoreaun Elämää metsässä (Walden) -teoksen rinnalla.

Yhteiskunnan ulkopuolelle asettuvan Jack Burnsin rooli istuu Douglasille täydellisesti. Samoin kuin Douglasin tulkitsema karjapaimen elokuvassa Mies ilman kohtaloa Jack Burns vihaa erityisesti aitoja ja piikkilankoja. Kuten Viimeisen auringonlaskun päähenkilö myös Burns tapaa nuoruudenrakastettunsa (tässä Gena Rowlands) ja joutuu kohtaamaan emotionaalisen ja seksuaalisen keskenkasvuisuutensa, joka on vapaan cowboyelämän hinta.

Douglas sai ohjaajaksi David Millerin, jota ei ole tapana mainita suurten ohjaajien listoilla, mutta joka aika ajoin näytti leijonankynensä (mm. Sudden Fear / Pelko, 1952). Nykypäivän westerninä Ratsasta viimeinen taival -elokuvaa voi verrata Sopeutumattomiin (1961). Viimeisen lännenmiehen elämäntyyli on tullut mahdottomaksi suihkukoneiden ja moottoriteiden aikakaudella. Pakopaikkaa ei ole vuorillakaan: helikopterit löytävät Jackin nopeasti.

Näyttelijäntyöt ovat hyviä. Walter Matthau välttää kliseitä sheriffinä, jonka vastenmielisenä tehtävänä on Jackin takaa-ajo. Uransa alkutaipaleella nähdään tässä Carroll O’Connor ja George Kennedy. Blake Edwardsin suosima nouseva mestarikuvaaja Philip H. Lathrop toteutti mustavalkoisen Panavision-kuvauksen iskevästi. Säveltäjä Jerry Goldsmithille Ratsasta viimeinen taival oli ensimmäinen A-budjetin elokuvaprojekti. Musiikki on kiehtovaa mutta paikoin hieman ylenpalttista.

Ratsasta viimeinen taival on mieleenpainuva moderni ”end of the west” -tarina. Ei ole ihme, että Kirk Douglas on maininnut sen suosikkielokuvakseen tuotannossaan.

Mies ja alaston ase

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090405-the-naked-gun.jpg

MIES JA ALASTON ASE (Naked Gun. From the Files of Police Squad!). USA (c) 1988 Paramount Pictures. TJ: Jerry Zucker, Jim Abrahams, David Zucker. O: David Zucker. N: Leslie Nielsen, Priscilla Presley, Ricardo Montalban, George Kennedy, O.J. Simpson. Väri, 1,78:1, DD 5.1, 81 min
Kommenttiraita: David Zucker, Robert Weiss ja Peter Zilden.
Dvd julkaistu erillisenä Suomessa alun perin 2001 (Finnkino / Paramount)
Paramount Home Entertainment Finland, boksissa Laugh Or I’ll Shoot Collection, 19.11.2008

Jerry Zuckerin, Jim Abrahamsin ja David Zuckerin tuotannossa juonikeskeisyys on kaukana, samoin hienovaraisuus. Hillittömät, usein alatyyliset gagit seuraavat toisiaan hypnoottisella vauhdilla. Elokuvassa Mies ja alaston ase vyörytystä pitää koossa Leslie Nielsenin pokerinaamainen poliisihahmo Frank Drebin. Kun katsoin elokuvaa uudelleen ensi kertaa 20 vuoteen, alun James Bond -elokuvia parodioiva terroristikohtaus tuntui sekä huvittavammalta että pelottavammalta. Frank Drebinin ja Jane Spencerin (Priscilla Presley) romanssi on toteutettu musiikkivideoparodiana, jossa on jopa krediitit MTV:n fontilla. Kappale on Peter Noonen sooloversio Herman’s Hermits -hitistä ”I’m Into Something Good” (Gerry Goffin, Carole King). Turvaseksi on toteutettu samanlaisissa asuissa kuin Spede Pasasen elokuvassa Kahdeksas veljes, mutta petyttyään Janen oletettuun huijaukseen Drebin julistaa ”näytelleensä kaikki orgasmit”.

Juonentapaisessa on kyse suurliikemiehestä (Ricardo Montalban), joka pyörittää kunniallisen julkisivunsa takana heroiinin salakuljetusta ja pyrkii järjestämään Englannin kuningatar Elisabet II:n salamurhan baseball-ottelussa välikappaleenaan kauko-ohjattu pelaaja.

Lopussa on hauska onnellisen lopun parodia, jossa ortodoksijuutalainen ja arabikin syleilevät toisiaan.

Episodimaisen farssin ystäville.