Archive for the ‘Keith Brian’ Category

Lännen härkä

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

20090713-the-bull-of-the-west.jpg

LÄNNEN HÄRKÄ (The Bull of the West). USA, alk. 1962 ja 1965, yhdistetty 1971. O: Paul Stanley, Jerry Hopper. N: Charles Bronson (Ben Justin), Geraldine Brooks (Georgia Price), Gary Clarke (Steve), Lee J. Cobb (tuomari Garth) James Drury (Virginialainen), Clu Gulager (apulaissheriffi Emmett Ryker), Ben Johnson (Spinner), Brian Keith (Johnny Wade), DeForest Kelley (Ben Tully), George Kennedy (’Bear’ Suchette), Doug McClure (Trampas). Väri, 1,33:1, DD mono, 95 min
Arvostelijankappaleessa eivät näkyneet suomenkieliset tekstit valikon lupauksesta huolimatta.
Finnkino 5.6.2009

Lännen härkä on kooste kahdesta Virginialainen -tv-sarjan jaksosta: Duel at Shiloh (1962) ja Nobility of Kings (1965).

Virginialainen oli television ensimmäinen lännensarja, jonka jaksot olivat peräti 75-minuuttisia (90-minuuttisia mainoskatkoineen). Alusta alkaen väreissä kuvattu NBC:n sarja (1962-1971) perustui lähinnä vain henkilöhahmojensa nimien osalta Owen Wisterin lännenromaaniin. Tapahtumapaikkana oli Shilohin karjatila Medicine Bowssa Wyomingissa 1880-luvulla. Koko sarjan toistuvia hahmoja olivat nimihenkilö, jotka tunnettiin vain Virginialaisena (James Drury) sekä Trampas (Doug McClure), jonka persoona sarjassa oli vallan erilainen kuin romaanissa. Neljällä ensimmäisellä tuotantokaudella Shilohin omistajana oli tuomari Garth, jota esitti Lee J. Cobb.

Duel at Shiloh (2.1.1963, 1. tuotantokausi, 15. episodi) on uudelleenfilmatisointi King Vidorin elokuvasta Mies vailla kohtaloa. Brian Keith esittää vaeltavaa cowboyta, jota Vidorilla esitti Kirk Douglas, ja Geraldine Brooks tulkitsee häikäilemätöntä karjakuningatarta, joka aikoo hankkia niin suuren karjalauman, että se vie kaikilta muilta elintilan. Ben Johnson esittää karjakuningattaren ensimmäistä, oikeudenmukaista työnjohtajaa roolissa, jota Vidorilla esitti Jay C. Flippen. On mielenkiintoista nähdä heti perään pienen budjetin tv-versio Vidorin westernistä, jonka Finnkino julkaisi samana päivänä kuin Lännen härän. Suomeen Virginialaisen ensimmäiset tuotantokaudet tuotiin aikana, jolloin tv-ohjelmatkin ennakkotarkastettiin, ja Duel at Shiloh kiellettiin kokonaan! Tavallaan johdonmukaista kyllä, sillä Vidorin elokuvakin oli Suomessa tuolloin kielletty. Mutta samalla outoa kyllä, sillä Yhdysvalloissa ei ollut lainkaan ikärajoja, eli kaikki normaalielokuvat olivat lapsille sallittuja.

Nobility of Kings (1965, 4. tuotantokausi, 8. episodi) on kertomus seudun uudesta karjatilallisesta Ben Justinista (Charles Bronson), joka hankkii viimeisillä varoillaan uljaan mustan Aberdeen Angus -siitossonnin. Hän ei luota kehenkään, mököttää uudelle nuorelle vaimolleen eikä suostu opettamaan aikuistuvaa poikaansa edes ratsastamaan. Sisukas junttura menestyy silti, vaikka hänellä on vaikean hetken tullen taipumus tarttua viinapulloon ja yltyä väkivaltaiseksi. Kun tilallisten suuri yhteinen karjanajo alkaa, Benin karjassa todetaan suu- ja sorkkatauti, ja kaikki on lopetettava. Medicine Bown muut karjatilalliset yllättävät silloin Benin jalomielisyydellään. Toisena vierailevana erikoistähtenä on George Kennedy, jonka esittämä karjatilallinen on melkein loppuun asti Benin pahin vihamies.

35-milliselle värifilmille kuvattu Virginialainen oli tv-ohjelmaksi sellaista laatutuotantoa, että vuonna 1971 siitä koottiin elokuvateatterilevitykseen tämä kahden episodin Lännen härkä -kooste, joka nähtiin Suomenkin elokuvateattereissa. Kyse on silti halpawesternistä oikeisiin elokuvateatterielokuviin verrattuna, mutta Lännen härän näyttelijäkaarti on kiinnostava, ja sen lopussa on tragiikkaa, kun Ben joutuu teurastamaan oman karjansa. Kaikkiin ongelmiin löytyy kaiken helposti vesittävä onnellinen loppu.

Posted in Bronson Charles, Brooks Geraldine, Cobb Lee J., Drury James, Gulager Clu, Johnson Ben, Keith Brian, Kennedy George, McClure Doug, Yleinen | No Comments »

Preerian laki, Raivopäät (Convoy)

Keskiviikko, Heinäkuu 25th, 2007

Peckinpah-tarjonta täydentyy

PREERIAN LAKI (The Deadly Companions), USA 1961, ohjaus Sam Peckinpah, pääosissa Maureen O’Hara, Brian Keith, Steve Cochran, Strother Martin. 1:2,35, DD stereo, 90 min. Future Film 18.7.2007

RAIVOPÄÄT (Convoy), USA 1978, ohjaus Sam Peckinpah, pääosissa Kris Kristoffersson, Ali MacGraw, Burt Young, Ernest Borgnine, 1:2,35, DD 2.0 mono, 104 min. Canal+ / Universal 25.7.2007

Sam Peckinpah on ollut hyvin esillä dvd-tarjonnassa. Viheltävät luodit, Majuri Dundee, Hurja joukko, Balladi Cable Hoguesta ja Pat Garrett ja Billy the Kid saatiin erikoisjulkaisuina vuonna 2006, ja vuonna 2007 Pakotiestä on saatu BluRay-julkaisu.

Tänä vuonna tarjonta on täydentynyt entisestään. Ilmeisesti ensi kertaa dvd:llä on Suomessa julkaistu Peckinpahin ensimmäinen pitkä elokuva Preerian laki (1961). Se on työ, jossa Peckinpahilla ei ollut suurta valtaa. Taustavoima oli Maureen O’Hara, joka muistetaan John Wayne -elokuvien tulisena punapäänä, ja joka oli 1960-luvulla hyvässä vireessä, vaikka ei saanutkaan arvoisiaan rooleja. Preerian laki on kuvaus lännen naisesta, miehensä kuoltua suojattomaksi saluunalinnuksi muuttuneesta yksinhuoltajasta, jota saattaa halki apassien asuttaman preerian kolme epämääräistä seikkailijaa. Elokuvassa on omaperäisiä kosketuksia, ja kuvaus (William H. Clothier) on loistavaa, mutta mikään ei vielä viittaa mestaruuteen, jota Peckinpah osoitti jo seuraavassa elokuvassaan Viheltävät luodit.

Kunnianhimoisten teosten lomassa Peckinpah teki ajanvietettä. Hänen puhtain viihde-elokuvansa on Raivopäät (1978), C.W. McCallin hittisingleen perustuva rekkaralli, jossa Kris Kristoffersson esittää rämäpäistä Rubber Duckia. Voi olla että Suomen itärajan seiskatien rekkajonoihin kyllästyneet eivät koe viihteelliseksi tarinaa, jossa kapinallinen Rubber Duck lietsoo kilometrien pituisen karavaanin korruptoituneiden kyttien kiusaksi. Tapahtumapaikkoina ovat New Mexico, Teksas ja Arizona, ja romurallin kevyttä tyyliä todistaa se, että kukaan ei näköjään oikeasti vahingoitu, aivan kuin kyseessä olisi animaatio.

Posted in Bond Derek, Borgnine Ernest, Clothier William H., Cochran Steve, Keith Brian, Kristoffersson Kris, MacGraw Ali, Martin Strother, O'Hara Maureen, Peckinpah Sam, Yleinen, Young Burt | No Comments »

Pääosassa Paul Newman (8 erillistä julkaisua)

Keskiviikko, Helmikuu 7th, 2007

KADUN KUNINGAS (Somebody Up There Likes Me), USA 1956, ohjaus Robert Wise, pääosissa Paul Newman, Pier Angeli, Everett Sloane, Eileen Heckart, Sal Mineo, mv 1:1,78, DD 1.0 mono, kommenttiraita (Robert Wise, Martin Scorsese, Robert Loggia, Richard Schickel), 109 min

BILLY THE KID – HENKIPATTO (The Left Handed Gun), USA 1958, ohjaus Arthur Penn, pääosissa Paul Newman, Lita Milan, John Dehner, 1:1,78, DD mono, Arthur Pennin kommenttiraita 2006, 98 min

KISSA KUUMALLA KATOLLA: DE LUXE EDITION (Cat On a Hot Tin Roof), USA 1958, ohjaus Richard Brooks, pääosissa Paul Newman, Elizabeth Taylor, Burl Ives, 1:1,85, DD mono, Donald Spoton kommenttiraita, dokumentti Playing Cat and Mouse (2006), 103 min

MIES PHILADELPHIASTA (The Young Philadelphians), USA 1959), ohjaus Vincent Sherman, pääosissa Paul Newman, Barbara Rush, Alexis Smith, Brian Keith, kommenttiraita (Vincent Sherman, Drew Casper), mv 1:1,78 anamorfinen, DD 1.0 mono, 136 min

LEW HARPER – YKSITYISETSIVÄ (Harper), USA 1966, ohjaus Jack Smight, pääosissa Paul Newman, Lauren Bacall, Julie Harris, Janet Leigh, Pamela Tiffin, 1:2,35, DD mono, käsikirjoittaja William Goldmanin kommenttiraita (2006), 115 min

LANNISTUMATON LUKE (Cool Hand Luke), USA 1967, ohjaus Stuart Rosenberg, pääosissa Paul Newman, George Kennedy, 1:2,40, DD mono, 121 min

KASVOT VEDESSÄ (The Drowning Pool), USA 1975, ohjaus Stuart Rosenberg, pääosissa Paul Newman, Joanne Woodward, Anthony Franciosa, Melanie Griffith, 1:2,35, DD mono, liitedokumentti Harper Days Are Here Again (1975), 103 min

TAPA TAI KUOLE (The MacKintosh Man), Iso-Britannia / USA 1973, ohjaus John Huston, pääosissa Paul Newman, James Mason, Dominique Sanda, 1:1,78, DD mono, liitedokumentti John Hustonista (1973), 98 min

Warner Bros. Home Entertainment Finland 7.2.2007

Warner Bros.’n The Paul Newman Collection ilmestyi Yhdysvalloissa joulumarkkinoille 2006, ja samat levyt tulevat tuoreeltaan Suomeen erillisjulkaisuina.

Ensimmäisen pääroolinsa, elokuvassa Kadun kuningas (1956), Newman peri auto-onnettomuudessa kuolleelta James Deanilta. Tosipohjainen nyrkkeilijätarina kertoo rikoksen ja nyrkkeilyn välillä häilyvästä Rocky Grazianosta. Karulla miehellä on herkkä tyttöystävä (Pier Angeli), kuten sittemmin Sylvester Stallonenkin nyrkkeilijäsankarilla (Talia Shire). Voi olla, ettei Newman ole rooliinsa kyllin raaka. Sen sijaan realistista New York -kuvausta (Joseph Ruttenberg) katsoo ilokseen. Kommenttiraidalle on koottu pätevä ryhmä, mukana on myös otteita arkistonauhoista.

Billy the Kid – henkipatto (1958) kuului nuoren komeetan varhaisiin näyttöihin, joissa hän esitti nuoren kapinallisen rooleja Montgomery Cliftin, Marlon Brandon, James Deanin ja Elvis Presleyn mainingeissa, kuitenkin jo oman persoonansa omaksuen. Samalla häiritseväksi nousee jo tässä Newmanin perisynti, narsistinen poseeraus. Elokuva kannattaa katsoa ohjaaja Arthur Pennin älykästä kommenttiraitaa kuunnellen. Tarina kuuluu amerikkalaisen elokuvan ladatuimpiin ja useimmin käsiteltyihin; King Vidor, Howard Hughes, Samuel Fuller ja Sam Peckinpah ovat kaikki löytäneet siihen omat näkökulmansa. Tässä omaperäinen tulkinta perustuu Gore Vidalin näytelmään.

Kissa kuumalla katolla (1958) oli aikansa suurta Tennessee Williams -filmatisointien aaltoa. Upporikkaan patriarkkaisän (Burl Ives) syntymäpäivänä paljastuvat suuret elämänvalheet, joihin kuuluu alkoholisoituneen ex-jalkapallotähden (Newman) kulissiavioliitto ”Maggie the Catin” (Elizabeth Taylor) kanssa. Ihmetyksen aiheena on se, että kaivattua perillistä ei kuulu. Vaikka ajan itsesensuuri ei sallinnut h-sanaa mainittavan, aikuinen katsoja ymmärtää, että valheen ytimenä on sankarin kielletty rakkaus omaan sukupuoleensa.

Vähemmän tunnettu on Mies Philadelphiasta (1959), jota ei liene nähty Suomessa ensi-iltavuotensa jälkeen. Murhaoikeudenkäynti, jossa syytetyn penkillä on alkoholiin suistunut rikkaan perheen poika (Robert Vaughn) paljastaa skandaaleja hienostoperheen suhteista, ja lakimiehen (Newman) omasta syntyperästä paljastuu salaisuus. Hollywood-veteraani Vincent Sherman (1906-2006) nauhoitti ennen kuolemaansa kommenttiraidan elokuvaan, jota hän pitää yhtenä parhaimmistaan.

Elokuvassa Lew Harper – yksityisetsivä (1966) Warner päivitti Ross Macdonaldin Liikkuva maali -dekkarin (1949) ja muutti yksityisetsivä Lew Archerin nimen Lew Harperiksi. Emme liiku film noirin synkillä kaduilla vaan Los Angelesin svengaavan värikkäällä 1960-luvulla, ja ajan ilmiöiden havainnointi saa elokuvassa tilaa.

Lannistumattomassa Lukessa (1967) Newman palasi nuoruutensa kapinallishahmoihin ikuisena häirikkönä ja sopeutumattomana, joka ei ole kovinkaan suuri vaara yhteiskunnalle ja jonka on mahdotonta elää kiven sisällä. Stuart Rosenberg ohjasi tarinan syvän etelän kahlejengeistä, kokosi mieleenpainuvan näyttelijäkaartin ja antoi Conrad L. Hallille tilaisuuden loisteliaaseen kuvaukseen. Harry Dean Stanton saa tilaisuuden laulaa niin ”Cotton Fieldsiä” kuin ”Midnight Specialiakin”, joista tuli sittemmin CCR-hittejä.

Toisessa Lew Archer -elokuvassa Liikkuva maali (1975) etsivä saa toimeksiannon Louisianassa, ja jälleen kiehtova miljöökuvaus korostuu. Molemmissa elokuvissa luottamuksellisen tehtävän takaa paljastuu suurempia asioita: mahtavan perheen tragedia ja yhteiskunnan huipulle johtava korruptio. Newmanin dekkarihahmon lipevän pinnan takaa paljastuu oikeuden puolustaja ja houkutusten torjuja, joka onnistuu pidättymään teininymfon (18-vuotias Melanie Griffith) suloiltakin.

John Huston toi Paul Newmanin Englantiin. Desmond Bagleyn romaaniin perustuva Tapa tai kuole (1973) liittyy John Le Carrén tapaan kuvattuun vakoilumaailmaan. Newmanin tehtävä on soluttautua rikollisverkostoon ja paljastaa sen kautta Iso-Britannian valtiolliseen johtoon piiloutunut neuvostoagentti, arkkikonservatiivina esiintyvä huippupoliitikko (James Mason). Juonessa on jännittäviä jaksoja kuten nerokas vankilapako, takaa-ajo Irlannissa ja loppuratkaisu Maltalla, mutta näkemisen arvoisinta antia on Newmanin ja Masonin kohtaaminen. Samat näyttelijät olivat mieleenpainuvasti vastakkain myös Sidney Lumetin elokuvassa Ratkaisun hetki (1982).

Visuaalisen laadun puolesta Kissa kuumalla katolla näyttää loisteliaalta, Harper-elokuvat on hyvin masteroitu, ja Tapa tai kuole näyttää lattealta. Lisäaineistoista kannattaa huomata Arthur Pennin lisäksi William Goldmanin älykäs kommenttiraita Harperiin.

Posted in Adler Richard, Angeli Pier, Bacall Lauren, Bagley Desmond, Brooks Richard, Franciosa Anthony, Goldman William, Griffith Melanie, Hall Conrad L., Harris Julie, Huston John, Ives Burl, Keith Brian, Le Carré John, Leigh Janet, Macdonald Ross, Mason James, Newman Paul, Penn Arthur, Rosenberg Stuart, Rush Barbara, Sanda Dominique, Schickel Richard, Scorsese Martin, Sherman Vincent, Sloane Everett, Smight Jack, Smith Alexis, Spoto Donald, Stanton Harry Dean, Taylor Elizabeth, Tiffin Pamela, Vidal Gore, Williams Tennessee, Wise Robert, Woodward Joanne, Yleinen | No Comments »