Archive for the ‘Katajisto Heikki’ Category

Perkele! Kuvia Suomesta

Perjantai, Marraskuu 7th, 2008

20090206-perkele-kuvia-suomesta.jpg

Tehkää jotakin!

Perkele! Bilder från Finland. Suomi 1971. T: FJ-Filmi / Jörn Donner, Arno Carlstedt. Työryhmä: Jörn Donner, Jaakko Talaskivi, Erkki Seiro (ohjaus), Heikki Katajisto, Erkki Salmenhaara (kuvaus). Dokumenttielokuva. Esiintyjiä: Sanelma Vuorre, Väinö Leskinen, Taisto Sinisalo, Ryan O’Neal, Pertti Salolainen, Lalli Partinen, Johannes Virolainen, Tapani Perttu, Birgitta Kiviniemi, Urho Kekkonen. Mustavalkoinen, 1,33:1 [alk. 1,66:1], mono, 99 min. Svenska texter: Marjut Markkanen, English subtitles. Finnkino 7.11.2008.

Suomalaisen dokumenttielokuvan villein saavutus on edelleen Jörn Donnerin tuottama Perkele! Kuvia Suomesta, jonka viisihenkiseen työryhmään kuuluivat myös Erkki Seiro, Jaakko Talaskivi, Heikki Katajisto ja Eero Salmenhaara. Varmaankin Vilgot Sjömanin 1960-luvun lopulla kohua herättäneet Olen utelias -raportit olivat eräänä innoittajana, ja pohjana oli toisaalta Donnerin kirjoittama Uusi Maammekirja. Katajisto ja Salmenhaara kuvasivat elokuvan reportaasityyliin. Ääniraidalla on yksi suomalaisen elokuvan kaikkien aikojen kiinnostavimmista musiikeista. Se on pääasiassa elokuvaan valmistettua originaalimusiikkia, joka julkaistiin soundtrack-albuminakin. Musiikista vastasi M.A. Numminen, sanat kirjoitti Jarkko Laine, ja esiintyjinä ovat Nummisen lisäksi Rauli Badding Somerjoki ja Arja Saijonmaa. Dokumenttielokuva esittelee Suomea laidasta laitaan, ja Ruotsinlaivalla matkustetaan myös Tukholmaan ”Suomen neljänneksi suurimpaan kaupunkiin”. Elettiin ”suuren muuton” aikakautta, ja ”unohdetun kansan” puolestapuhuja Veikko Vennamo kuuluu haastateltuihin. Kohtaamme Peyton Place -tähden ja Stanley Kubrickin Barry Lyndonin tulkitsijan Ryan O’Nealin juhannuskiertueellaan, vierailemme Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlissa, kuulemme Väinö Leskisen näkemyksen tiestään asevelisosialistista konsensusministeriksi, käymme Ruisrockissa, seuraamme arkista työtä tehtaassa ja kuulemme romanien tilanteesta. Vilgot Sjöman oli seksuaalisen vapautumisen puolestapuhuja Ruotsissa, ja haastattelija Lena Nyman harrasti pirteää seksiä kameran edessä. Donner oli Suomessa samassa asemassa kuin Sjöman Ruotsissa, mutta vaikka 1960-luvulla seksi vapautui meilläkin, Perkeleessä korostuvat pornografia ja prostituutio tavalla, joka viittaa menneeseen, tuhruiseen aikaan, ei tuolloin ajankohtaiseen vapauteen. Lopputunnuslaulussa Badding ja Saijonmaa laulavat duettona: ”tehkää jotakin”! Elokuva on aina näyttänyt rujolta, ja väliplanssitkin on kirjoitettu tussilla pahville. Dvd on lisäksi masteroitu kuluneesta, naarmuisesta esityskopiosta, vaikka parempaankin olisi pystytty. Kyseessä on kuitenkin sensuroimaton versio.

Miestä ei voi raiskata.

Perjantai, Lokakuu 17th, 2008

20081018-man-kan-inte-valdtas.jpg

MIESTÄ EI VOI RAISKATA. / Män kan inte våldtas / Men Can’t Be Raped. Ruotsi / Suomi (c) 1978 Jörn Donner Productions. TJ: Jörn Donner. T: Anssi Mänttäri. O+KS: Jörn Donner – Märta Tikkasen romaanista (1975). KU: Bille August. Toinen kuvausryhmä: Heikki Katajisto. Kameramiehet: Fritz Schröder, Pertti Mutanen. M: Heikki Valpola. Ä: Jouko Lumme, Johan Hake. LE: Irma Taina. M: Anna Godenius (Eva Maria Randers), Gösta Bredefeldt (Martin Wester), Toni Regnér (Agneta Jonsson), Nils Brandt (autoilija). Väri, 1,66:1, mono, 95 min
Elokuva on ruotsinkielinen. Suom. tekstit / English subtitles.
Finnkino 17.10.2008

Miestä ei voi raiskata. on Jörn Donnerin parhaita ohjauksia. Märta Tikkasen romaanin pohjalta hän ohjasi lakonisen, thrillerimäisen kuvauksen naisen kostosta. Sen visuaalinen jämeryys tuo mieleen Claude Chabrolin elokuvat kuten Tämän miehen on kuoltava.

Aloitettuaan pitkien elokuvien ohjaajana vakavilla antonionimaisilla teoksilla ja jatkettuaan Suomessa viihteellis-parodisilla seksisatiireilla Donner oli onnistuneesti kehittänyt dokumentaarista linjaansa. Miestä ei voi raiskata oli uusi, lupaava avaus, jolle ei tullut jatkoa, ellei ehkä elokuvassa Dirty Story.

Kuvaajana on sittemmin itsekin ohjaajana kunnostautunut Bille August. Valitettavasti dvd-masteroinnissa väri on paikoitellen hailakka.

Naisenkuvia ja Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä

Perjantai, Kesäkuu 13th, 2008

20080614-naisenkuvia.jpg

NAISENKUVIA / Kvinnobilder / Portraits of Women. Suomi (c) 1970 Jörn Donner Productions. TJ+O+KS+LE: Jörn Donner. T: Arno Carlstedt. Apulaisohjaaja: Jaakko Talaskivi. KU: Heikki Katajisto. Kameramiehet: Kaj Lall, Eero Salmenhaara. M: Claes af Geijerstam. Ä: Paul Jyrälä. N: Ritva Vepsä (Saara Suominen, biologian opettaja), Jörn Donner (Pertti, pornoelokuvien tekijä, ”Pertsa”), Kirsti Wallasvaara (Liisa, voimistelunopettaja), Aarre Elo (Jussi, Valmetin insinööri). Väri, 1,66:1, mono, 88 min
Svenska texter / English subtitles.
13.6.2008

Kolmannessa suomenkielisessä pitkässä näytelmäelokuvassaan Naisenkuvia Jörn Donner löi lekkeriksi. Mustaa valkoisella ja 69 – Sixtynine -elokuvissa oli ollut viistosti hymyilevä, satiirinen ja narsistinen ote. Naisenkuvia on niitä selvemmin komediaa ja itseparodiaa. Donner itse näyttelee pornoelokuvien tekijää Pertsaa, joka Yhdysvalloista Suomeen palatessaan saapuu rapujuhlille. Saara (Ritva Vepsä) torjuu hänet. Onneksi vanha heila Liisa (Kirsti Wallasvaara) päästää hänet vällyjen alle. Pertsan harmiksi nuoria näyttelijöitä kiinnostaa enemmän politiikka kuin porno.

Elokuvan sovittava piirre on sen rento ja itseironinen ote. Aikanaan rohkeina pidetyillä rakkauskohtauksillaan Naisenkuvia pääsi sensuurin kynsiin ja sai siitä markkinointihyötyä. Naisenkuvissa on suomalaisen elokuvan kauneimmin eroottinen julistekuva. Sen upea alastonmalli ei esiinny itse elokuvasssa.

Naisenkuvien dvd-masterointi on pehmeähköä, hieman nuhruista, mutta ei aivan surkeaa.

Levyllä on pääkuvaa huomattavasti parempi lisäelokuva, Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä (1982). 64-minuuttisen upean dokumenttielokuvan kuvasivat Pirjo Honkasalo ja Eero Salmenhaara. Se on Donnerin persoonallinen ja visuaalisesti unohtumaton näkemys kotikaupungistaan. Näkökulmat ovat omaperäisiä ja mielenkiintoisia. Vaikka elokuva kuvattiin 16 mm:n filmille, sen dvd-masterointi on koko Donner-sarjan hienointa.

Sixtynine 69

Perjantai, Helmikuu 15th, 2008

20080216-sixtynine.jpg

”En tunne mitään.”

SIXTYNINE 69. Suomi (c) 1969 Jörn Donner Productions. TJ: Arno Carlstedt. O+KS: Jörn Donner. Apulaisohjaaja: Jaakko Talaskivi. KU: Kari Sohlberg. Kameramiehet: Heikki Katajisto, Eero Salmenhaara. M: Claes af Geijerstam. ”Alku kaiken kauniin” es. Kirka. Ä: Paul Jyrälä. N: Ritva Vepsä (pankkivirkailija Tuula Virta), Seija Tyni (opiskelija Kristiina Koivu, ralliajaja), Sven-Bertil Taube (varastonhoitaja Jukka Virta, jääkiekko- ja jalkapalloerotuomari), Jörn Donner (gynekologi Timo Paasi). 1,66:1, mono, 93 min
Svenska texter / English subtitles.
Finnkino 15.2.2008

Jörn Donner jatkoi ironista seksivallin rikkomista toisella suomenkielisellä pitkällä elokuvallaan Sixtynine 69. Kuten Mustaa valkoisella se on ainutlaatuinen sekoitus seksuaalista rohkeutta, emotionaalista kylmyyttä, satiiria ja narsismia. Pääosissa vieraantuneena avioparina ovat tällä kertaa Sven-Bertil Taube ja Ritva Vepsä. Mies pitää peliään toisen naisen (Seija Tyni) kanssa. Vaimo keskustelee tilanteesta avoimesti gynekologin (Jörn Donner) kanssa ja päätyy tämän kanssa petiin.

Ontot ihmiset ja töksähtelevät dialogit kuljettavat oudon viihdyttävää elokuvaa, josta on vaikea sanoa, onko se esineistymisen kritiikkiä vai esineistymisen ilmentymää.

Ulkomaille Technicolorin-kopioinakin levitetyn elokuvan dvd-masterointi on visuaalisesti vaatimatonta ja välillä suorastaan heikkoa.