
THE BABY OF MACON / Barnet från Mâcon (The Baby of Mâcon). Iso-Britannia / Ranska / Saksa / Belgia / Alankomaat (c) 1993 Allarts Ltd. / UGC Images S.A. / Allarts Productions Benelux B.V. T: Kees Kasander. O+KS: Peter Greenaway. KU: Sacha Vierny. LA: Ben van Os, Jan Roelfs. PU: Ellen Lens, Dien van Straalen. M: Claudio Monteverdi, Henry Purcell, Matthew Locke, John Blow, Andreas Clamer, Arcangelo Corelli, Girolamo Frescobaldi, Thomas Tallis. LE: Chris Wyatt. N: Julia Ormond (tytär), Ralph Fiennes (piispan poika), Philip Stone (piispa), Jonathan Lacey (Cosimo Medici), Don Henderson (rippi-isä), Celia Gregory (abbedissa), Jeff Nuttall (majordomo). Väri, 2,35:1, DD 2.0, 117 min
Suom. tekstit Janne Mökkönen / svenska texter.
Atlantic Film (dvd ja blu-ray) 17.8.2010
Peter Greenawayn succès du scandale oli ollut Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (1989), joka toteutti julman koristeellisena ja värikkäänä scope-kuvatulkintana raa’an groteskin seremonian varhaisen elokuvan tableau-tyyliin. Samoilla linjoilla Greenaway jatkoi elokuvassaan The Baby of Mâcon, joka vei aihemaailman groteskiutta vielä pidemmälle, niin, että elokuva ei tullut kaikkialla yleiseen levitykseen, tuskin niinkään sensuurinkaltaisista syistä vaan siksi, että elokuva on tahallisen kuvottava.
Cosimo Medicin nimi vie meidät Italian renessanssiaikaan. Kylää riivaa nälänhätä ja hedelmättömyys, mutta ruma eukko synnyttää ihmeen kaupalla vauvan, jonka hänen tyttärensä (Julia Ormond) tosin väittää synnyttäneensä neitseellisesti. Vauvan ihme ja siihen liittyvä kaupankäynti herättää kirkon epäluulon, ja piispan poika (Ralph Fiennes) tulee paikalle tutkimaan asiaa. Elokuva kulkeutuu kauhuelokuvan gore- ja splatter-alueelle härkäteurastuksen, joukkoraiskauksen ja silpomisen juonikuvioineen. Greenawaymaiseen tapaan elokuvasta puuttuu psykologia, moraali ja uskottavuuteen pyrkivä kerronta. Taru on avoimen teatraalinen rekonstruktio kuvitteellisesta vastauskonpuhdistuksen kauden moraalinäytelmästä.
Loisteliaan kuvauksen toteutti Greenawayn vakiokuvaaja Sacha Vierny. Säveltäjä ei kuitenkaan ole enää Michael Nyman, vaan ääninauhalla soi aito renessanssin ja barokin siirtymäkauden musiikki, kuten Claudio Monteverdi. Sisäisesti ontto ja ulkoisesti komea elokuva on upeasti teräväpiirtomasteroitu.





