Archive for the ‘Karuna Salli’ Category

Synnin jäljet

Perjantai, Syyskuu 24th, 2010

2010.09.25.-Synnin-jaljet

SYNNIN JÄLJET / Synden lockar och straffar. Suomi 1946. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS+LA+LE: Hannu Leminen. KU: Kalle Peronkoski (suomenkielinen versio). M: Harry Bergström. Ä: Kurt Vilja. N  (suomenkielinen versio): Eeva-Kaarina Volanen (Tuula Heino, sairaanhoitajataroppilas), Rauha Rentola (Mirja Kallio, ”Mirri”, sairaanhoitajataroppilas), Ghedi Lönnberg (Aino Lahti, sairaanhoitajataroppilas), Salli Karuna (Viivi Rask, ”Tantta”, oppilaskodin johtajatar), Siiri Angerkoski (Elli, oppilaskodin siivoojatar), Kaija Suonio (Laura Eskelinen, kurssin johtajatar), Aino Lohikoski (metsätyömiehen vaimo), Tapio Rautavaara (muusikko Ragnar Ekholm), Yrjö Tuominen (professori Kustaa Åhman), Tauno Majuri (tohtori Eero Jokimo), Olavi Reimas (tohtori Jokinen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 77 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 24.9.2010

Sukupuolitaudeista tuli suuri yhteiskunnallinen ongelma toisen maailmansodan jälkeen, kun hirvittäviä väestömenetyksiä kokeneet suomalaiset noudattivat Raamatun käskyä ”lisääntykää ja täyttäkää maa” ja purkivat paineita muutenkin.

Sukupuolitautien Valistamisyhdistyksen kanssa valmistettu Synnin jäljet oli kolmas lyhyen ajan sisällä valmistunut ”kuppaelokuva”. Sitä ennen olivat valmistuneet Rakkautensa uhri (1945) ja Nuoruus sumussa (1946). Hannu Leminen otti päähenkilöikseen kolme sairaanhoitajataropiskelijaa. Eeva-Kaarina Volanen ja Ghedi Lönnberg saivat kiitetyt elokuvadebyyttinsä näissä rooleissa. Rempseää Mirriä esittävä Rauha Rentola oli heitä vain muutaman vuoden vanhempi mutta elokuvanäyttelijänä jo veteraani. Tapio Rautavaara näytteli mieleenpainuvasti syfiliksen toiseen vaiheeseen edennyttä muusikkoa, joka joutuu näkönsä vaarantuessa käyttämään mustia laseja. Elokuvassa on myös sairaanhoitajaopiskeluun liittyen suoranaisia luentokohtauksia järkyttävine dokumentaarisine kuvineen.

Elokuvassa on kömmähtelyä, mutta Lemisen vakaumuksellisen otteen ja sydämellisen näyttelijäohjauksen ansiosta sitä kestää kuitenkin katsoa. Kuvallinen laatu on kohtalaista, jonkin verran vaihtelevaa.

Ryhmy ja Romppainen

Perjantai, Syyskuu 24th, 2010

2010.09.25.-Ryhmy-ja-Romppainen

RYHMY JA ROMPPAINEN / Ryhmy och Romppainen. Suomi 1941. TY: Suomi-Filmi. TJ: Matti Schreck. T+O+LE: Risto Orko. KS: Matti Kurjensaari, Ilmari Unho – Armas J. Pullan romaanista ”Jees, punamultaa!” sanoi kersantti Ryhmy (1940). KU: Erik Blomberg, Uno Pihlström. LA: Roy. Ehostus: Rakel Linnanheimo. M: George de Godzinsky. ”Laulu laiturilla” (san. Kerttu Mustonen) es. Kirsti Hurme. Ä: Georg Brodén. N: Reino Valkama (vänrikki Ville Romppainen), Oiva Luhtala (vääpeli Kalle Ryhmy), Kirsti Hurme (Dora Rastola), Ville Salminen (Santa Rosa, argentiinalainen sanomalehtimies), Santeri Karilo (Kars, kansainvälinen seikkailija), Sasu Haapanen (Virt, kansainvälinen seikkailija), Paavo Jännes (eversti Rastola), Kullervo Kalske (luutnantti Kanerva, everstin adjutantti), Vilho Siivola (Santtu, autonkuljettaja), Hannes Häyrinen (Jallu, ullakkovaras), Salli Karuna (rouva Hölppänen), Arvo Lehesmaa (johtaja Hölppänen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 74 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 24.9.2010

Armas J. Pulla kirjoitti 14 Ryhmy ja Romppainen -kirjaa vuosina 1940-1967, ja elokuvia parivaljakosta tehtiin kolme, pääosissa Oiva Luhtala ja Reino Valkama. Ensimmäinen elokuva Ryhmy ja Romppainen valmistui välirauhan aikana. Toiminta muutettiin rauhanajan vakoilujuoneksi, jossa vastapuolena on ”kansainvälisiä seikkailijoita”. Kirsti Hurme, joka sittemmin elokuvassa Jees ja just esitti mieleenpainuvasti neuvostokomissaari Natalia Vengrovskaa, onkin tässä sankaritar ja kaksoisagentti, eversti Rastolan tytär. Hän saa kajauttaa myös ravintolan estradilla eksoottisen ”Laulu laiturilla” -numeron.

Ryhmy ja Romppainen -kirjojen saatavuutta rajoitettiin kylmän sodan vuosina, mutta muistan itse lapsena helposti saaneeni niitä luettaviksi roiseimpia tarinoita myöten. Sodanaikaiset filmatisoinnit hyllytettiin, mutta esimerkiksi tämän Ryhmy ja Romppainen -elokuvan rajoittamiseen ei olisi ollut ulkopoliittista perustetta. Kun näin ensi kertaa jatkosodan aikaisen Jees ja just -elokuvan vuonna 1986 elokuvateatteri Orionin Risto Orko -sarjassamme, myös siinä yllätti myönteisesti elokuvan huumori ja fanaattisuuden puute.

Oiva Luhtala ja Reino Valkama olivat suomalaisen elokuvan toinen huomattava koomikkopari (ensimmäinen oli Aku Korhosen ja Kaarlo Kartion Lapatossu ja Vinski). Ryhmyn ja Romppaisen lempijuoma on sipuliviina, maskotti sotakissa Mörökölli ja tärkein henkilökohtainen ase puukalikka, jolla konnat kalautetaan tainnoksiin. Molemmat sankarit pääsevät lopuksi suutelemaan Kirsti Hurmetta, joka on näissä elokuvissa aikuinen, naisellinen nainen. Ryhmy ja Romppainen ovat eräänlaisia ikuisia poikia, siviiliammateiltaan pölynimurikauppias ja linja-autonkuljettaja, tottuneita selviytymään mahdottomien ihmisten ja tilanteiden kanssa.

Pulla itse ei ensimmäisestä filmatisoinnista pitänyt, mutta Risto Orko teki siitä laatutuotannon. Matti Kurjensaari ja Ilmari Unho olivat ensiluokkaisia käsikirjoittajia. Musiikin sävelsi George de Godzinsky, ja kuvaajana olivat mestarit Erik Blomberg ja Uno Pihlström. Lavastajana debytoi Roy eli Tapio Vilpponen. Ollakseen suomalainen farssi Ryhmy ja Romppainen on yllättävän elegantti tuotanto. Dvd-masterointi on pääasiassa erinomaista, ja se tekee oikeutta hienolle sävymaailmalle.

Kesäillan valssi

Perjantai, Toukokuu 21st, 2010

2010.05.14.-Kesaillan-valssi

KESÄILLAN VALSSI / I sommarkvällen. Suomi 1951. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. O: Hannu Leminen. Ohjaajan apulainen: Maunu Kurkvaara. KS: Hannu Leminen, Usko Kemppi. KU: Marius Raichi. LA: Ville Hänninen. PU: Bure Litonius. M: Oskar Merikanto, sov. Martti Similä. ”Kesäillan valssi”, ”Kevätlinnuille etelässä”, ”Kun päivä paistaa”, ”Idylli”, ”Miksi laulan”, ”Annina”, ”Kas oksa värähtää”, ”Merellä”, ”Onnelliset”, ”Romanssi oopperasta Pohjan neiti”, ”Laula tyttö”, ”Sampan balladi”, ”Kullan murunen”, ”Vallinkorvan laulu”, ”Oi muistatko vielä sen virren”. Ä: Harald Koivikko. LE: Armas Laurinen. N: Eeva-Kaarina Volanen (Annina Grahn), Leif Wager (Lauri Alanko), Salli Karuna (Wilhelmina Grahn), Uuno Laakso (senaattori Konrad Grahn), Aino Lohikoski (Linda, Laurin täti), Reino Valkama (pasunisti Panu Kallio), Toini Vartiainen (Else Nurmela), Ekke Hämäläinen (ltn. Carl-Erik Grahn), Sirkka Osmala (Lea Qvist), Heikki Savolainen (ltn. Lennart Hjelm), Martti Similä (kapellimestari), Rauha Puntti (Marjaana Haavisto). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 98 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 21.5.2010

Hannu Lemisen Kesäillan valssi on Oskar Merikannon (1868-1924) lauluihin perustuva rakastettu romanttinen elokuva, pääosissa Eeva-Kaarina Volanen ja Leif Wager.  Muusikkojen elämäkertaelokuvat ovat olleet suosikkilaji niin kauan kuin äänielokuvia on tehty. Todellisuudessa elokuvien tapahtumat ovat olleet suurimmaksi osaksi keksittyjä, ja oli hyvä idea Lemiseltä ja Usko Kempiltä astua  askel reippaasti loppuun asti ja tehdä täysin mielikuvitukseen perustuva elokuva.Volanen ja Wager ovat sykähdyttävä nuoripari, ja Leminen sai paneutua rakastamaansa Merikannon aikakauteen, suomalaiseen belle époqueen.

Lemiselle elokuvan visuaalinen upeus oli sydämen asia. Huolella visualisoidun (kuvaus Marius Raichi, lavastus Ville Hänninen) elokuvan dvd-masterointi on valitettavan epätasaisena heittelehtivää, ja mukana on sekä loivia että jyrkkiä osuuksia, joissa esimerkiksi kasvonpiirteet ovat vaalentuneet tai tummentuneet. Suosituimpiin kuuluvasta suomalaisesta lauluelokuvasta olisi hienoa saada tekstitetty dvd-julkaisu, jolloin siinä toteutuisi ”laula mukana” -toiminto.

Suopursu kukkii

Perjantai, Heinäkuu 11th, 2008

2008.07.27.-Suopursu-kukkii

SUOPURSU KUKKII / Getporsen blommar. Suomi 1947. TY: Suomen Filmiteollisuus. T+O+KS: Toivo Särkkä – Matti Hällin romaanista (1943). KU: Kalle Peronkoski. LA: Karl Fager. M: Heikki Aaltoila. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Rauli Tuomi (kirjailija Martti Kaski), Ritva Arvelo (rouva Inga Silver), Ghedi Lönnberg (tohtorinna Mirjam Rantala), Eeva-Kaarina Volanen (runoilija Annikki Kivi), Salli Karuna (leskirouva Soisalo), Teuvo Puro (rakennusurakoitsija Silver), Rauha Rentola (Kirsti, satamatyttö), Arvo Lehesmaa (tohtori Rantala), Eino Kaipainen (merimies Johansson), Unto Salminen (muusikko Einar Kinos), Pirkko Karppi (Hilja, Soisalon palvelijatar). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 79 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 11.7.2008

Kulkuri on suomalaisen elokuvan lempiteemoja. ”Jos kaksi ihmistä tuntee sen tuoksun yhtä aikaa, saavat he tuntea suuren onnen”.

Suopursu kukkii on elokuva, jossa voi tuntea 1940-luvun ilmapiirin kyynisyyden ja elämänväsymyksen, varsinkin vuosina 1944-1950 koetun raiteiltaan menon. ”Mikä mies te oikein olette?” ”Kun en sitä itsekään tiedä”.

Vaikka Toivo Särkän todettiin arvosteluissa hukanneen Matti Hällin romaanin unenkaltaisuuden, tuloksena oli silti merkillinen elokuva, jossa pilvilinnojaan rakentava kulkuri (Rauli Tuomi) kohtaa ainakin mielikuvituksessaan neljä salaperäistä naista. Rouva Inga Silveriä tulkitsee sporttinen Ritva Arvelo. Tohtorinna Mirjami Rantalan (Ghedi Lönnberg) härnäystä aviomies (Arvo Lehesmaa) katsoo läpi sormien. Runotyttöä tulkitsee Eeva-Kaarina Volanen ja leskirouva Soisaloa Salli Karuna.

Töksähtelevässä elokuvassa on hienoja lähikuvia, ja Inga Silverin meriseikkailussa on dramatiikkaa. Valitettavasti dvd:n kuvalaatu on vaatimaton.