Archive for the ‘Karina Anna’ Category

Hullu Pierrot (blu-ray)

Keskiviikko, Toukokuu 5th, 2010

2010.05.13.-Pierrot-le-fou-22010.05.13.-Pierrot-le fou 1

HULLU PIERROT / Tokstollen (Pierrot le fou). Ranska/Italia 1965. TY: Rome–Paris–Films (Pariisi), Dino De Laurentiis Cinematografica (Rooma), S.N.C. (Pariisi). T: Georges de Beauregard. O+KS: Jean-Luc Godard – Lionel Whiten romaanista Obsession (1962, Kohti perikatoa). KU (Techniscope, Eastmancolor): Raoul Coutard. LE: Françoise Collin. M: Antoine Duhamel; laulut »Ma ligne de chance» ja »Jamais je ne t’ai dit que je t’aimerai toujours» (Duhamel, Bassiak). LA: Pierre Guffroy. N: Jean-Paul Belmondo (Ferdinand Griffon), Anna Karina (Marianne Renoir), Graziella Galvani (Maria Griffon), Dirk Sanders (Fred Renoir, Mariannen veli), Samuel Fuller. Väri, 1080p High-Definition Widescreen 2,35:1, DTS Master Audio Dual Mono, pääkuva 105 min
Bonus: – Colin McCaben johdanto (2007). – Godard, l’amour, la poésie (O: Luc Lagier, 2007), 53 min. – Kommenttiraita: Jean-Bernard Pouy (2007). – Liitevihkossa Roland-Fran
çois Lackin essee (2010).
Suom. tekstit / svenska texter.
Universal Pictures Finland (Studio Canal) 5.5.2010

Hullu Pierrot valmistui synkässä vaiheessa Jean-Luc Godardin tuotannossa, mitä kuvauksen uhkea värihehkuisuus ei voi kätkeä. Godardin suhde muusaansa Anna Karinaan alkoi olla loppusuoralla. Tarina kertoo pariisilaiselämäänsä ja rikkaaseen vaimoonsa kyllästyneestä Ferdinandista (Jean-Paul Belmondo), joka  lähtee Mariannen (Anna Karina) kanssa kohti etelää. Väkivaltaisen harharetken aikana käy selväksi, että Ferdinandin romanttinen kaipaus menneisyyteen ja Mariannen kiinnostus terrorismia, aseita ja rahaa kohtaan eivät sovi yhteen. Dialogi on absurdi kollaasi sitaatteja, vitsejä, runoja ja kannanottoja. Rimbaud, Faure, Céline ja García Lorca ovat keskeisiä siteerattuja kirjailijoita, Velasquez, Renoir ja Matisse maalareita. Rimbaud’n Une saison en enfer (Kausi helvetissä) antaa elokuvalle moton. ”Se on löydetty jälleen / Mikä? – Ikuisuus / Joka on meri / Yhtyneenä aurinkoon.” Godardin oma käsiala tuo kuvamaailmaan kirjoitetun tekstin. Leikkausrytmi muuttuu aleatoriseksi: nopeat kuvaryöpyt vuorottelevat uuvuttavan pitkien otosten kanssa. Välimeren rannalla auringon hehkussa Pierrot laskee lopulta maahan sarjakuva-albuminsa, maalaa itsensä siniseksi ja käärii itsensä dynamiittiin. Tunne ympyrän sulkeutumisesta tulee myös siitä, että Belmondo oli nähty myös Godardin ensimmäisen pitkän elokuvan Viimeiseen hengenvetoon pääroolissa.

Universal julkaisi Hullun Pierrot’n dvd:n Godard Collection -boksissa (2007). Erinomaisen julkaisun lisäaineistoja sisältyy myös tähän luksustasoiseen blu-ray-painokseen.

Laittomat

Torstai, Toukokuu 14th, 2009

20090711-bande-a-part-2.jpg20090711-bande-a-part-1.jpg

LAITTOMAT (Bande à part), Ranska 1964. TY: Anouchka Films, Orsay Films. T+O+KS+selostaja: Jean-Luc Godard. KU: Raoul Coutard. M: Michel Legrand. LE: Agnès Guillemot, Francoise Collin. N: Anna Karina (Odile), Claude Brasseur (Arthur Rimbaud), Sami Frey (Frantz). Mustavalkoinen 1,33:1, DD mono, 92 min
Pan Vision (Atlantic / Gaumont) 14.5.2009

Laittomat on Jean-Luc Godardin modernia runoutta, jollaista hän kehräsi kernaasti pulp-fiktiosta. Pohjana on olevinaan amerikkalaisen liukuhihnakirjailijan Dolores Hitchensin rikosromaani, jonka jännitysjuonta Godard ei edes parodioi, vaan käyttää sitä vain monitahoisena ponnahduslautanaan. Genreviittaukset yltävät lännenelokuvista animaatioon.

Godardilla oli 1960-luvulla vauhti päällä. Vuonna 1963 valmistui kolme pitkää elokuvaa, vuonna 1964 kaksi, ja lisäksi lyhytelokuvia. Juuri ennen Laittomia oli valmistunut Caprilla väri- ja scope-elokuva Keskipäivän aave. Visuaalisesti Laittomat on sen vastakohta.

Kuvaaja Raoul Coutardin merkitystä Godardin 1960-luvun elokuvissa ei voi liioitella. Coutard oli monipuolinen mestari, ja Coutard ja Godard ottivat ilon irti kokeillessaan, miten erilaisia kuvamaailmoja he pystyivät luomaan. Laittomissa taivaan harmaus, Bastiljin kaupunginosan arkisuus ja Joinvillen lähiön sumuisuus tekevät ankean ensivaikutelman, mutta niistä irtoaa apeaa lumousta, samoin kuin näyttelijöiden anti-glamour-kuvauksesta surumielistä hohtoa. Leikkaus herättää huomiota heti alkutekstien aikana.

Lennokkaan musiikin sävelsi Michel Legrand. Hän oli samana vuonna menestyksensä huipulla elokuvassa Cherbourgin sateenvarjot, jonka tunnussävelmällä Laittomissakin leikitellään. Laittomissa on muutenkin musikaalin ominaisuuksia. Rikolliskolmikko tanssii baarissa madisonia kohtauksessa, jolle Quentin Tarantino teki kunnianosoituksen Pulp Fictionissa. Clichyn metroasemalla Arthur ja Odile ”laskeutuvat maapallon keskipisteeseen”. He havaitsevat, että metrossa ihmiset näyttävät surullisilta, ja Odile laulaa laulun yksinäisyydestä.

Muiden asioiden ohella Laittomat on satiiri nykykulttuurin lyhytjännitteisyydestä. Kolmikon kokeillessa minuutin hiljaisuutta heidän kärsivällisyytensä riittää vain 37 sekuntiin. Louvren taidemuseo on heille ainoastaan läpijuoksuennätyksen kohde (9 minuuttia 43 sekuntia).

Absurdilla tavalla yhteiskunnallinen todellisuus pyrkii esiin pinnallisuuden takaa. Ainaisissa uutisviittauksissa tulee esiin sellainenkin yllätys kuin Ruandan kansanmurha vuonna 1964: hutut ovat leikanneet liian pitkiltä tutseilta raajat poikki.

Godard teki metaelokuvaa, ja Laittomissa hän oli ensi kertaa itse kertojaäänenä. Alkuteksteissä hänen krediittinään on
JEAN-LUC
CINEMA
GODARD

Puolivillaisen ryöstötarinan edetessä sen tekijät ilmoittavat pyrkivänsä tietoisesti kunnioittamaan B-elokuvan perinteitä, ja lopputeksteissä kertoja toteaa koko jutun muistuttaneen kioskikirjaa. Ensikatsomalla Laittomat on kevyt ja leikkisä, mutta kun sen näkee uudelleen ja uudelleen, sen runollinen johdonmukaisuus ja yllättävyys korostuu joka kerta enemmän.

Roger Moore ja Anna Karina

Sunnuntai, Toukokuu 3rd, 2009

Roger Moore vierailee ja Anna Karinan piti vierailla parhaillaan Suomessa. Kummatkin ovat tehneet myös dvd-kommentteja ja -haastatteluita. James Bond Ultimate Dvd Collector’s Set ja Godard Collection, joilla he esiintyvät, kuuluvat dvd-boksien parhaisiin.

(lisää…)

Godard Collection (box 11-dvd)

Tiistai, Syyskuu 11th, 2007

Godardin kaksi kautta

GODARD COLLECTION, 11 dvd:n boksi.
PIENI SOTILAS (Le petit soldat, 1960/1963)
NAINEN ON AINA NAINEN (Une femme est une femme, 1961)
KESKIPÄIVÄN AAVE (Le Mépris, 1963), 99 min
- Johdanto: Colin MacCabe
- Paparazzi (O: Jacques Rozier, 1964) 17 min – Bardot Caprilla
- Bardot et Godard (1964) 8 min
- Le Mépris: Making Of (O: Julien Gaurichon, 2007) 32 min – Alain Bergala, Charles Bitsch, Yann Dedet
ALPHAVILLE (Alphaville, 1965)
HULLU PIERROT (Pierrot le fou, 1965)
MADE IN U.S.A. (Made in U.S.A., 1966)
INTOHIMO (Passion, 1982)
ETUNIMI: CARMEN (Prénom Carmen, 1983)
SALAPOLIISI (Détective, 1985)
HELAS POUR MOI (1993) – ensijulkaisu Suomessa
GODARD ENCORE (dokumentit DINOSAURUS JA VAUVA, 1967, LUC ON JEAN-LUC, 2006 ja GODARD, RAKKAUS, RUNOUS, 2007)
Studio Canal / Universal 11.9.2007

”On elokuvaa ennen ja jälkeen Jean-Luc Godardin”, sanoi Richard Roud 1960-luvulla, jolloin jokainen Godard-elokuva kyseenalaisti perinteisen tavan nähdä. Studio Canalin Godard-boksissa ovat mukana varhaiskauden klassikot Nainen on aina nainen, Keskipäivän aave, Alphaville ja Hullu Pierrot. Algerian sotaan liittyvä Pieni sotilas joutui aluksi sensuurin kieltämäksi Ranskassa ja säväyttää nyt ajankohtaisella kuvauksella terrorismista ja kidutuksesta. Made in U.S.A. on kirkkaissa pääväreissä kuvattu pop-poliittinen kollaasi, jossa nuori Marianne Faithfull laulaa ”As Tears Go By”. Nuo kaksi olivat Anna Karinan ensimmäinen ja viimeinen Godard-elokuva. Godardin ja Karinan yhteistyö kuuluu elokuvan historian säihkyvimpiin. He tekivät elämästä elokuvaa ja elokuvasta elämää.

Boksi hyppää 15 vuotta ajassa eteenpäin poliittisimman kauden ohittaen. Godardista tuli merkittävä mediakriitikko, joka teki säännöllisesti elokuvateatterielokuvia. Niissä esiintyi tähtiä kuten Isabelle Huppert (Intohimo), Johnny Hallyday (Salapoliisi) tai Gérard Depardieu (Hélas pour moi). Maruschka Detmers tuli Etunimi: Carmeniin Isabelle Adjanin huomattua sen minituotannoksi. Näissä elokuvissa on riffejä suurista tarinoista, maailmantaiteesta ja politiikasta, hartaita luontokuvia, otteita klassisesta musiikista ja Godardin mietiskelevää puhetta.

Masterointi on ensiluokkaista. 1960-luvun väri- ja scope-elokuvat loistavat tyylitellyllä visuaalisuudellaan. Myöhemmissä elokuvissa Godard palaa perinteiseen 1:1,33 -täyskuvaan ja luonnolliseen värimaailmaan. Mukana on maailman parhaita trailereita (Godardin itse tekemiä), Colin MacCaben esittelyjä ja liitedokumentteja, joista uusin on tältä vuodelta. Hélas pour moi, jolle ei ole annettu suomalaista nimeä, on Suomen ensijulkaisu. Boksi on vuoden dvd-tapaus Suomessa tähän mennessä.