ANNA KARENINA 2-dvd. Neuvostoliitto (c) 1967 Mosfilm. O: Aleksandr Zarhi. KS: Aleksandr Zarhi, Vasili Katanjan – Leo Tolstoin romaanista (1877). M: Rodion Shtshedrin. KU: Leonid Kalashnikov – 70 mm – Sovcolor. N: Tatjana Samoilova (Anna Karenina), Vasili Lanovoi (Vronski), Nikolai Gritsenko (Karenin), Boris Goldajev (Konstantin Ljovin), Juri Jakovlev (Oblonski), Anastasija Vertinskaja (Kitty), Ija Savvina (Dolly), Maja Plisetskaja (Betsy). Väri, 2,35:1, DD 5.1, pääkuva [väärä kansitieto 77+68=145 min] oik. 73+65=138 min
Lisäaineistoja: Ajatuksia Leo Tolstoista (e.v., ehkä 1960-luvulta), Dokumentti elokuvan teosta (1967), Leo Tolstoi -aikalaisdokumenttikooste (Aleksandr Drankov 1908, hautajaiset 1910), Aleksandr Zarhi -dokumenttikooste, Haastattelut: Kuvaaja Leonid Kalashnikov, näyttelijät Tatjana Samoilova, Vasili Lanovoi, Juri Jakovlev, Boris Goldajev
Finnkino (Ruscico 1999) 26.1.2007
Mykän elokuvan aikana uransa aloittanut Aleksandr Zarhi sai 1960-luvulla ohjattavakseen 70-millisenä toteutetun Anna Karenina -mahtituotannon Leo Tolstoin romaanin pohjalta. Elokuva on huolella ja korkealla ammattitaidolla toteutettu sarja kohtauksia romaanista. Näyttelijät ovat oivallisia, kuvaus ensiluokkaista, ja musiikki yllättää modernisuudellaan. Mikä tärkeintä, Tatjana Samoilova on pääroolissa vakuuttava.
Kuitenkin tästä kaikesta tulee mieleen se kirjan luku, jossa Vronski maalaa Annan muotokuvan. Muotokuva on moitteettoman huolellisesti tehty. Sitten tulee taiteilija, joka maalaa Annan muotokuvan niin, että Annan silmissä on naiselle ainutlaatuisen ominainen katse, jota Vronski ei ole koskaan ennen Annasta oivaltanut, mutta siitä pitäen aina.
Tolstoin romaani on järisyttävä mestariteos, joka yllättää ja herättää ajatuksia jatkuvasti, vaikka ajat ja tavat ovat täydellisesti muuttuneet. Se ei jätä rauhaan sitä, joka on sen ajatuksen kanssa lukenut. Zarhin elokuva on vain mahtava akateeminen kuvitus siitä.
Vuoden 1999 Ruscico-masterointi ei näytä siltä kuin se perustuisi 70 mm:n alkuperäisnegatiiviin. Muuten kaksois-dvd on huolellista tekoa, ja lisäaineistot tätä julkaisua varten tehtyine haastatteluineen ovat erittäin mielenkiintoisia.
Suomenkielinen asu on huolimaton. Kannessa käytetään nimien englantilaisia kirjoitusasuja, itse elokuvassa ja lisäaineistoissa oikeita suomalaisia, ja valikoissa sekaisin molempia. Tekstityksessä on oikoluku jäänyt kesken. Kiitettävää on, että lisäaineistot on kauttaaltaan käännetty.
