Archive for the ‘Jurkka Jussi’ Category

Myöhästynyt hääyö

Perjantai, Marraskuu 19th, 2010

2010.11.13.-Myohastynyt-haayo

MYÖHÄSTYNYT HÄÄYÖ / Bröllopsnatt med förhinder. Suomi 1960. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. KS: Juha Nevalainen – Mika Waltarin näytelmästä (1948). KU: Marius Raichi. LA: Aarre Koivisto. Hiukset: Sirkka Kaski. M: Harry Bergström. Ä: Harald Koivikko. LE: Armas Vallasvuo. N: Liisa Tuomi (Kaija Mäkinen), Jussi Jurkka (Otto Mäkinen), Edvin Laine (William Makinen, ent. Ville Mäkinen), Elsa Turakainen (Lilli Sorjanen), Henny Valjus (neiti Lundgren), Irja Rannikko (nainen ovella). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 75 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 19.11.2010

Mika Waltari kirjoitti 1940-luvun lopulla Edvin Laineelle kaksi kiertuenäytelmää, Rakkaan lurjuksen ja Myöhästyneen hääyön. Molemmat ovat pienelle näyttelijäkokoonpanolle kirjoitettuja komedioita. Rakkaasta lurjuksesta tuli aika hauska elokuvakin. Samaa ei voi sanoa Myöhästyneestä hääyöstä. Komedia ei ollut Edvinin vahva laji ohjaajana, ja siitä Myöhästynyt hääyö on loistavaa todistusaineistoa. Koska Liisa Tuomi oli suosionsa huipulla musikaaleissa Annie mestariampuja ja My Fair Lady, hänelle kirjoitettiin näytelmään lauluja. Hänessä ja muissakaan tekijöissä ei ole mitään vikaa, mutta Edvinin sarvikuono-otteessa komediasta karkaa kaikki henkevyys. Tarina alkaa siitä, että Otto Mäkinen (Jussi Jurkka) on menettänyt muistinsa, koska hänelle on juotettu edellisenä päivänä cocktail, jolla on hänelle sellainen vaikutus, ja vähitellen hänelle valkenee, että hän on mennyt eilen naimisiin. Aviolliset oikeudet ovat jääneet toteutumatta, ja samassa paikalle säntää Amerikan setä (Edvin Laine), naisvihaaja, jonka lupaavaa perintöä ei sovi vähätellä.

Ranskalaista lennokkuutta elokuvassa ei ole, mutta sen kuvasi ranskalainen Marius Raichi. Valitettavasti dvd-masteroinnissa tulos jää loivaksi ja sävyttömäksi.

Posted in Bergström Harry, Jurkka Jussi, Koivikko Harald, Koivisto Aarre, Laine Edvin, Nevalainen Juha, Raichi Marius, Rannikko Irja, Särkkä Toivo, Tuomi Liisa, Turakainen Elsa, Valjus Henny, Vallasvuo Armas, Waltari Mika | No Comments »

Päämaja

Perjantai, Marraskuu 5th, 2010

2010.11.13.-Paamaja

PÄÄMAJA / Högkvarteret. Suomi 1970. TY: Filmi-Jatta Oy / Suomi-Filmi Oy. TJ: Pentti Helanne, Risto Orko. Tuotantopäällikkö: Anssi Mänttäri. O: Matti Kassila. KS: Matti Kassila, Risto Juhani – Ilmari Turjan näytelmästä Päämajassa (1966). KU: Esko Nevalainen. LA: Risto Juhani. PU: Mirja Traat. M: Jaakko Salo. Ä: Matti Ylinen. LE: Pentti Ojala. KP: Mikkeli. N: Joel Rinne (ylipäällikkö), Jussi Jurkka (päämajoitusmestari), Tamara Lund (rouva Markovilla), Kapo Manto (eversti J.K. Markovilla), Matti Pihlaja (päätoimittaja, reserviluutnantti), Martti Pennanen (yleisesikunnan päällikkö), Jarmo Alonen (kapteeni Hinder), Leif Wager (eversti, Tukholman sotilasasiamies). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 84 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 5.11.2010

Marsalkka C.G.E. Mannerheimista on vireillä ajankohtaisia elokuvahankkeita, ja muutamia sellaisia on vuosien mittaan jo toteutettukin. Merkittävin on Ilmari Turjan näytelmään perustuva Päämaja, joka tapahtuu kesäkuussa 1944 Mikkelissä. Suurhyökkäys Kannaksella lähestyy, ja Turja kuvaa tapahtumien kulkua tolstoilaisittain. Päämajassa tehdään päätöksiä ja suunnitelmia, mutta tapahtumat kulkevat omaa kulkuaan, ja vastuu ja kunnia kirjataan monesti vastoin todellisuutta. Eletään Suomen kohtalonhetkiä, tilanne on hirvittävä, hermopaine tavaton. Aineisto draamaan on ensiluokkaista. Matti Kassilan filmatisoinnissa teatterimaisuutta on pyritty avaamaan, paljolti tarpeettomasti. Suomen marsalkkana nähdään Joel Rinne viimeisessä elokuvaroolissaan. Hän oli tiettävästi tässä roolissa mestarillinen teatterin lavalla mutta karikatyyrimaisempi elokuvassa, ja aiheesta nousi julkinen riita Kassilan ja Rinteen välillä. Sen sijaan Jussi Jurkka päämajoitusmestarina eli armeijan operatiivisena johtajana on erinomainen, ehkäpä elämänsä parhaassa elokuvaroolissa. Elokuva on filmattua teatteria mutta näkemisen arvoinen älykkään dialoginsa ja ensiluokkaisten näyttelijöidensä ansiosta. Dvd:n kuvallinen laatu on korkeatasoinen.

Posted in Jatkosota, Jurkka Jussi, Kassila Matti, Lund Tamara, Mannerheim, Mänttäri Anssi, Nevalainen Juha, Orko Risto, Pennanen Martti, Rinne Joel, Salo Jaakko, Turja Ilmari, Wager Leif | No Comments »

Musta rakkaus

Perjantai, Elokuu 20th, 2010

2010.08.07.-Musta-rakkaus

MUSTA RAKKAUS / Mörk kärlek. Suomi 1957. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. Apulaisohjaaja: Åke Lindman. KS: Juha Nevalainen – Väinö Linnan romaanista (1948). KU: Marius Raichi. LA: Aarre Koivisto. Ä: Björn Korander. M: Heikki Aaltoila. KP: Tampere. N: Eeva-Kaarina Volanen (Marjatta Tuula Anneli Salmela), Jussi Jurkka (Pauli Haantie), Edvin Laine (Arttu Salmela), Veikko Sinisalo (Unto Eskola), Elsa Turakainen (Saariska), Eero Roine (Vaarilan Alpre), Sirkka Lehto (Kirsti), Aku Korhonen (lääkäri), Nestori Sarri (humalainen ohikulkija), Aarne Laine (harjatehtailija Evert Haantie, Paulin setä), Kristian Nevalainen (Martti, Saariskan poika). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 95 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 20.8.2010

Tuntemattoman sotilaan suosion vanavedessä otettiin T.J. Särkän Suomen Filmiteollisuus -yhtiöllä filmattavaksi myös Väinö Linnan aikaisempi teos, hänen toinen romaaninsa Musta rakkaus. Dostojevskin ja Strindbergin innoittama, vuonna 1948 ilmestynyt tarina oli nimeään myöten myös ajanhenkistä film noir -aineistoa, ja se olisi saattanut olla tuoreeltaan omiaan filmattavaksi myös vaikkapa nuorelle Ingmar Bergmanille. Mutta vaikka kyseessä on SF-laatutuotanto, jarruttaa elokuvan puhkeamista täyteen eloisuuteen ohjaaja Edvin Laineen karhumainen kankeus ja taipumus ylilyönteihin. Karkeimpia ovat nytkin Laineen visio- ja harhanäkyjaksot. Poissa on Tuntemattoman sotilaan lennokas vinjettityyli, joka ei psykologiseen tragediaan sopisikaan.

Elokuvassa on ansioita. Ulkokuvat on otettu Tampereen aidoilla tapahtumapaikoilla Linnan itsensä neuvoja seuratellen. Kuvilla sittemmin suurimmaksi osaksi hävitetystä Amurin vanhasta työläiskaupunginosasta ja toimintansa Tampereella lopettaneista Finlaysonin tehtaista on dokumentaarista arvoa. Marius Raichin kuvaus on ensiluokkaista, ja dvd-masterointi on pääasiassa miellyttävää katsottavaa. Eeva-Kaarina Volanen tarjoaa hienostuneen tulkinnan Marjattana, ja Veikko Sinisalossa on villiä alkuvoimaa.

Edvin Laineen jäyhä tamperelainen yksinhuoltaja-työmies ja Jussi Jurkan sairaalloisen huonon itseluottamuksen omaava teekkari ovat raskaan teatraalisia ja liioiteltuja roolihahmoja, joiden painosta koko Musta rakkaus menettää tasapainonsa ja aitoutensa.

Posted in Aaltoila Heikki, Jurkka Jussi, Koivisto Aarre, Korander Björn, Korhonen Aku, Laine Aarne, Laine Edvin, Lindman Åke, Linna Väinö, Nevalainen Juha, Raichi Marius, Roine Eero, Sinisalo Veikko, Särkkä Toivo, Turakainen Elsa, Volanen Eeva-Kaarina | No Comments »

Yö on pitkä

Perjantai, Elokuu 20th, 2010

2010.08.07.-Yo-on-pitka

YÖ ON PITKÄ / Natten är lång. Suomi 1952. TY: Junior-Filmi. TJ+O: Aarne Tarkas. KS: Matti Kassila, Aarne Tarkas. KU: Osmo Harkimo. LA: Osmo Osva. PU: Inga Ahonlinna (Mirja Kariston puvut), Gustav Urb (miesten puvut). LE: Allan Wallenius. M: Olli Häme. Mirja Kariston lauluesityksissä äänen dubbaa Maire Ojonen. Tunnussävel ”Yö on pitkä” säv. Kalevi Hartti, san. Pekka Korpi. ”Kiltti tyttö” säv. Kalevi Hartti, san. Aarne Tarkas, molemmat es. Maire Ojonen. N: Jussi Jurkka (pankkivirkailija Jussi Virta), Mirja Karisto (ravintolalaulaja Rita Sten), Åke Lindman (pankkivirkailija Åke Strandberg), Kaarlo Halttunen (komisario Laine), Kaisu Leppänen (Ritan äiti), Emmi Jurkka (Jussin äiti), Henake Schubak (johtaja Strömmer, koronkiskuri), Rolf Labbart (ltn. Halme), Tauno Majuri (Ritan isä, majuri), Eino Jurkka (Jussin isä, lehtori). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 107 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Junior-Filmi / Suomi-Filmi) 20.8.2010

Aarne Tarkaksen (1923-1976) elokuvaura alkoi paljolti vakavilla linjoilla. Junior-Filmi, jonka perustajiin hän kuului, tuotti kaksi elokuvaa: Valkoisen peuran ja Yö on pitkä (molemmat 1952). Yhtiön konkurssin kautta molempien oikeudet siirtyivät Suomi-Filmille, ja molemmat on julkaistu nyt tänä vuonna ensi kertaa dvd:llä. Käsikirjoittajakaverikseen Tarkas oli saanut Matti Kassilan: Tarkas oli mukana käsikirjoittajana Kassilan elokuvissa Radio tekee murron (1951) ja Radio tulee hulluksi (1952); Kassila taas oli käsikirjoittajakumppanina Yö on pitkä -elokuvassa. Kiinnostus rikokseen oli johdonmukaista Tarkaksen alkuvaiheen teoksissa, olivatpa ne painotuksiltaan vakavia tai komediallisia.

Amerikkalainen film noir, varsinkin Robert Siodmakin elokuvat, ovat Yö on pitkä -elokuvan ilmeisiä esikuvia – ja tarinan henkilöidenkin esikuvia päätellen alkujaksossa nähtävistä elokuvamainoksista. Mustan rikoskuvauksen suuntaus oli tosin alkanut Suomessa omasta takaakin nopeasti sen jälkeen kuin Yhdysvalloissakin. Sodanjälkeinen elämä oli rikkinäistä ja rikollisuus, myös väkivaltainen, kasvoi. Menneisyyden varjo, pohjimmainen epäluottamus, rikottu aikarakenne ja mustanpuhuva kuvamaailma olivat suuntauksen tunnusmerkkejä.

Jussi Jurkka sai Yö on pitkä -elokuvassa siihen asti merkittävimmän roolinsa pankkivirkailija Jussi Virtana, ja on miellyttävää kuulla tässä hänen ääntään ennen kuin se tunnetulla tavalla manerisoitui. Arvokkaassa perheateriakohtauksessa Virran isää ja äitiä esittävät Jussin oikeat vanhemmat Eino Jurkka ja Emmi Jurkka. Åke Lindmanille on elokuvassa rakennettu nuoren Burt Lancasterin kaltaista habitusta. Mirja Karisto saa pääroolidebyyttinsä suomalaisena film noir -naisena, parempaa elämää havittelevana yökerholaulajattarena. Tunnussävel ”Yö on pitkä”, jossa lauluäänenä on Maire Ojonen, tenhoaa. Elokuvassa on alussa paljon monologeja, mutta visuaalisuus saa elokuvan edetessä enemmän painoa. Keskeinen takaa-ajojakso on sijoitettu Suomenlinnaan ja käännekohta sen kirkkomajakan torniin. Majakkatornin lasikuvusta on tyylitelty myös elokuvan alku- ja lopputunnus.

Osmo Harkimosta tekijät saivat huippukuvaajan, ja vaativa kuvamaailma pääsee yleisesti ottaen oikeuksiinsa onnistuneessa dvd-masteroinnissa (mutta loppupuolella lähtömateriaalissa on hiusnaarmuja). Elokuvan dvd-kestosta 107 min päätellen tarjolla oleva versio on ensi-iltaversiota muutaman minuutin lyhyempi.

Posted in Halttunen Kaarlo, Harkimo Osmo, Jurkka Eino, Jurkka Emmi, Jurkka Jussi, Karisto Mirja, Kassila Matti, Labbart Rolf, Leppänen Kaisu, Lindman Åke, Majuri Tauno, Schubak Henake, Tarkas Aarne | No Comments »

Viimeinen savotta

Perjantai, Huhtikuu 16th, 2010

2010.04.03.-Viimeinen-savotta

VIIMEINEN SAVOTTA / Det sista hygget. Suomi 1977. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. T: Kare Orko. O: Edvin Laine. KS: Kalle Päätalo, Juha Nevalainen, Edvin Laine – Kalle Päätalon romaaneista Viimeinen savotta (1966) ja Kairankävijä (1968). KU: Olavi Tuomi. LA: Jorma Lindfors, Lasse Holma. PU: Elsa Pättiniemi, Marjatta Nissinen. M: Harry Bergström. Ä: Jouko Lehmuskallio, Pertti Salo. LE: Juho Gartz. KP: Taivalkoski. N: Jyrki Kovaleff (Vikke Nilo), Olavi Ahonen (Einari Mättö, ”Pyrjähtämätön Einari”), Leni Katajakoski (Jenni Linnarova), Torsti Kovaleff (Vikke Nilo 12-vuotiaana), Kosti Klemelä (2. kirkkoherra), Jussi Jurkka (poliisi Karisiira), Risto Mäkelä (Laukunperän Ville, ”Laukku-Ville”), Kauko Helovirta (Loimaan-Roope), Helge Herala (Koppiaismäki, ”herastuomari Pykälämäki”), Pekka Autiovuori (Hosumapalo), Ritva Valkama (rouva Kestilä, kunnalliskodin kylvettäjä), Matti Pellonpää (Kalle Vihtori Näpänmaa). Väri, 1,66:1, mono, 122 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 16.4.2010

Edvin Laine oli ensimmäinen, joka otti Kalle Päätalon romaaneja filmatakseen. Viimeinen savotta oli samalla Suomen ensimmäinen tukkilaisrealistinen elokuva maassamme kautta vuosikymmenien suosittuna jatkuneen tukkilaisromantiikan perinteen haihduttua. Viimeisessä savotassa kuvataan Vikke Nilon (Jyrki Kovaleff) saaga 1900-luvun alun huutolaispojasta 1960-luvun kunnalliskotilaiseksi. Aitoja kuvausmaisemia löydettiin Päätalon omilta Taivalkosken konnuilta. 60 vuoden ajallinen kaari hahmottuu Laineelle ominaiseen vinjettityyliin, ja mukana on unohtumattomia kohtauksia kuten alkupuolella nähtävä huutolaisten huutokauppa. Kuten Valkoisessa peurassa ikään, tässäkin on esillä muodonmuutoksen myytti. Jätkä muuttuu kuollessaan poroksi loppujaksossa, jossa on sukulaisuutta myös Akira Kurosawan Dersu Uzalaan. Viimeinen savotta -nimi oli enteellinen kahdelle veteraanille, näyttelijä Jussi Jurkalle ja säveltäjä Harry Bergströmille.

Vaatimaton dvd-masterointi ei tee oikeutta kuvaaja Olavi Tuomen eloisalle värimaailmalle. Hyvää Päätalon maisemien kuvauslaatua etsivän kannattaa ottaa vertauskohdaksi Nuoruuteni savotat.

Posted in Ahonen Olavi, Autiovuori Pekka, Bergström Harry, Gartz Juho, Helovirta Kauko, Herala Helge, Jurkka Jussi, Katajakoski Leni, Klemelä Kosti, Kovaleff Jyrki, Laine Edvin, Mäkelä Risto, Nevalainen Juha, Orko Risto, Pellonpää Matti, Päätalo Kalle, Tuomi Olavi, Valkama Ritva | No Comments »

Miljoonavaillinki

Perjantai, Huhtikuu 18th, 2008

2008.05.04.-Miljoonavaillinki

MILJOONAVAILLINKI / Fiffel med miljoner. Suomi 1961. TY: Suomen Filmiteollisuus. T+O+KS: Toivo Särkkä. Mika Waltarin näytelmästä (1956). KU: Kalle Peronkoski. LA: Aarre Koivisto. M: Heikki Aaltoila. Ä: Harald Koivikko, Kurt Vilja. LE: Elmer Lahti. N: Jussi Jurkka (johtaja Wilhelm), Helge Herala (konttoripäällikkö Jakob Ryhtilä), Ansa Ikonen (rouva Ryhtilä), Liana Kaarina (Vanda), Pirkko Mannola (neiti Repola), Pentti Siimes (Timo, vahtimestarilähetti).
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 18.4.2008

Viihteen suurkuluttajille valmistui Suomen Filmiteollisuuden pajoilta yllin kyllin katsottavaa yhtiön suurtuotannon vuosina. Miljoonavaillinki perustui Mika Waltarin näytelmään, ja johtaja-ohjaaja Toivo Särkkä oli aikaisemmin onnistunut varsin hyvin Waltarin Rakas lurjus -näytelmän ohjaajana. Valitettavasti Särkän taso oli tässä elokuvassa lusaantunut, ja yhtiön tuon hetken aktiivisin ohjaaja Aarne Tarkaskin olisi liukuhihnavauhdissaankin pystynyt parempaan. Satiirisen viihdekertomuksen tarina kertoo turhaantuneesta konttoripäälliköstä (Helge Herala), joka sortuu kavaltajaksi ja kehittelee monimutkaisen juonen jälkiensä peittelemiseksi. Särkkä oli tässä elokuvassa kelvoton näyttelijäohjaaja, ja hänen otteensa romahtaa puskafarssin aaltopituudelle. Ote on raskas ja ylinäytteleminen korviasärkevää.

Dvd:n kuvallinen laatu on hyvä.

Posted in Aaltoila Heikki, Herala Helge, Ikonen Ansa, Jurkka Jussi, Koivikko Harald, Koivisto Aarre, Liana Kaarina, Mannola Pirkko, Peronkoski Kalle, Siimes Pentti, Särkkä Toivo, Vilja Kurt, Waltari Mika | No Comments »