YÖ ON PITKÄ / Natten är lång. Suomi 1952. TY: Junior-Filmi. TJ+O: Aarne Tarkas. KS: Matti Kassila, Aarne Tarkas. KU: Osmo Harkimo. LA: Osmo Osva. PU: Inga Ahonlinna (Mirja Kariston puvut), Gustav Urb (miesten puvut). LE: Allan Wallenius. M: Olli Häme. Mirja Kariston lauluesityksissä äänen dubbaa Maire Ojonen. Tunnussävel ”Yö on pitkä” säv. Kalevi Hartti, san. Pekka Korpi. ”Kiltti tyttö” säv. Kalevi Hartti, san. Aarne Tarkas, molemmat es. Maire Ojonen. N: Jussi Jurkka (pankkivirkailija Jussi Virta), Mirja Karisto (ravintolalaulaja Rita Sten), Åke Lindman (pankkivirkailija Åke Strandberg), Kaarlo Halttunen (komisario Laine), Kaisu Leppänen (Ritan äiti), Emmi Jurkka (Jussin äiti), Henake Schubak (johtaja Strömmer, koronkiskuri), Rolf Labbart (ltn. Halme), Tauno Majuri (Ritan isä, majuri), Eino Jurkka (Jussin isä, lehtori). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 107 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Junior-Filmi / Suomi-Filmi) 20.8.2010
Aarne Tarkaksen (1923-1976) elokuvaura alkoi paljolti vakavilla linjoilla. Junior-Filmi, jonka perustajiin hän kuului, tuotti kaksi elokuvaa: Valkoisen peuran ja Yö on pitkä (molemmat 1952). Yhtiön konkurssin kautta molempien oikeudet siirtyivät Suomi-Filmille, ja molemmat on julkaistu nyt tänä vuonna ensi kertaa dvd:llä. Käsikirjoittajakaverikseen Tarkas oli saanut Matti Kassilan: Tarkas oli mukana käsikirjoittajana Kassilan elokuvissa Radio tekee murron (1951) ja Radio tulee hulluksi (1952); Kassila taas oli käsikirjoittajakumppanina Yö on pitkä -elokuvassa. Kiinnostus rikokseen oli johdonmukaista Tarkaksen alkuvaiheen teoksissa, olivatpa ne painotuksiltaan vakavia tai komediallisia.
Amerikkalainen film noir, varsinkin Robert Siodmakin elokuvat, ovat Yö on pitkä -elokuvan ilmeisiä esikuvia – ja tarinan henkilöidenkin esikuvia päätellen alkujaksossa nähtävistä elokuvamainoksista. Mustan rikoskuvauksen suuntaus oli tosin alkanut Suomessa omasta takaakin nopeasti sen jälkeen kuin Yhdysvalloissakin. Sodanjälkeinen elämä oli rikkinäistä ja rikollisuus, myös väkivaltainen, kasvoi. Menneisyyden varjo, pohjimmainen epäluottamus, rikottu aikarakenne ja mustanpuhuva kuvamaailma olivat suuntauksen tunnusmerkkejä.
Jussi Jurkka sai Yö on pitkä -elokuvassa siihen asti merkittävimmän roolinsa pankkivirkailija Jussi Virtana, ja on miellyttävää kuulla tässä hänen ääntään ennen kuin se tunnetulla tavalla manerisoitui. Arvokkaassa perheateriakohtauksessa Virran isää ja äitiä esittävät Jussin oikeat vanhemmat Eino Jurkka ja Emmi Jurkka. Åke Lindmanille on elokuvassa rakennettu nuoren Burt Lancasterin kaltaista habitusta. Mirja Karisto saa pääroolidebyyttinsä suomalaisena film noir -naisena, parempaa elämää havittelevana yökerholaulajattarena. Tunnussävel ”Yö on pitkä”, jossa lauluäänenä on Maire Ojonen, tenhoaa. Elokuvassa on alussa paljon monologeja, mutta visuaalisuus saa elokuvan edetessä enemmän painoa. Keskeinen takaa-ajojakso on sijoitettu Suomenlinnaan ja käännekohta sen kirkkomajakan torniin. Majakkatornin lasikuvusta on tyylitelty myös elokuvan alku- ja lopputunnus.
Osmo Harkimosta tekijät saivat huippukuvaajan, ja vaativa kuvamaailma pääsee yleisesti ottaen oikeuksiinsa onnistuneessa dvd-masteroinnissa (mutta loppupuolella lähtömateriaalissa on hiusnaarmuja). Elokuvan dvd-kestosta 107 min päätellen tarjolla oleva versio on ensi-iltaversiota muutaman minuutin lyhyempi.
