Archive for the ‘Jones Freddie’ Category

Villi sydän (blu-ray)

Keskiviikko, Lokakuu 6th, 2010

2010.11.13.-Wild-at-Heart

VILLI SYDÄN / Vilda hjärtat (Wild at Heart). USA © 1990 PolyGram Filmproduktion GmbH. TY: PolyGram Filmed Entertainment / Propaganda Films. TJ: Michael Kuhn. T: Steve Golin, Monty Montgomery, Sigurjon Sighvatsson. O+KS: David Lynch – Barry Giffordin romaanista Wild at Heart. The Story of Sailor and Luna (1989). KU: Frederick Elmes. M: Angelo Badalamenti. ”Love Me” (Mike Leiber, Jerry Stoller, 1954). LA: Patricia Norris. PU: Amy Stofsky. Ä: Richard Hymns. LE: Duwayne Dunham. N: Nicolas Cage (Sailor Ripley), Laura Dern (Lula Fortune), Willem Dafoe (Bobby Peru), J.E. Freeman (Marcelles Santos), Crispin Glover (Dell), Diane Ladd (Marieta Fortune), Calvin Lockhart (Reggie), Isabella Rossellini (Perdita Durango), Harry Dean Stanton (Johnnie Farragut), Grace Zabriskie (Juana Durango), Sherilyn Fenn (tyttö onnettomuudessa), Freddie Jones (George Kovich), John Lurie (Sparky), Jack Nance (OO Spool), Sheryl Lee (hyvä noita). Väri, 1080p High-Definition Widescreen, DTS-HD Master Audio 5.1, 125 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Universal Pictures Finland 6.10.2010

Rikollisten rakastavaisten saaga on ollut amerikkalaisen elokuvan lempaiheita Fritz Langista Quentin Tarantinoon. David Lynchkin on tehnyt aiheesta oman version. Väkivaltainen rikollinen Sailor (Nicolas Cage) on hurmannut Lulan (Laura Dern). Tytön äiti Marieta (Diane Ladd, Laura Dernin oikea äiti) tekee kaikkensa tuhotakseen nuorten romanssin, yrittäen ensin turhaan vietellä Sailorin itse ja lähettäen sitten Sailorin ja Lulan tielle toinen toistaan omituisempia häiriköitä ja esteitä. Seuraa tolkuton, seksin ja väkivallan täyteinen reissu syvässä etelässä (lähtöpaikka on Cape Fear, Pohjois-Carolina!). On mahdotonta sanoa, missä parodian raja kulkee tässä kummajaisten ja ylettömyyksien kulkueessa. Elokuva ei kuulu Lynchin parhaisiin, mutta se on täynnä hämmästyttäviä visioita. Frederick Elmes kuvasi Villin sydämen loisteliaasti, ja blu-raylla jälki on huikeaa.

Pennejä taivaasta 1-6 (3-dvd)

Keskiviikko, Maaliskuu 10th, 2010

2010.07.17.-Pennies-from-Heaven

PENNEJÄ TAIVAASTA / Pennies from Heaven (Pennies from Heaven). Tv-sarja 1-6. 3-dvd. Iso-Britannia (c) 1978 BBC. T: Kenith Todd. O: Piers Haggard. KS: Dennis Potter. KU: Ken Westbury – sisäkuvat kuvattu videolle, ulkokuvat 16 mm:n filmille. LA: Tim Harvey, Bruce Macadie. PU: John Peacock. Ä: Mervyn Broadway. LE: David Martin. N: Bob Hoskins (Arthur Parker), Cheryl Campbell (Eileen), Gemma Craven (Joan Parker), Kenneth Colley (haitarimies), Freddie Jones (rehtori). Väri, 1,33:1, yht. 8 h
Suom. tekstit Tarmo Hietamaa / svenska texter.
Atlantic Film (BBC) 10.3.2010

1: Down Sunnyside Lane
2: The Sweetest Thing
3: Easy Come, Easy Go
4: Better Think Twice
5: Painting the Clouds
6: Says My Heart

Dennis Potterin alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuva Pennejä taivaasta on tv-sarjojen mestariteoksia. Se muistetaan yleisesti kekseliäästä ideastaan käyttää aikakauden iskelmälevyjä henkilöhahmojen tunteiden tulkkina, mutta se on vain eräs piirre vankassa kerronnassa. Kahdeksan tunnin kestoon yltävä sarja kasvaa romaanimaiseen runsauteen.

Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1935 Iso-Britanniaan, keskelle lamakautta. Päähenkilö Arthur Parker (Bob Hoskins) on kauppamatkustaja, joka myy nuotteja. Hänen rakastava Joan-vaimonsa (Gemma Craven) on frigidi, ja Arthur käyttää matkoillaan hyväkseen tilaisuuksia hyvittää sitä mistä hän jää kotona paitsi. Hänen suurimmaksi matkaihastuksekseen tulee opettajatar nimeltä Eileen (Cheryl Campbell), ja Eileenin tarina kasvaa elokuvan mittaan yhtä järisyttäväksi kuin Arthurin kokemukset. Keskeisiin henkilöihin kuuluu myös salaperäinen epileptinen, virsiä kadunkulmissa laulava haitarimies (Kenneth Colley).

Sarjan ilmaisuasteikko yltää unelmahötöstä synkimpään tragediaan ja avoimeen kauhuun. Sen yhteiskunnallinen tausta, jossa tapahtumien alkusyyt juontavat aina ensimmäisen maailmansodan traumoihin asti, on rikas ja askarruttava.

Laulut ovat 1930-luvun suuria hittejä, joista monista on tullut ikivihreitä (”Pennies From Heaven”, ”Blue Moon”, ”You Rascal You”, ”Roll Along Praerie Moon”, ”Zing Went The Strings Of My Heart”… ), ja ne kuullaan aikalaislevytyksinä, eivät välttämättä parhaina ja kuuluisimpina versioina. Niin naiiveja kuin laulujen sanat ovatkin, Potterin asenne levyihin ei ole ironinen eikä ylimielinen, ei myöskään sentimentaalinen tai nostalginen. Laulukohtausten erityinen voima liittyy niiden herättämien ristiriitaisten tuntemusten orkestraatioon. Pennejä taivaasta on populaarimusiikin aarreaitta, joka innostaa kuuntelemaan monitahoisemmin.

Kuvallinen laatu ei ole loistelias alkuperäismateriaalista (video, 16 mm) johtuen. Sen melkein unohtaa jäntevän näkemyksen, ensiluokkaisen näyttelijätyön, lennokkaan musiikkiratkaisun ja voimakkaan kerronnan ansiosta.

Laulutkin on suomennettu, ja sanat onkin tärkeä ymmärtää kokonaisuuden kannalta. Jos tekstityksissä olisivat myös laulujen alkuperäiset sanat, julkaisulla toteutuisi ”laula mukana” -ominaisuus.

Elefanttimies (blu-ray)

Keskiviikko, Lokakuu 7th, 2009

20091020-the-elephant-man-2.jpg20091020-the-elephant-man-1.jpg

ELEFANTTIMIES (The Elephant Man). USA (c) 1980 Brooksfilms Limited. T: Jonathan Sanger. O: David Lynch. KS: Christopher De Vore, Eric Bergren, David Lynch – lähteinä kirjat: Sir Frederick Treves: The Elephant Man and Other Reminiscences (1923) ja Ashley Montagu: The Elephant Man: A Study in Human Dignity (1942). KU: Freddie Francis – Panavision. M: John Morris. Samuel Barber: Adagio for Strings (1936). LA: Stuart Craig. Erikoisehostus: Christopher Tucker. Ä: Alan Splet. N: Anthony Hopkins (Frederick Treves), John Hurt (John Merrick), Anne Bancroft (Madge Kendal), John Gielgud (Carr Gomm), Wendy Hiller (Mothershead), Freddie Jones (Bytes), Michael Elphick (yöportieri). Mustavalkoinen, DTS HD Master Audio 5.1, pääkuva 123 min
Blu-ray 1080p High-Definition Widescreen 2,35:1
Suom. tekstit.
Bonus (ei suom. tekstejä):
- Joseph Merrick: The Real Elephant Man Featurette (O: John Morrison), asiantuntija: Jonathan Evans, 20 min
- ”The Air Is On Fire”: Interview With David Lynch as a Painter by Michel Chion. FR (c) Points du Jour / StudioCanal 2007. David Lynchin taidenäyttelyssä, 15 min
- Interview with John Hurt (2009?), 20 min
- Interview with David Lynch (2009?), 25 min
- Interview with David Lynch by Mike Figgis (Hotel Centrum, Lodz, 28.11.2006), 20 min
- Liitevihkossa Tom Huddlestonin essee.
Universal Pictures Finland (StudioCanal Collection) 7.10.2009

Ranskalainen StudioCanal-laitos Elefanttimiehestä ilmestyy Suomessa kuukautta ennen kuin Ranskassa. Elokuva on julkaistu Suomessa kuvalevynä aikaisemminkin. Sandrewilta saatiin vuonna 2001 ja uudelleen vuonna 2007 Festival Series -sarjassa pohjoismainen laitos, jonka kuvalaadussa oli Pekka Suorsan Dvd-oppaan mukaan arvosteltavaa. Uuden loistopainoksen julkaisijaksi tuli vuonna 2009 Universal (StudioCanal), jolta saatiin Elefanttimiehestä dvd (17.6.2009) ja nyt blu-ray runsaine lisäaineistoineen.

Elefanttimies oli David Lynchin askel ison budjetin valtavirtaelokuvaan ja valtavirtaelokuvassa harvinainen, Luis Buñuelin sukuinen saavutus. Pohjana on tositarina Joseph Merrickistä (1862-1890). Merrick sairasti harvinaista Proteus-oireyhtymää, joka teki hänestä ulkoisesti hirviömäisen ”elefanttimiehen”. Tosiasiassa Merrick oli maailman kiltein ihminen, joka joutui kaltoinkohdelluksi sirkuksen ”luonnonoikkuna”, kunnes lääkäri Frederick Treves otti hänet hoitoonsa, ja hänestä tuli viktoriaanisten seurapiirien suosikki. Lynch saa paljon irti tarinasta, jonka surreaaliset ulottuvuudet eivät tarvitse korostamista. Elokuvassa on ensiluokkaisia osasuorituksia: John Hurt kärsivänä ihmisenä erikoisehostuksen takana, Anthony Hopkins lääkärinä, Freddie Jones karkeana sirkusimpressaarina, Anne Bancroft näyttelijättärenä jota Merrickin tila kiehtoo monimielisesti, ja Wendy Hiller tiukkana mutta lempeänä ylisairaanhoitajatar Mothersheadina. Motherstead näkee, että seurapiirien lemmikkinä Merrick kohtaa naamioituna saman julmuuden kuin sirkusolentona. Tarinan lempein ja sivistynein henkilö onkin ”hirviö” itse.

Elefanttimiehen kuvasi loisteliaasti fotokemialliselle filmille Freddie Francis. Elokuvan tuoreissa liitehaastatteluissa Lynch saarnaa digitaalisen kuvan autuutta, mutta ehkä hän on nähnyt tuloksen vain kameran tarkkailuruudusta. Valkokankaallahan digikuvattu Inland Empire oli surkeata katsottavaa ja jyrkkä romahdus Lynchin siihenastisesta visuaalisesta laadusta.

Elefanttimies

Keskiviikko, Kesäkuu 17th, 2009

20090925-the-elephant-man.jpg

ELEFANTTIMIES (The Elephant Man). USA (c) 1980 Brooksfilms Limited. T: Jonathan Sanger. O: David Lynch. KS: Christopher De Vore, Eric Bergren, David Lynch – lähteinä kirjat: Sir Frederick Treves: The Elephant Man and Other Reminiscences (1923) ja Ashley Montagu: The Elephant Man: A Study in Human Dignity (1942). KU: Freddie Francis – Panavision. M: John Morris. Samuel Barber: Adagio for Strings (1936). LA: Stuart Craig. Erikoisehostus: Christopher Tucker. Ä: Alan Splet. N: Anthony Hopkins (Frederick Treves), John Hurt (John Merrick), Anne Bancroft (Madge Kendal), John Gielgud (Carr Gomm), Wendy Hiller (Mothershead), Freddie Jones (Bytes), Michael Elphick (yöportieri). Mustavalkoinen, 2,35:1, DD 2.0 stereo, 118 min
Suom. tekstit.
Universal Pictures Finland (StudioCanal) 17.6.2009

David Lynchin valtavirtaelokuvatkin ovat hätkähdyttävän ainutlaatuisia. Universal (StudioCanal) julkaisee sekä Elefanttimiehen blu-ray-erikoislaitoksen että perus-dvd:n, jossa siinäkin kuvalaatu on loistava.