Archive for the ‘Jokio Armas’ Category

Villin Pohjolan kulta

Perjantai, Heinäkuu 30th, 2010

2010.08.07.-Villin-Pohjolan kulta

VILLIN POHJOLAN KULTA / Guld i Vilda Norden. Suomi 1963. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Aarne Tarkas. KU: Pertti Seppälä. LA: Reino Helkesalo. M: Erkki Melakoski. Ä: Harald Koivikko. LE: Elmer Lahti. KP: Kuusamo. N: Tamara Lund (Karin Jäärä), Vili Auvinen (Kai Vorna, oik. Jäärä), Helge Herala (Tommi Vorna), Åke Lindman (Joel Vorna), Kalervo Nissilä (Jäärä), Leo Jokela (Kristo, saluunan isäntä), Kauko Helovirta (Markus, pankinjohtaja), Armas Jokio (konna), Erkki Viljos (nimismies), Pentti Viljanen (Kiveliön Konsta), Risto Mäkelä (baarimikko), Reino Helismaa (saluunapianisti), Rose-Marie Precht (Pohjolan Ruusu). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 85 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 30.7.2010

Lännenelokuvan hengessä Aarne Tarkas kehitteli pohjoisten erämaiden myyttisiin korpiin sijoittuvan Villi Pohjola -sarjan, jossa valmistui kolme elokuvaa. Kaksi viimeistä, Villin Pohjolan kulta ja Villin Pohjolan salattu laakso, valmistuivat peräkanaa vuonna 1963 villin Tarkaksen toiseksi ja kolmanneksi viimeisinä elokuvina. Pääkuvaajana debytoiva Pertti Seppälä sai heti kuvatakseen Kuusamon mahtavia maisemia, jotka ovat Villin Pohjolan kullan ensimmäinen valtti. Toinen valtti on hyvä näyttelijäkaarti. Vornan veljeskolmikkoa esittävät Vili Auvinen, Helge Herala ja Åke Lindman, joista ensimmäinen tuntuu olevan hieman eksyksissä mutta kaksi jälkimmäistä kuin kotonaan Tarkaksen erämaafantasiassa. Tamara Lund on hurmaava mutta ei aivan vakuuttava pistoolitaitoisena Pohjolan naisena. Rose-Marie Precht taas ottaa ilon irti ”Pohjolan Ruusun” laulunumerostaan. Leo Jokela, Kauko Helovirta, Risto Mäkelä… hyviä kasvoja tulee vastaan jatkuvasti. Näistä elokuvista oli suora jatkumo Speden saluunaan, Spede Pasaselle kun Tarkaksen hupivaltikka seuraavaksi oli siirtymässä.

Dvd-masterointi on kohdallaan.

Kalle Aaltosen morsian

Perjantai, Heinäkuu 30th, 2010

2010.08.07.-Kalle-Aaltosen-morsian

KALLE AALTOSEN MORSIAN / Kalle Aaltonens brud. Suomi 1948. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Ossi Elstelä. KS: Tatu Pekkarinen, Ossi Elstelä – Tatu ja Aino Pekkarisen näytelmästä (1946) – Aino Pekkarisen romaanista Perämies Kalle Aaltonen ja hänen morsiamensa (1944) – J. Alfred Tannerin kupletista Kalle Aaltonen (1926). KU: Kalle Peronkoski. LA: Aarre Koivisto. M: Alvar Kosonen.  – ”Hei terve nyt Helsinki, sinut jälleen nähdä saan”, ”Ankkurilaulu”, ”Ja monessa on oltu souvissa”, ”Laulu Sutisesta”, ”Hei, meripojan retki on muistorikasta”, ”Neptunuksen poika”, ”Kapakassa oltiin” (Alvar Kosonen). – ”Kalle Aaltonen” (J. Alfred Tanner). – ”Yö kerran unhoa annoit” (Olavi Virta). – ”Kotimaani ompi Suomi” (trad.). Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Rolf Labbart (aliperämies Kalle Aaltonen), Hillevi Lagerstam (Kaarina Hallermaa), Helge Ranin (merenkulkuneuvos Hallermaa), Ossi Elstelä (Amanda Saarnila alias salapoliisi), Thure Bahne (yliperämies Yrjö Kourula), Pentti Viljanen (merimies Sutinen), Armas Jokio (merimies Pohjola), Laila Rihte (maisteri Marja Niittylä), Elna Hellman (Sutiska), Veikko Linna (kokki), Olavi Virta (merimies Virta), Toppo Elonperä (kapteeni), Anna-Liisa Hämeensalo (neekeriprinsessa), Punaisen Myllyn baletti, Leo Jokela (merimies). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 92 min
Finnkino (SF) 30.7.2010

Kalle Aaltosen morsian on kevyttä revyyviihdettä J. Alfred Tannerin suosikkilaulun ja sen innoittaman romaanin ja revyynäytelmän pohjalta. Se on myös aikalaisdokumentti Ossi Elstelän johtaman revyyteatteri Punaisen Myllyn tyylistä ja esiintyjistä. Suomalaisen kabareen ja revyyn voimamies Elstelä tuli myös elokuvan ohjaajaksi. Lisäksi hän esittää naiseksi pukeutuneena merenkulkuneuvoksen tytärtä (Hillevi Lagerstam) vartioivaa salapoliisia, joka tulee esirillumareihahmoisen merimies Sutisen (Pentti Viljanen) kiinnostuksen kohteeksi. Ensirakastaja Kalle Aaltosta tulkitsee Rolf Labbart. Vaihdosjuonessa neuvoksen tytär esiintyy laivan siivoojana ja hänen ystävättärensä Marja Niittylä (Laila Rihte) neuvoksen tyttärenä. Karkean farssin heikkoihin puoliin kuuluu ”neekeriprinsessaan” liittyvä rodullisesti halventava juonikuvio. Vahvinta antia ovat Olavi Virran esittämät laulut, mukaanlukien Virran upeimpiin omiin sävellyksiin kuuluva ”Yö kerran unhoa annoit”. Kalle Aaltosen morsian oli jo 1930-luvulta alkaen elokuvissa esiintyneen Virran varsinaisen elokuvauran läpimurtoteos. Siinä on myös varhaisin tietämäni Leo Jokelan elokuvaesiintyminen.

Kalle Peronkoski on kuvannut elokuvan taitavasti, ja dvd-masterointi on hienoa.

Kahden ladun poikki

Perjantai, Elokuu 21st, 2009

2009.09.19.-Kahden-ladun-poikki

KAHDEN LADUN POIKKI / Skidspår som korsas. Suomi 1958. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Armand Lohikoski. KS: Einari Vuorela, Laura Soinne – Einari Vuorelan romaanista (1926). KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. M: Toivo Kärki. Ä: Kaarlo Nissilä. LE: Armas Vallasvuo. N: Anneli Sauli (Anna, Tupamäen tytär), Tapio Rautavaara (Humu), Eino Kaipainen (Tuomas, Hiirenloukun isäntä), Siiri Angerkoski (Hirs-Riikka, ruotuvaivainen), Ekke Hämäläinen (Markku), Rauni Luoma (Hulta), Marjatta Kallio (Leenu), Sakari Halonen (Jussi), Uljas Kandolin (Jussi), Heimo Lepistö (Karvian-Jokinen, tukkilainen), Armas Jokio (Purkka, tukkilainen), Tyyne Haarla (Tupamäen emäntä), Kaarlo Halttunen (Tupamäen isäntä), Maija Karhi (Myllärin Katri), Irja Kuusla (Jutihta), Veikko Linna (ruukin pomo). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 21.8.2009

SF–yhtiön suurimman liukuhihnatuotannon vuosina valmistunut Kahden ladun poikki perustui vanhaan käsikirjoitukseen, josta johtaja Toivo Särkkä oli innostunut mutta kukaan ohjaaja ei, kunnes Armand Lohikoski suostui filmaamaan sen. Elokuva kuuluu todellisiin Suomi-aihepiirin kierrätyksiin, joskaan se ei yllä sentään Teuvo Tulion kaltaisille hulluille ylikierroksille. Moraalitonta, naisia viettelevää ja heidät aviottomien lasten kanssa jättävää tukkilaista esittää Tapio Rautavaara. Rakkaudessaan viatonta mutta omaisuuslaskelmoijien ja humupoikien välissä riutuvaa nuorta naista tulkitsee Anneli Sauli. Rehtiä mutta vaimoaan paljon vanhempaa ja petettyä isäntää esittää ties kuinka monennen kerran Eino Kaipainen, joka oli kolme vuotta aiemmin tulkinnut myös aiheen klassikkoroolin Juhassa. ”Elokuva tukkilaisromantiikan ajalta” on innotonta uudelleenlämmitystä. Tuotantoarvot ovat kohdallaan, ja kuvaaja Pentti Unho otti upeita näkymiä talvisista maisemista.

Katselukappaleessani valikon kohtaus numero 3 jäi pyörimään toistolle.

Pekka ja Pätkä neekereinä

Perjantai, Toukokuu 16th, 2008

20080524-pekka-ja-patka-neekereina.jpg

”Voi kiljuvat kissanpennut”

PEKKA JA PÄTKÄ NEEKEREINÄ / Träskalle och Stumpen som negrer. Suomi 1960. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Tarkas. KS: Reino Helismaa – Ola Fogelbergin sarjakuvan henkilöhahmoista. KU: Olavi Tuomi, Osmo Harkimo. M: Toivo Kärki. ”Liian paljon rahaa”. N: Esa Pakarinen (Pekka Puupää), Masa Niemi (Pätkä), Siiri Angerkoski (Justiina Puupää), Armas Jokio (talonmies Pikkarainen), Anja Hatakka (Sirpa Lahtinen), Toivo Mäkelä (tohtori Pujoparta), Tommi Rinne (Ville Tinttinen), Pentti Irjala (päätoimittaja Körmy), Pentti Viljanen (ravintolanjohtaja Kolperi), Maija Karhi (tietokirjailija), Ossi Elstelä (Pullapitko Oy:n johtaja), Eila Pellinen (koelaulaja), Eila Pienimäki (iskelmälaulajatar), Solmu Mäkelä (taikuri). Mustavalkoinen, 1:1,33, mono, 73 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 16.5.2008

Pekka- ja Pätkä -sarjan 13. ja viimeisessä elokuvassa Pekka ja Pätkä neekereinä ohjaajaksi vaihtui Aarne Tarkas ja käsikirjoittajaksi Reino Helismaa. Tutut esiintyjät, Esa Pakarinen, Masa Niemi ja Siiri Angerkoski olivat vielä vankasti rooleissaan. Ajan hengessä elokuvassa mennään tv-parodiaan, kun Finnovision, Eurovision ja Russovision rinnalle on vireillä Fenno & Pätkävisio. Antennin toimintaa häiritsee linnunpesä, ja talonmies Pikkarainen (Armas Jokio) käy sitä hätistelemään pyssy kädessä. Oy Suomen Yleistöllöttimen ympärille kehitellään kaikenlaista kohellusta. Pullapitko Oy sponsoroi tietokilpailua, jonka lomassa joudutaan kuulemaan mainosrunoilua ”Kun kerrankin pullaamme haukkaatte, niin uutta jo ostamaan laukkaatte”.

Sketsimäisessä elokuvassa nähdään niin Solmu Mäkelän taikatemppuja kuin elokuvan nimen mukaisesti Pekka ja Pätkä viidakon murjaaneina. Hätkähdyttäviä mielleyhtymiä tuo elokuvassa nähty ”moonwalk”.

Hätäisessä kohelluksessa tuotantoarvot ovat kohdallaan. Kuvaajina ovat Olavi Tuomi ja Osmo Harkimo ja säveltäjänä Toivo Kärki. Eila Pienimäki laulaa ”Rakkauden arvoituksen” ja Eila Pellinen ”Mustalaistrumpetin”. Pekka ja Pätkä itse esittävät rallin ”Liian paljon rahaa”. Sivurooleissa vilisee vaikka millä mitalla mielenkiintoisia kasvoja.

Elokuva jää historiaan varhaisena, joskin huterona tv-parodiana. Mikä harmi, ettei kaikesta tästä lahjakkuudesta syntynyt sen parempaa. Sarjan päätös siihenastisessa muodossaan oli väistämätöntä, sillä Masa Niemi kuoli tammikuussa 1960.

Dvd on kuvalaadultaan hyvä.

Pekka ja Pätkä mestarimaalareina

Perjantai, Helmikuu 15th, 2008

20080216-pekka-ja-patka-mestarimaalreina.jpg

PEKKA JA PÄTKÄ MESTARIMAALAREINA / Träskalle och Stumpen jobbar för fullt. Suomi 1959. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Armand Lohikoski – Ola Fogelbergin sarjakuvan henkilöhahmoista. KU: Olavi Tuomi. M: Toivo Kärki. N: Esa Pakarinen (Pekka Puupää), Masa Niemi (Pätkä), Siiri Angerkoski (Justiina Puupää), Armas Jokio (talonmies Pikkarainen), Anja Hatakka (neiti Kaihokielo). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 76 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 15.2.2008

Pekka ja Pätkä mestarimaalareina oli sarjan 12. ja toiseksi viimeinen elokuva ja Armand Lohikosken 11. ja viimeinen ohjaus suosikkisarjassa. Pääosanesittäjinä toilailivat tuttuun tapaan Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski ja Armas Jokio. Vierailevana tähtenä on Anja Hatakka neiti Kaihokielon roolissa. Olavi Tuomen kuvaus on raikasta, ja Toivo Kärjen musiikissa on hyvää jazzpitoista irrottelua.

Pekka ja Pätkä koheltavat apinapuvuissa, parroittuvat ja lattapäisessä taidesatiirissa saavat Justiinan malllikseen. Lapsellisimmat modernia taidetta ivaavat kliseet kerrataan. Marcel Duchampin hengessä vessanpönttö nostetaan korokkeelle Taidehallissa. Lapsetkin osaavat töhertää kiitosta ansaitsevalla tavalla. Kipsijauhoon peittyneet Pekka, Pätkä ja Kaihokielo saavat esiintyä näyttelyn taideteoksina. Kun sekaantuminen taidevarkauteen on selvitetty, Pekka ja Pätkä voittavat taidepalkinnon.

Rillumareivuosikymmenen lattean anti-intellektualismin kukinto ei viihdytä juuri tahattomastikaan.

Pekka ja Pätkä (3 erillistä levyä)

Perjantai, Joulukuu 8th, 2006

Hippaa ja hoppaa

PEKKA JA PÄTKÄ PAHASSA PULASSA, Suomi 1955
PEKKA JA PÄTKÄ SAMMAKKOMIEHINÄ, Suomi 1957
PEKKA JA PÄTKÄ MILJONÄÄREINÄ, Suomi 1958
Ohjaus: Armand Lohikoski, pääosissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski, Armas Jokio, musiikki: Toivo Kärki, Finnkino 8.12.2006

Sana ”klassikko” ei ole aivan oikea käsite Pekka ja Pätkä -elokuvista puhuttaessa. Suomi-viihteen pitkäaikaisia suosikkeja ne kuitenkin ovat, ja niitä suollettiin liukuhihnamaisesti T.J. Särkän tehtaalla Suomen Filmiteollisuus -yhtiössä. Niissä esiintyi kiinnostavia näyttelijöitä, myös tulevaisuuden kykyjä, kuten Spede Pasanen, hyvät kuvaajat kuten Olavi Tuomi filmasivat niitä usein oikeilla tapahtumapaikoilla, ja Toivo Kärjen musiikissa oli laatua. Musiikkipainoitteinen Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) muistetaan siitä, että Sacy Sandin ”Hippaa ja hoppaa” oli suomalaisen elokuvan ensimmäinen rock-kohtaus. Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955) kertoo kaverusten kommelluksista työmaailman areenoilla ja Pekka ja Pätkä miljonääreinä (1958) siitä, miten heistä tulee lelutehtaan perijöitä.

Kaksi vanhaa tukkijätkää

Perjantai, Heinäkuu 22nd, 2005

20090808-me-tulemme-taas.jpg

KAKSI VANHAA TUKKIJÄTKÄÄ / Två glada stockflotare. Suomi 1954. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Ossi Elstelä. KS: Reino Helismaa sanoittamastaan laulusta (1953). M: Toivo Kärki. ”Virta toi – virta vei”, ”Kaksi vanhaa tukkijätkää”, ”Kun kesä on mennyt”, ”Mummon kaappikello”, ”Sydänkäpyseni”. N: Anneli Sauli (Liisa = Elisabeth Saarinen), Ossi Elstelä (Daniel Saarinen / Taneli Saari), Armas Jokio (Moterni-Jaska), Olavi Virta (etumies Kari Honka), Arttu Suuntala (Tumma). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Suomenkielinen tekstitys, svenska texter.
Finnkino 22.7.2009

Ylirasittunut vuorineuvos (Ossi Elstelä, myös elokuvan ohjaaja) tekee lääkärillä käytyään irtioton ja palaa jätkän kamppeissa nuoruutensa tukkikämpille. Tytär (Anneli Sauli) tulee perässä savottaemännäksi ja ihastuu porukan kymppiin (Olavi Virta).

Kaksi vanhaa tukkijätkää oli tukkilaiselokuvana jatkoa SF:n edellisvuoden hitille Me tulemme taas. Siinä elokuvadebyyttinsä saanut Anneli Sauli on nyt ylennetty elokuvan ykköstähdeksi ja kohtaa ensirakastajan rooliin pannun Suomen suosituimman laulajan.

Elokuva kuuluu myös SF:n rallilinjaan, ja se sai nimensä ja innoituksensa edellisvuoden suuresta menestysiskelmästä. Elokuva sai yllättävän hyvän arvostelumenestyksen, ja mikäpä siinä, mutta kun samalla levyllä on helppo tilaisuus vertailuun, Me tulemme taas -elokuvan reippaampi ote erottuu silloin edukseen. Molemmissa on kyse kevyestä, eskapistisesta, aurinkoisesta viihteestä.

Me tulemme taas

Perjantai, Heinäkuu 22nd, 2005

20090808-me-tulemme-taas.jpg

ME TULEMME TAAS / Vi kommer med våren. Suomi 1953. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Armand Lohikoski. KS: Reino Helismaa. KU: Osmo Harkimo, Kauno Laine. M: Toivo Kärki. ”Virrassa mylly”, ”Me tulemme taas”, ”Uusi ja vanha heili”, ”Lauluni aiheet”, ”Hiljainen kylätie”, ”Vanhan myllyn taru”, ”Vanhaan malliin”. N: Tuija Halonen (Satu, Kaisan tytär), Tapio Rautavaara (Olli, insinööri), Siiri Angerkoski (Myllärin Kaisa, leski-Kaisa), Aku Korhonen (Alpertti), Anneli Sauli (Katri Karkela), Tommi Rinne (Minä-poika), Åke Lindman (Pikku Kymppi), Uuno Montonen (Valfrid), Masa Niemi (Reetrikki), Veikko Linna (Konsta Karkela), Armas Jokio (Jooseppi), Kai Lappalainen (Eugen Karkela), Kalevi Kahra (kyläläinen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 76 min
Suomenkielinen tekstitys (myös laulun sanat), svenska texter.
Finnkino 22.7.2005

Me tulemme taas -elokuvan juoni on epäitsenäinen keitos, joka palautuu tukkilaisromantiikan kantateokseen, Tukkijoella -näytelmään (1899) ja sen innoittamiin myöhempien aikojen versioihin. Käsikirjoitus oli Reino Helismaan ensimmäinen tukkilaisaihe, eikä sen joutavanpäiväisyys masentanut Armand Lohikoskea ensimmäisessä elokuvaohjauksessaan.

Kyseessä on Tukkijoella-esikuvan tavoin laulunäytelmä, suomalainen musikaali. Toivo Kärki ja Reino Helismaa kokosivat siihen joukon parhaita laulujaan.

Musiikki innoitti Lohikoskea iloiseen rytmiin. Elokuvassa kulkee voimakas, reipas henkäys, ja toiminta etenee napakasti. Mukana on kaunis sankaritar (Tuija Halonen), hyviä näyttelijöitä (Aku Korhonen), komeita kasvoja (Tapio Rautavaara) ja huomattava ensikertalainen (Anneli Sauli). Yhteispeli ja yhteishenki on hyvää. Elokuva on onnistuneempi kuin mikään Tukkijoella-filmatisoinneista.

Osmo Harkimo kuvasi elokuvan innoittuneesti Pernajan Koskenkylässä.

Koska myös laulujen sanoihin voi aktivoida tekstityksen, kotikatsomossa on helppo laulaa mukana.