Archive for the ‘Johnson Blind Willie’ Category

Matteuksen evankeliumi

Keskiviikko, Marraskuu 4th, 2009

20091107-il-vangelo-secondo-matteo.jpg

MATTEUKSEN EVANKELIUMI / Matteusevangeliet (Il vangelo secondo Matteo). Italia / Ranska 1964. TY: Arco Film (Rooma)  / Lux Compagnie Cinématographique de France (Pariisi). T: Alfredo Bini. O+KS: Pier Paolo Pasolini. KU (1,85): Tonino Delli Colli. LA: Luigi Scaccanoce. PU: Danilo Donati. M: Carlo Rustichelli, Luis E. Bacalov; otteita: Bach, Mozart, Prokofjev, Webern, kongolainen ”Missa Luba”, spirituaaleja ja venäläisiä vallankumouslauluja; Blind Willie Johnson ”Dark Was The Night, Cold Was The Ground”. Ä: Mario Del Pezzo. LE: Nino Baragli. KP: Etelä-Italia. N: Enrique Irazoqui (Kristus; ääni: Enrico Maria Salerno), Margherita Caruso (nuori Maria), Susanna Pasolini (vanha Maria), Marcello Morante (Josef), Mario Socrate (Johannes Kastaja). Mustavalkoinen, anamorfinen 1,85:1, DD stereo, 131 min
Suom. tekstit Prime Text International / svenska texter.
Future Film 4.11.2009

Ensi kertaa suomalaisena kuvalevynä ilmestyy Pier Paolo Pasolinin Matteuksen evankeliumi. Se oli aikoinaan suuri yllätys mieheltä, joka tunnettiin ateistina, poliittisena taistelijana ja vahvasti maallisena runoilijana. Pasolinia kuitenkin kiinnostivat myös suuret kertomukset, olivatpa ne uskonnollisia, psykologisia, historiallisia, eroottisia tai myyttisiä. Pasolinin Jeesus-tarina on hartaan intensiivinen. Ylivoimaiselta vaikuttavaa aihetta on filmattu satoja kertoja elokuvan varhaisajoista alkaen. Pasolini kuvasi teoksen karun realistiseen tyyliin ja esitti Jeesuksen vakavana, ankarana saarnaajana. Teos on myös tarina miehen tiestä kehdosta kuoleman puulle, ja myyttinen kuvaus äidin ja pojan suhteesta; vanhaa Mariaa esittää ohjaajan äiti Susanna Pasolini. Se on näky elämän, kärsimyksen ja kuoleman pyhyydestä. ”Minulla on taipumus nähdä kaikessa pyhää ja myyttistä, jopa kaikkein yksitoikkoisimmissa, yksinkertaisimmissa ja arkisimmissa esineissä ja tapahtumissa”, sanoi Pasolini. Tonino Delli Collin iskevä mustavalkoinen kuvaustyö toimii dvd:llä, jonka masteroinnin lähtökohtana on ollut elokuvan restauroitu laitos (2003).

”Niin olen oleva luonanne aikojen loppuun saakka”.

Posted in Bacalov Luis E., Delli Colli Tonino, Donati Danilo, Jeesus Nasaretilainen, Johnson Blind Willie, Pasolini Pier Paolo, Yleinen | No Comments »

Paris, Texas

Keskiviikko, Toukokuu 13th, 2009

20090428-paris-texas.jpg

”A place for dreams. A place for heartbreak. A place to pick up the pieces.” (Elokuvan mainoslause)

PARIS, TEXAS (Paris, Texas), Saksa/Ranska (c) 1984 Road Movies Filmproduktion GmbH. O: Wim Wenders. KS: Sam Shepard – pohjautuen osittain novelleihin kokoelmassa Motellien aikakirjat (1982, suom. 1985). KU: Robby Müller. LE: Peter Przygodda. M: Ry Cooder. N: Harry Dean Stanton, Nastassja Kinski, Dean Stockwell, Aurore Clément, Hunter Carson. Väri, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, DTS 5.1, DS 2.0, 139 min
Wim Wendersin kommenttiraita englanniksi.
Sandrew Metronome Distribution Finland 13.5.2009

Kuolleeksi luultu Travis (Harry Dean Stanton) löydetään harhailemasta Teksasin autiomaasta muistinsa menettäneenä punainen lippis päässään oltuaan kateissa neljä vuotta. Ensi alkuun Travis ei lausu sanaakaan.

Wim Wenders toteutti yhden keskeisistä road movieistaan Sam Shepardin käsikirjoituksen pohjalta, ja tarinan filmasi intensiivisissä, vahvasti muokatuissa väreissä Robby Müller ”neonrealistiseen” tyyliin. Kuten Wendersin aikaisemmassa tie-elokuvassa Alice in den Städten tässäkin on keskeisessä roolissa lapsi.

Paris, Texas on kuvakerrontaa, jossa juoni on toissijainen. Keskeisiä kuva-aiheita ovat autiomaat, vuoret, lentokoneet, autot, mainoskyltit, neonvalot, ruostunut romu, rautatiet, motellit ja äärettömyyteen johtavat tiet. Autiomaan ja taivaanrannan myyttisyys korostaa sitä, että nykypäivän odysseiat ovat tie-elokuvia.

Slidekitaratunnus oli käynnistänyt jo Wendersin mestariteoksen Im Lauf der Zeit, ja vastaavan musiikkiratkaisun toteutti tässä elokuvassa Ry Cooder. Tunnusteema on Blind Willie Johnsonin 1920-luvun bluesklassikko ”Dark Was The Night, Cold Was The Ground”, aiheena Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Ilon hetkiä siivittävät ”Cancion Mixteca” -meksikolaisstandardin muunnelmat.

Tunnuksesta ajatus vaeltaa toisen sokean muusikon Blind Lemon Jeffersonin klassikkotulkintaan ”See That My Grave Is Kept Clean”, joka tunnetaan myös nimellä ”One Kind Of Favor”. Sen säe ”It’s a long, long lane that’s got no end” sopinee motoksi Wendersin tie-elokuvatuotannolle.

Pohjavireenä on tietoisuus kuolemasta. Travisin omaisuus on pienessä pussissa, johon sisältyy valokuva autiomaan hiekasta. Hän on ostanut valokuvassa näkyvän palan maata Pohjois-Teksasissa sijaitsevasta Parisista, jossa hänen vanhempansa ”tekivät” hänet. Teksasinkaan Parisissa ei ole autiomaata, ja mielleyhtymä viekin Leo Tolstoin kysymykseen ”Miten paljon maata ihminen tarvitsee?”. Vastaus: ”Sen verran kuin mihin hänen arkkunsa mahtuu”.

Tie vie Teksasista velipojan luo Los Angelesiin. Walt-veli (Dean Stockwell) Anne-vaimoineen (Aurore Clément) on pitänyt huolta Travisin ja Janen Hunter-pojasta (Hunter Carson). Kadonnut Jane-äiti (Nastassja Kinski) on lähettänyt pojalle rahaa pankista, ja kun pankin osoite on jäljitetty Houstoniin, selviää punaista angoravillaa suosivan Janenkin tilanne.

Visuaalisuuteen perustuva elokuva tarjoillaan dvd:llä kohtalaisen hyvin masteroituna. Vaikka veikkaisin, että masterointi ei ole upouusi, kuvaa kelpaa katsella.

Posted in Clément Aurore, Cooder Ry, Jefferson Blind Willie, Johnson Blind Willie, Kinski Nastassja, Müller Robby, Przygodda Peter, Shepard Sam, Stanton Harry Dean, Stockwell Dean, Wenders Wim, Yleinen | 2 Comments »