Archive for the ‘Johnson Ben’ Category

Punainen vaara (Definitive Edition) (2-dvd)

Perjantai, Huhtikuu 16th, 2010

2010.07.17.-Red-Dawn

PUNAINEN VAARA / Röd gryning (Red Dawn). USA (c) 1984 United Artists Corporation. TY: Valkyrie Films / United Artists. T: Barry Beckerman, Buzz Feitshans. O: John Milius. KS: John Milius – Kevin Reynoldsin käsikirjoituksesta ja tarinasta. KU: Ric Waite. LA: Jackson De Govia. ET: Tom Fisher, Dale L. Martin. M: Basil Poledouris. Ä: Fred J. Brown. LE: Thom Noble. N: Patrick Swayze (Jed Eckert), C. Thomas Howell (Robert Teasdale), Lea Thompson (Erica Mason), Charlie Sheen (Matt Eckert), Darren Dalton (Daryl Bates), Jennifer Grey (Toni Mason), Ben Johnson (Mr. Mason), Harry Dean Stanton (Mr. Eckert), Ron O’Neal (eversti Bella), Powers Boothe (Andy). Väri, 1,85:1, DD 2.0 Surround, 109 min
Bonus: – Red Dawn Rising. – Building the Red Menace. – Training for WWIII. – WWIII Comes to Town.
Suom. tekstit SDI Media Group / svenska texter.
FS Film (MGM/UA / Fox) 16.4.2010

Vihreiden tultua valtaan Länsi-Saksassa NATO hajoaa, ja Neuvostoliitto miehittää Yhdysvallat liittolaisinaan Kuuba ja vallankumouksellinen Meksiko. Ankean näköiset KGB-tyypit ja Varsovan liiton sotilaat ilmestyvät periamerikkalaisiin hampurilaisbaareihin ja muuttavat drive in -teatterit suuriksi vankileireiksi. Ainoa elokuva, mitä voi enää esittää, on Sergei Eisensteinin Aleksanteri Nevski. Kahdeksan teini-ikäistä opiskelijaa pääsee pakoon vuorille ja ottaa sissiryhmälleen jalkapallojoukkueensa nimen Ahmat (Wolverines). Kylmä sotahan oli jo muutenkin loppumaisillaan tätä elokuvaa tehdessä, ja Neuvostoliitossa alkoi glasnost ja perestroika. John Miliusin toimintaelokuva jäi näin ollen yhdeksi kylmän sodan myöhäisistä elokuvallisista ilmentymistä. Elokuva näyttää myös miehitysvoimien sisäisen ristiriitaisuuden, kun Vietnamin sissisodan kannattajista tulee miehittäjiä. Neuvostoliitto lähettää vuoristoon Ahmoja vastaan karaistuneet Spetsnaz-erikoisjoukotkin, mutta tulos on lopulta yhtä heikko kuin Afganistanissa. Punainen vaara on mielenkiintoista katsottavaa nyt, kun NATO ja Yhdysvallat ovat vuorostaan kiikissä Afganistanissa Operaatio Karhunloukun yhteydessä syntyneitä Talebania ja Al Qaidaa vastassa. Siihen nähden Punaisen vaaran vaikuttavat vuoristotaistelujaksot herättävät yllättäviä mielleyhtymiä.

Hirttäkää heidät!

Perjantai, Lokakuu 16th, 2009

20091120-hang-em-high.jpg

HIRTTÄKÄÄ HEIDÄT! / Häng dom högt (Hang’ Em High). USA (c) 1968 Leonard Freeman Productions TY: The Malpaso Company. T: Leonard Freeman. O: Ted Post. KS: Leonard Freeman, Mel Goldberg. KU: Richard H. Kline, Leonard J. South. M: Dominic Frontiere. N: Clint Eastwood (sheriffi Jed Cooper), Inger Stevens (Rachel Warren), Ed Begley (kapteeni Wilson, Cooperin hirttojoukko), Pat Hingle (tuomari Fenton), Ben Johnson (sheriffi Dave Bliss), Charles McGraw (sheriffi Ray Calhoun, Red Creek), Ruth White (Madame ‘Peaches’ Sophie), Bruce Dern (Miller, karjavaras ja murhaaja), Alan Hale Jr. (Matt Stone, Cooperin hirttojoukko), Arlene Golonka (Jennifer, prostituoitu), Dennis Hopper (Profeetta), L.Q. Jones (Loomis, Cooperin hirttojoukko). Väri, letterbox 1,85:1, DD mono, 110 min
Suom. tekstit / svenska texter.
FS Film 16.10.2009

Hirttäkää heidät! on ilmestynyt Suomessa dvd:nä aikaisemminkin, julkaisijana silloin MGM/Egmont. Yhdysvalloissa elokuva julkaistiin erillisenä ensimmäisen kerran vuonna 1997 ja uudelleen 2000, ja kun kansikuva on pysynyt samana, en hämmästyisi, vaikka käytetty masterointikin olisi edelleen sama.

Hirttäkää heidät! oli Clint Eastwoodin ensimmäinen amerikkalainen elokuva sen jälkeen kun hän oli noussut tähdeksi Italiassa Sergio Leonelle tekemillään lännenelokuvilla. Leonen vaikutteet ovat ilmeiset tässä Lännen tien (Rawhide) tekijäkuntaan kuuluneen Ted Postin ohjaamassa elokuvassa. Kyseessä oli Eastwoodin oman Malpaso Companyn ensimmäinen elokuva. Kuvauksen lakoninen pelkistys tuo mieleen Leonen, ja Dominic Frontiere on kuunnellut Ennio Morriconea tarkkaan, vaikka kyse ei olekaan helppohintaisesta jäljittelystä vaan pikemminkin inspiraatiosta.

Clint hirtetään elokuvassa heti kättelyssä, mutta hän jää henkiin ja vannoo kostoa hirttojoukon yhdeksälle jäsenelle. Tarkoitus olisi tuoda heidät elävinä oikeuden eteen.

Ihmiskuvauksen syvällisyys ei ole elokuvan vahvoja puolia. Elokuvassa on kuitenkin erinomainen näyttelijäkunta pieniä sivurooleja myöten.

Oman käden ”oikeuden” houkutus johdattelee väkivaltaviihteen helppoihin ratkaisuihin, ja tässäkin elokuvassa Clint luopuu lopulta mielenosoituksellisesti sheriffin tähdestä. Loppua lähestyttäessä koston etiikka myös kyseenalaistetaan.

Lännen härkä

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

20090713-the-bull-of-the-west.jpg

LÄNNEN HÄRKÄ (The Bull of the West). USA, alk. 1962 ja 1965, yhdistetty 1971. O: Paul Stanley, Jerry Hopper. N: Charles Bronson (Ben Justin), Geraldine Brooks (Georgia Price), Gary Clarke (Steve), Lee J. Cobb (tuomari Garth) James Drury (Virginialainen), Clu Gulager (apulaissheriffi Emmett Ryker), Ben Johnson (Spinner), Brian Keith (Johnny Wade), DeForest Kelley (Ben Tully), George Kennedy (’Bear’ Suchette), Doug McClure (Trampas). Väri, 1,33:1, DD mono, 95 min
Arvostelijankappaleessa eivät näkyneet suomenkieliset tekstit valikon lupauksesta huolimatta.
Finnkino 5.6.2009

Lännen härkä on kooste kahdesta Virginialainen -tv-sarjan jaksosta: Duel at Shiloh (1962) ja Nobility of Kings (1965).

Virginialainen oli television ensimmäinen lännensarja, jonka jaksot olivat peräti 75-minuuttisia (90-minuuttisia mainoskatkoineen). Alusta alkaen väreissä kuvattu NBC:n sarja (1962-1971) perustui lähinnä vain henkilöhahmojensa nimien osalta Owen Wisterin lännenromaaniin. Tapahtumapaikkana oli Shilohin karjatila Medicine Bowssa Wyomingissa 1880-luvulla. Koko sarjan toistuvia hahmoja olivat nimihenkilö, jotka tunnettiin vain Virginialaisena (James Drury) sekä Trampas (Doug McClure), jonka persoona sarjassa oli vallan erilainen kuin romaanissa. Neljällä ensimmäisellä tuotantokaudella Shilohin omistajana oli tuomari Garth, jota esitti Lee J. Cobb.

Duel at Shiloh (2.1.1963, 1. tuotantokausi, 15. episodi) on uudelleenfilmatisointi King Vidorin elokuvasta Mies vailla kohtaloa. Brian Keith esittää vaeltavaa cowboyta, jota Vidorilla esitti Kirk Douglas, ja Geraldine Brooks tulkitsee häikäilemätöntä karjakuningatarta, joka aikoo hankkia niin suuren karjalauman, että se vie kaikilta muilta elintilan. Ben Johnson esittää karjakuningattaren ensimmäistä, oikeudenmukaista työnjohtajaa roolissa, jota Vidorilla esitti Jay C. Flippen. On mielenkiintoista nähdä heti perään pienen budjetin tv-versio Vidorin westernistä, jonka Finnkino julkaisi samana päivänä kuin Lännen härän. Suomeen Virginialaisen ensimmäiset tuotantokaudet tuotiin aikana, jolloin tv-ohjelmatkin ennakkotarkastettiin, ja Duel at Shiloh kiellettiin kokonaan! Tavallaan johdonmukaista kyllä, sillä Vidorin elokuvakin oli Suomessa tuolloin kielletty. Mutta samalla outoa kyllä, sillä Yhdysvalloissa ei ollut lainkaan ikärajoja, eli kaikki normaalielokuvat olivat lapsille sallittuja.

Nobility of Kings (1965, 4. tuotantokausi, 8. episodi) on kertomus seudun uudesta karjatilallisesta Ben Justinista (Charles Bronson), joka hankkii viimeisillä varoillaan uljaan mustan Aberdeen Angus -siitossonnin. Hän ei luota kehenkään, mököttää uudelle nuorelle vaimolleen eikä suostu opettamaan aikuistuvaa poikaansa edes ratsastamaan. Sisukas junttura menestyy silti, vaikka hänellä on vaikean hetken tullen taipumus tarttua viinapulloon ja yltyä väkivaltaiseksi. Kun tilallisten suuri yhteinen karjanajo alkaa, Benin karjassa todetaan suu- ja sorkkatauti, ja kaikki on lopetettava. Medicine Bown muut karjatilalliset yllättävät silloin Benin jalomielisyydellään. Toisena vierailevana erikoistähtenä on George Kennedy, jonka esittämä karjatilallinen on melkein loppuun asti Benin pahin vihamies.

35-milliselle värifilmille kuvattu Virginialainen oli tv-ohjelmaksi sellaista laatutuotantoa, että vuonna 1971 siitä koottiin elokuvateatterilevitykseen tämä kahden episodin Lännen härkä -kooste, joka nähtiin Suomenkin elokuvateattereissa. Kyse on silti halpawesternistä oikeisiin elokuvateatterielokuviin verrattuna, mutta Lännen härän näyttelijäkaarti on kiinnostava, ja sen lopussa on tragiikkaa, kun Ben joutuu teurastamaan oman karjansa. Kaikkiin ongelmiin löytyy kaiken helposti vesittävä onnellinen loppu.