PENNEJÄ TAIVAASTA / Pennies from Heaven (Pennies from Heaven). Tv-sarja 1-6. 3-dvd. Iso-Britannia (c) 1978 BBC. T: Kenith Todd. O: Piers Haggard. KS: Dennis Potter. KU: Ken Westbury – sisäkuvat kuvattu videolle, ulkokuvat 16 mm:n filmille. LA: Tim Harvey, Bruce Macadie. PU: John Peacock. Ä: Mervyn Broadway. LE: David Martin. N: Bob Hoskins (Arthur Parker), Cheryl Campbell (Eileen), Gemma Craven (Joan Parker), Kenneth Colley (haitarimies), Freddie Jones (rehtori). Väri, 1,33:1, yht. 8 h
Suom. tekstit Tarmo Hietamaa / svenska texter.
Atlantic Film (BBC) 10.3.2010
1: Down Sunnyside Lane
2: The Sweetest Thing
3: Easy Come, Easy Go
4: Better Think Twice
5: Painting the Clouds
6: Says My Heart
Dennis Potterin alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuva Pennejä taivaasta on tv-sarjojen mestariteoksia. Se muistetaan yleisesti kekseliäästä ideastaan käyttää aikakauden iskelmälevyjä henkilöhahmojen tunteiden tulkkina, mutta se on vain eräs piirre vankassa kerronnassa. Kahdeksan tunnin kestoon yltävä sarja kasvaa romaanimaiseen runsauteen.
Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1935 Iso-Britanniaan, keskelle lamakautta. Päähenkilö Arthur Parker (Bob Hoskins) on kauppamatkustaja, joka myy nuotteja. Hänen rakastava Joan-vaimonsa (Gemma Craven) on frigidi, ja Arthur käyttää matkoillaan hyväkseen tilaisuuksia hyvittää sitä mistä hän jää kotona paitsi. Hänen suurimmaksi matkaihastuksekseen tulee opettajatar nimeltä Eileen (Cheryl Campbell), ja Eileenin tarina kasvaa elokuvan mittaan yhtä järisyttäväksi kuin Arthurin kokemukset. Keskeisiin henkilöihin kuuluu myös salaperäinen epileptinen, virsiä kadunkulmissa laulava haitarimies (Kenneth Colley).
Sarjan ilmaisuasteikko yltää unelmahötöstä synkimpään tragediaan ja avoimeen kauhuun. Sen yhteiskunnallinen tausta, jossa tapahtumien alkusyyt juontavat aina ensimmäisen maailmansodan traumoihin asti, on rikas ja askarruttava.
Laulut ovat 1930-luvun suuria hittejä, joista monista on tullut ikivihreitä (”Pennies From Heaven”, ”Blue Moon”, ”You Rascal You”, ”Roll Along Praerie Moon”, ”Zing Went The Strings Of My Heart”… ), ja ne kuullaan aikalaislevytyksinä, eivät välttämättä parhaina ja kuuluisimpina versioina. Niin naiiveja kuin laulujen sanat ovatkin, Potterin asenne levyihin ei ole ironinen eikä ylimielinen, ei myöskään sentimentaalinen tai nostalginen. Laulukohtausten erityinen voima liittyy niiden herättämien ristiriitaisten tuntemusten orkestraatioon. Pennejä taivaasta on populaarimusiikin aarreaitta, joka innostaa kuuntelemaan monitahoisemmin.
Kuvallinen laatu ei ole loistelias alkuperäismateriaalista (video, 16 mm) johtuen. Sen melkein unohtaa jäntevän näkemyksen, ensiluokkaisen näyttelijätyön, lennokkaan musiikkiratkaisun ja voimakkaan kerronnan ansiosta.
Laulutkin on suomennettu, ja sanat onkin tärkeä ymmärtää kokonaisuuden kannalta. Jos tekstityksissä olisivat myös laulujen alkuperäiset sanat, julkaisulla toteutuisi ”laula mukana” -ominaisuus.
