Hollywoodin paha poika Dennis Hopper kuoli eilen Venicessä Kaliforniassa. Hänen läpimurtoelokuvansa ohjaajana ja näyttelijänä oli uuden Hollywoodin tunnuselokuva Easy Rider.
Archive for the ‘Hopper Dennis’ Category
Hollywoodin paha poika Dennis Hopper (1936-2010)
Sunnuntai, Toukokuu 30th, 2010Hirttäkää heidät!
Perjantai, Lokakuu 16th, 2009
HIRTTÄKÄÄ HEIDÄT! / Häng dom högt (Hang’ Em High). USA (c) 1968 Leonard Freeman Productions TY: The Malpaso Company. T: Leonard Freeman. O: Ted Post. KS: Leonard Freeman, Mel Goldberg. KU: Richard H. Kline, Leonard J. South. M: Dominic Frontiere. N: Clint Eastwood (sheriffi Jed Cooper), Inger Stevens (Rachel Warren), Ed Begley (kapteeni Wilson, Cooperin hirttojoukko), Pat Hingle (tuomari Fenton), Ben Johnson (sheriffi Dave Bliss), Charles McGraw (sheriffi Ray Calhoun, Red Creek), Ruth White (Madame ‘Peaches’ Sophie), Bruce Dern (Miller, karjavaras ja murhaaja), Alan Hale Jr. (Matt Stone, Cooperin hirttojoukko), Arlene Golonka (Jennifer, prostituoitu), Dennis Hopper (Profeetta), L.Q. Jones (Loomis, Cooperin hirttojoukko). Väri, letterbox 1,85:1, DD mono, 110 min
Suom. tekstit / svenska texter.
FS Film 16.10.2009
Hirttäkää heidät! on ilmestynyt Suomessa dvd:nä aikaisemminkin, julkaisijana silloin MGM/Egmont. Yhdysvalloissa elokuva julkaistiin erillisenä ensimmäisen kerran vuonna 1997 ja uudelleen 2000, ja kun kansikuva on pysynyt samana, en hämmästyisi, vaikka käytetty masterointikin olisi edelleen sama.
Hirttäkää heidät! oli Clint Eastwoodin ensimmäinen amerikkalainen elokuva sen jälkeen kun hän oli noussut tähdeksi Italiassa Sergio Leonelle tekemillään lännenelokuvilla. Leonen vaikutteet ovat ilmeiset tässä Lännen tien (Rawhide) tekijäkuntaan kuuluneen Ted Postin ohjaamassa elokuvassa. Kyseessä oli Eastwoodin oman Malpaso Companyn ensimmäinen elokuva. Kuvauksen lakoninen pelkistys tuo mieleen Leonen, ja Dominic Frontiere on kuunnellut Ennio Morriconea tarkkaan, vaikka kyse ei olekaan helppohintaisesta jäljittelystä vaan pikemminkin inspiraatiosta.
Clint hirtetään elokuvassa heti kättelyssä, mutta hän jää henkiin ja vannoo kostoa hirttojoukon yhdeksälle jäsenelle. Tarkoitus olisi tuoda heidät elävinä oikeuden eteen.
Ihmiskuvauksen syvällisyys ei ole elokuvan vahvoja puolia. Elokuvassa on kuitenkin erinomainen näyttelijäkunta pieniä sivurooleja myöten.
Oman käden ”oikeuden” houkutus johdattelee väkivaltaviihteen helppoihin ratkaisuihin, ja tässäkin elokuvassa Clint luopuu lopulta mielenosoituksellisesti sheriffin tähdestä. Loppua lähestyttäessä koston etiikka myös kyseenalaistetaan.
Amerikkalainen ystävä
Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009
Jos ystävä on tällainen, kuka tarvitsee vihamiestä
AMERIKKALAINEN YSTÄVÄ (Der amerikanische Freund), Saksa/Ranska (c) 1977 Reverse Angle Library GmbH. O: Wim Wenders. N: Dennis Hopper, Bruno Ganz, Lisa Kreuzer, Gérard Blain, Nicholas Ray, Samuel Fuller. Väri, anamorfinen 1,78:1, Dolby Surround 2.0, 121 min
Sandrew Metronome 8.4.2009
Amerikkalainen ystävä oli Wim Wendersin läpimurto kansainväliseen tietoisuuteen ja myös ensimmäinen Suomessa levitetty Wenders-elokuva (maahantuoja oli Dianafilmi).
Pohjana oli Patricia Highsmithin romaani Ripley’s Game (1974), joka suomennettiin elokuvan valmistuttua nimellä Tom Ripley, amerikkalainen ystävä. Ensiluokkaisia Highsmith-filmatisointeja olivat ennen Wendersiä tehneet Alfred Hitchcock (Muukalaisia junassa) ja René Clement (Kuuma aurinko, romaanista Lahjakas herra Ripley), mutta Wenders kehitteli Highsmithin pohjalta oman maailmansa.
Tarina tuo meidät taideväärennösten maailmaan. Saksaan asettunut Ripley (Dennis Hopper) välittää huippuväärennöksiä tauluista. Hän kohtaa sympaattisen taulunkehystäjän ja perheenpään Jonathan Zimmermannin (Bruno Ganz), joka sairastaa vakavaa tautia. Tyypillisillä suostuttelutaidoillaan Ripley saa Zimmermannin ottamaan vastaan palkkamurhakeikan.
Amerikkalainen ystävä on Wenders-elokuvaksi poikkeuksellisen juonikeskeinen, mutta rikosjuonta tärkeämpi on kuvaus tarinaan liittyvistä vakavista identiteettikriiseistä. Ripley pitää nauhuripäiväkirjaa: ”Tiedän vähemmän ja vähemmän kuka olen ja kuka kukaan muukaan on”.
Robby Müllerin kuvaama elokuva on myös kiinnostava urbaanina näkemyksenä Hampurista. Muun Wim Wenders Collectionin tapaan dvd-masterointi on ensiluokkaista.
Mies Coloradosta ja Kuolemanloukku O.K. Corral
Keskiviikko, Kesäkuu 14th, 2006Sheriffejä, jotka pudottivat tähtensä maahan
MIES COLORADOSTA (The Man from Colorado), USA 1948, ohjaus Henry Levin, pääosissa Glenn Ford, William Holden, 1:1,33, DD 1.0 mono, 95 min. Universal Finland 14.6.2006
KUOLEMANLOUKKU O.K. CORRAL (Gunfight at O.K. Corral), USA 1957, ohjaus John Sturges, pääosissa Burt Lancaster, Kirk Douglas, Rhonda Fleming, Jo Van Fleet, 1:1,78, DD mono, 118 min, Paramount Collection 27.9.2006
Lännenelokuvan dvd-vuosi on ollut erinomainen, ja siihen on sisältynyt myös löytöjä. Sellainen on Mies Coloradosta (1948). Glenn Ford (1916–2006) on siinä poikkeuksellisessa roolissa everstinä, jonka sodan raakuus on tehnyt hulluksi. Sisällissota on päättynyt, mutta kun viisaana lakimiehenä tunnettu eversti palaa kotiseudulleen kaivoskaupungin tuomariksi, hänen käytöksensä on niin loukkaavaa, että se lietsoo uuden pienimuotoisen sisällissodan. Yllättävässä tarinassa William Holden esittää sheriffiä, joka kääntyy lainsuojattomien puolelle, ja hurjassa lopussa sodalta siihen asti säästynyt kaupunki syttyy tuleen.
Kuolemanloukku O.K. Corral (1957), yksi legendan monista filmatisoinneista, säilyttää erikoisasemansa mietteliäällä ja pohdiskelevalla tyylillään. Se kertoo tutun tarinan tuoreella otteella (käsikirjoitus Leon Uris). Burt Lancaster (Wyatt Earp) on hillityimmillään ja delegoi virnistelyosaston Kirk Douglasille (Doc Holliday). Elokuvassa on pikkurooleja myöten kiinnostava näyttelijäkaarti, veteraaneista tulokkaisiin. Dennis Hopper jää mieleen Billy Clantonina, jonka kohtalossa kiteytyy väkivallan turhuuden teema.
Eräissä Hollywoodin avainelokuvissa (Sheriffi, Armottomat, Likainen Harry) nähdään kuva, jossa sheriffi pudottaa tähtensä maahan. Tämä ladattu ele nähdään myös näissä molemmissa elokuvissa.
Kummatkin elokuvat ovat dvd-ensijulkaisuja, ja molempien värimasterointi on komeaa.
Blue Velvet – ja sinisempi oli yö (2-dvd)
Perjantai, Maaliskuu 17th, 2006David Lynch löytää tyylinsä
BLUE VELVET, USA 1986. O: David Lynch, N: Kyle MacLachlan, Isabella Rossellini, Dennis Hopper. 1:2,35, stereo 5.1, 116 min. Kakkoslevyllä liitedokumentti Strange Desires. Scanbox 17.3.2006
Dino De Laurentiis on julkaissut Dyynin lisäksi toisenkin tuottamansa David Lynchin elokuvan näyttävänä tupla-dvd:nä. Blue Velvet oli teos, jossa Lynch todella löysi itsensä pitkän elokuvan tekijänä. Jo avausjakso punarintoineen, keltaisine tulppaaneineen ja paloautoineen luo lähiöarjen aineksista jäljittelemättömän surreaalisen näyn. Dennis Hopperin hillittömyydet ovat olleet minusta aina hiukan naurettavia, mutta pelon maailma on niin aito, että elokuva kestää ne. Nimilaulun ohella toinen 1960-luvun outo hitti, Roy Orbisonin psykoballadi ”In Dreams”, kohoaa keskeiselle sijalle ja kuullaan valikkomusiikkinakin. Masterointi ei ole aivan skarppi. Liitedokumentti on näkemisen arvoinen, ja siihen on löydetty haastatteluja kaihtavalta Lynchiltäkin kiinnostavia huomioita elokuvan valmistumisajalta.
