Lord of the Flies. Iso-Britannia 1963. O: Peter Brook. William Goldingin romaanista (1954). N: James Aubrey (Ralph), Tom Chapin (Jack), Hugh Edwards (Piggy), Roger Elwin (Roger), Tom Gaman (Simon), David Surtees (Sam, ensimmäinen kaksosista), Simon Surtees (Eric, toinen kaksosista). Mustavalkoinen, anamorfinen 1,66:1 [kannessa väärä tieto 2,35:1, IMDB:ssä 1,37:1], DD mono, 86 min. Suom. Katja Kalander. Future Film 9.1.2009.
Kärpästen herra on filmatisointi sittemmin Nobelin palkinnon saaneen englantilaisen kirjailijan William Goldingin esikoisromaanista. Ohjaajaksi tuli legendaarinen brittiläinen teatteriohjaaja Peter Brook, suuri teatterin uudistaja, jolla oli silmää myös elokuvan ilmaisukeinoille (pääteos: Marat/Sade). Kärpästen herra on kuvattu Jamaikalla ja Puerto Ricossa, ja siinä on aitoa, voimakasta miljöön tunnetta. Tarina on monelle sukupolvelle koulujen kirjallisuuden tunneilta tuttu. 40 koulupoikaa selviytyy elossa autiolle saarelle lentokoneen pakkolaskussa. Eloonjäämisen taistelussa mukavat pojat alkavat vähitellen muuttua villi-ihmisiksi. Vastakkain asettuvat demokraattinen Ralph ja diktaattoriksi havitteleva Jack. Älykäs, silmälasipäinen Possu joutuu fyysisesti kömpelönä kiusatuksi. Uskonnollisesti valpas Simon joutuu heikkouttaan syrjään. Sam ja Eric ovat mukavia laumaihmisiä. Tarina kuuluu ihmismieltä Raamatusta alkaen kiehtoneisiin aution saaren kuvitelmiin, joista Yrjö Hirn kirjoitti loisteliaan tutkielman Valtameren saari kauan ennen Kärpästen herraa. Uutta ja merkillepantavaa kymmeniin edeltäjiin verrattuna Goldingin tarinassa on syvä pessimismi. Emme ole todistamassa Robinson Crusoen uljasta selviytymistarinaa tai Tarzanin sopeutumista viidakon oloihin, vaan jotakin synkempää. Autio saari nostaa voimaan viidakon lain ja vahvemman oikeuden. Esiin nousevat villeys, taikausko ja barbaria. Pohjimmaisena on atavistinen pahuus, jota edustaa ”kärpästen herrana” näyttäytyvä saatananpalvonta. Tom Hollymanin raikas kuvaus ja Raymond Leppardin ilmava musiikki tuovat synkkään tarinaan henkistä avaruutta. Dvd-masterointi on pätevää. Lisäaineistojen ystävälle voi suositella amerikkalaista Criterion-laitosta (2000) kiitettyine kommenttiraitoineen (mukana Brook ja muita). Siinä kerrotaan myös elokuvan erinomaisten lapsinäyttelijöiden merkillinen tarina. Heille se merkitsi mahtavaa innoitusta, ja vielä aikuisina he kokoontuivat samalle saarelle.
