Archive for the ‘Hemmings David’ Category

Luunmurskaajat (1974) ja Mean Machine (2001)

Keskiviikko, Joulukuu 3rd, 2008

20090406-mean-machine-the-longest-yard.jpg

”Who are we?” ”Mean Machine!”

MEAN MACHINE / THE LONGEST YARD DOUBLE PACK
LUUNMURSKAAJAT (The Longest Yard [US] / The Mean Machine [GB]), USA (c) 1974 Long Road Productions. O: Robert Aldrich. N: Burt Reynolds, Eddie Albert, Bernadette Peters. Väri, 1,85:1, DD mono, 116 min. Suomennos: Katja Juutistenaho. Ilmestynyt erillisjulkaisuna: Luunmurskaajat (Special Edition) 2005. Tällä kiekolla ei ole ekstroja.
MEAN MACHINE (Mean Machine), Iso-Britannia / USA (c) 2001 Paramount Classics. O: Barry Skolnick. N: Vinnie Jones, David Kelly, David Hemmings, Sally Phillips. Väri, 1,85:1, DD 5.1, 99 min
Paramount Home Entertainment Finland, 3.12.2008

Jalkapallo-ottelu vankilassa on elokuvan pienois-alalaji, jonka käynnisti unkarilainen Zoltan Fabri keskitysleiridraamallaan Kaksi puoliaikaa helvetissä (1962). Väkivaltaviihteeksi teeman avasi Robert Aldrich elokuvallaan Luunmurskaajat (1974), joka on uudelleenfilmattu tällä vuosikymmenellä kaksi kertaa. Tunnetumpi on Adam Sandler -versio Luunmurskaajat (The Longest Yard, 2005). Käsillä olevalla double pack -julkaisulla on vähemmän tunnettu brittiversio Mean Machine (2001), joka tuli Suomessa suoraan videolle.

Vaikka Aldrichin, tuon 1950-luvulla niin merkittävän ohjaajan, lahjoja oli harmittavaa nähdä toimintarymistelyn palveluksessa, ohjaaja kylläkin pääsee käsittelemään myös ylpeyden, ihmisarvon, itsekunnioituksen ja vapauden teemoja vankien noustessa jalkapallon keinoin sortoa, nöyryytystä ja sadismia vastaan. Petoksen taakkaa kantava jalkapallomestari (Burt Reynolds) painostetaan sopupeliin, jossa vartijat voittaisivat, mutta kun nämä käyttävät tilaisuutta hyväkseen julmuuksiin, hän muuttaa mielensä…

Ohjaajan panoksen huomaa vertaamalla Aldrichin elokuvaa myöhempien ohjaajien tulkintoihin. Hän hallitsee kerronnan rytmin ja dynamiikan. On surullista nähdä, että hän näyttää pitävän raakuuden kuvausta viihdyttävänä.

Aldrichin elokuvan on kuvannut mestari Joseph F. Biroc. Ratkaisevan ottelun kuvauksessa otetaan käyttöön split screen. Viimeiset seitsemän sekuntia ja ”pisin jaardi”, kuvataan hidastettuina. Dvd-masterointi tuo esiin värimaailman eloisuuden.

Verenpunainen kauhu (2-dvd Ultimate Edition: Director's Cut ja Export Cut)

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090408-profondo-rosso.jpg

Profondo rosso / Deep Red. Italia 1975. O: Dario Argento. N: David Hemmings, Daria Nicolodi, Gabriele Lavia, Macha Méril. Anamorfinen 2,35:1, DD 5.1, italiankielinen, pääkuva kahtena versiona: 123 min ja 100 min
1. levyllä pitkä, restauroitu Profondo rosso: Director’s Cut, 123 min ja Thomas Rostockin englanninkielinen kommenttiraita
2. levyllä monien parhaana pitämä laitos: Profondo rosso: Export Version, 100 min. Liitedokumentti: Dario Argento: An Eye For Horror (Iso-Britannia 2000, O: Leon Ferguson), mukana Maitland McDonagh, Alan Jones, William Lustig, Keith Emmerson, Asia Argento, Fiore Argento, Dario Argento, Claudio Argento, John Carpenter, George A. Romero, Alice Cooper, Asia Argento, Tom Savini, Daria Nicolodi, Michael Brandon, Jessica Harper, Claudio Simonetti, Keith Emerson, Piper Laurie, Luigi Cozzi. Suomennos: Satu Haapalainen. 57 min
Future Film 19.11.2008

Dario Argento aloitti ohjaajanuransa rikoselokuvilla, joita ei-italialaiset kutsuvat otsikolla ”giallo”. Verenpunainen kauhu -elokuvalla hän avasi urallaan uuden juonteen, jossa rikosaiheessa painottui kauhu ja punaisen veren keskeisyys. Kuvallinen eleganssi oli ollut hänen tunnuspiirteensä alusta alkaen, ja nyt se yhdistyi ylettömään verenvuodatukseen. David Hemmingsin valinta miespääosaan vei ajatukset Michelangelo Antonioniin (Blowup). Naispääosan sai Daria Nicolodi, josta tuli Argenton elämänkumppani, käsikirjoittaja ja kuuden elokuvan tähti.

Argenton ilmaisu on korostetun visuaalista, ja sellaisena rohkeaa ja usein uraaurtavaa. Hänellä on silmää ilmaisevalle yksityiskohdalle, hän hallitsee subjektiivisen näkökulmailmaisun, hänellä on usein säpsähdyttäviä kohtauksia, ja kysymys kuuluu, miten paljon syvyyttä häikäisevän pinnan alla on. Kun visuaalinen ulkokuori on niinkin tärkeää kuin Argentolla, on tietenkin oleellista, että dvd-masterointi on laadukasta, kuten tässä on laita.

Liitedokumentilla on melkoinen haastateltujen kaarti. Siinä käydään läpi Argenton ura, lapsuuden Edgar Allan Poe -vaikutteet, Sergio Leonen innoitus, ensimmäiset rikoselokuvat, suvun keskeisyys, rakkaus Daria Nicolodiin, kolmen äidin trilogia, Goblinin musiikki, oopperan vaikutus, kysymys naisen merkityksestä uhrina ja päähenkilönä, erilaisuus Alfred Hitchcockiin verrattuna, kuvamaailman keskeisyys ja näyttelijöiden tavallista vähäisempi merkitys. Argenton ääni on dokumentilla englanniksi päällepuhuttu.