Archive for the ‘Harrison Rex’ Category

My Fair Lady

Keskiviikko, Lokakuu 7th, 2009

20091001-my-fair-lady.jpg

MY FAIR LADY (My Fair Lady). US (c) 1964 Warner Bros. T: Jack L. Warner. O: George Cukor. KS: Alan Jay Lerner – Alan Jay Lernerin ja Frederick Loewen musikaalista (1956) – George Bernard Shawn näytelmästä Pygmalion (1913). KU: Harry Stradling – Super Panavision 70 mm – Technicolor. N: Audrey Hepburn (Eliza Doolittle), Rex Harrison (prof. Henry Higgins). Väri, anamorfinen 2,35:1, DD stereo, 166 min
Bonus: Kommenttiraita: Gene Allen, Marni Nixon, Robert A. Harris, James C. Katz.
Vintage Featurettes, Footage & Audio: 1963 Production Kick-Off Dinner. George Cukor Directs Baroness Bina Rotchschild (audio track only with stills). The Fairest Fair Lady. Los Angeles Premiere. Rex Harrison Golden Globe Acceptance Speech. Academy Awards Ceremony Highlights.
Comments on a Lady: Andrew Lloyd Webber, Martin Scorsese.
Suom. tekstit
Paramount Home Entertainment Finland (CBS Home Entertainment) (Audrey Couture Muse Collection) 7.10.2009

My Fair Lady ilmestyi kansainvälisesti dvd:llä ensi kerran vuonna 1998 ja sittemmin Suomessakin (Warner Bros.). Kahden levyn My Fair Lady Special Edition julkaistiin maailmalla vuonna 2004, ja Warner Bros. julkaisi Suomessa myös sen. Minun katsottavakseni My Fair Lady tuli ensi kerran dvd:llä Musical Collection -nimisessä boksissa (Warner Bros., 2007). Kysessä oli Special Editionin ensimmäinen levy, mutta siinä ihmetytti kuvan harmaus aivan kuin jostakin syystä levylle olisi kuitenkin lipsahtanut kymmenen vuotta vanha masterointi!

Tämän jälkeen My Fair Lady näkyy vaihtaneen oikeuksienomistajaa. Se ilmestyy samana päivänä Paramountilta sekä erillisjulkaisuna että osana Audrey Couture Muse Collection -boksia. 70 mm:n Super Panavision -huipputekniikalla kuvattu musikaalisuosikki näyttää nyt väreiltään ja kuvaltaan upealta. Boksiin sisältyvä levy on jonkin erikoislaitoksen ykköslevy, mutta siinäkin on roppakaupalla bonusmateriaalia.

Kleopatra (2-dvd)

Perjantai, Elokuu 24th, 2007

Mainettaan parempi mahtielokuva

Cleopatra. USA 1963. Ohjaus: Joseph L. Mankiewicz, pääosissa Elizabeth Taylor, Richard Burton, Rex Harrison, lisäaineistona kommenttiraita, 1:2,35, DD 5.1, 239 min
FS Film 24.8.2007

Niin kuin Kleopatra aikoinaan horjutti Roomaa, niin horjutti siitä tehty elokuva Hollywoodia. Camp-mainetta nauttinut elokuva vaikuttaa pitkänä versiona vakavuudellaan.

Twentieth Century Foxin Kleopatra on kaikkien aikojen mahtavimpia spektaakkeleita, elokuva, joka oli kohtalokas koko yhtiön tulevaisuudelle. Valmistus viivästyi, ja kustannukset paisuivat, mutta menestys oli vaivan arvoinen. Joseph L. Mankiewicz ohjasi yli viisituntisen version, mutta yleisessä levityksessä elokuvaa esitettiin vähän yli kolmituntisena. Upeasti masteroidulla dvd:llä nähdään vuoden 1995 restauroitu nelituntinen laitos, joka on tehty alkuperäisistä 65-millisistä Todd-AO-mastereista. Yhdysvalloissa elokuva on julkaistu kolmois-dvd:nä, mukana pitkä liitedokumentti, joka olisi ollut meilläkin julkaisemisen arvoinen.

Kleopatralla on ollut camp-maine Elizabeth Taylorin diivailun vuoksi. Marilyn Monroen suosiosta harmistunut Taylor tiuskaisi toimittajalle: ”Kehtaatkin kutsua häntä myytiksi, ja minä olen pelkkä kurja legenda!”. Kleopatran saapuminen Roomaan sfinksin päällä vierellään Julius Caesarin hänelle tekemä Kaisarion-poika on ällistyttävä jakso, jota voi katsoa Andy Warhol -asenteella.

Mutta antiikin maailmaan perehtynyt Mankiewicz toi muuhun kuvaukseen vakavuutta. Alkuosan aiheena on Julius Caesarin (Rex Harrison) ja Kleopatran rakkaustarina. Jälkiosan päähenkilöinä ovat Marcus Antonius (Richard Burton) ja Kleopatra. Tässä elokuvassa vuosisadan lemmenpareihin kuuluvat Taylor ja Burton löysivät toisensa myös kulissien takana. Harrison on karismaattinen Caesar, jonka varjosta Antonius yrittää etsiä itseään. Vakavissa spektaakkelijaksoissa korostuu menetyksen tunne. Alkupuolella nähdään Aleksandrian ja sen kirjaston palo, ja Rooman laivaston veljestaistelussa tulee esiin päälliköiden suru. Pitkä ohjaajan versio olisi kuulemma koottavissa ja olisi epäilemättä näkemisen arvoinen.

Kolme musikaalia

Maanantai, Tammikuu 1st, 2007

MUSICAL COLLECTION

LAULAVAT SADEPISARAT (Singin’ in the Rain), USA 1952, ohjaus Stanley Donen ja Gene Kelly, pääosissa Gene Kelly, Donald O’Connor, Debbie Reynolds, 1:1,37, DD 5.1, 99 min

SEITSEMÄN VELJEKSEN MORSIAMET (Seven Brides for Seven Brothers), USA 1954, ohjaus Stanley Donen, pääosissa Howard Keel, Russ Tamblyn, Jane Powell, Julie Newmar, 1:2,55, DD, 98 min

MY FAIR LADY (My Fair Lady), USA 1964, ohjaus George Cukor, pääosissa Audrey Hepburn, Rex Harrison, 1:2,40, DD, 166 min

Warner Bros. Entertainment Finland 2007

Warner Bros. on julkaissut uudelleen boksina kolme kaikkien aikojen musikaalia.

Laulavat sadepisarat (1952) parodioi äänielokuvan läpimurron aikakautta Hollywoodissa. Nacio Herb Brownin ja Alan Freedin laulut vuosikymmenien ajalta saivat siinä lopullisen tulkinnan niin laulun kuin tanssinkin osalta, ja Gene Kellyn iloisesta sadetanssista tuli yksi genren tunnuksista. Elokuva julkaistiin digitaalisesti restauroituna tupla-dvd:nä vuonna 2002, ja tässä boksissa siitä on ensimmäinen levy.

Seitsemän veljeksen morsiamet (1954) on ”maajussille morsian” -musikaali, joka perustuu suoraan toimintaan. Vuorten sinkkuveljekset ryöstävät seurakseen lähiseudun kaunottaria, eivätkä ärtyneet pelastajat pääse perille lumivyöryn tukkiessa tien. Kipakat neidot pitävät kuitenkin puoliaan ja opettavat junttipojat tavoille niin menestyksellisesti, että hääkellot soivat lopussa kaikille. Stanley Donen oli tässä yksin ohjaajana, ja riuskasta koreografiasta vastasi Michael Kidd. Tästäkin elokuvasta on julkaistu tupla-dvd (2004), ei kuitenkaan Suomessa, ja levyn keskinkertainen kuvalaatu viittaa siihen, että lähtökohtana on ollut vuoden 1997 masteri.

My Fair Lady (1964) on George Cukorin ikivihreä tulkinta Alan Jay Lernerin musikaalista, joka perustuu G.B. Shawn näytelmään, pääosissa Audrey Hepburn kukkaistyttönä ja Rex Harrison kielitieteen professorina. Pohjana on Robert A. Harrisin ja James C. Katzin restauroitu laitos (1994), josta tehtiin dvd vuonna 1998 ja kahden levyn erikoisjulkaisu vuonna 2004. Boksilla nähdään sen ensimmäinen levy, mutta kuvan harmaus viittaa siihen, että käytössä on vieläkin 10 vuoden takainen masteri.