Archive for the ‘Harris Richard’ Category

Punainen erämaa

Keskiviikko, Huhtikuu 21st, 2010

2010.04.24.-Il-deserto-rosso

PUNAINEN ERÄMAA / Den röda öknen (Il deserto rosso). Italia / Ranska 1964. TY: Film Duemila, Cinematografica Federiz, Francoriz. T: Antonio Cervi. O: Michelangelo Antonioni. KS: Antonioni, Tonino Guerra. KU (Eastmancolor, 1,85): Carlo Di Palma. LA: Piero Poletto. PU: Gitt Magrini. M: Giovanni Fusco; laulu Cecilia Fusco; elektroninen musiikki: Vittorio Gelmetti. LE: Eraldo Da Roma. KP: Ravenna. N: Monica Vitti (Giuliana), Richard Harris (Corrado Zeller), Carlo De Pra (Ugo), Xenia Valderi (Linda), Rita Renoir (Emilia), Valerio Bartoleschi (Valerio, Giulianan poika). Väri, 1,85:1, DD 2,0, 113 min
Suom. tekstit Eeva Toivanen / svenska texter.
Restauroitu laitos: Mediaset Collection / Cinema Forever / Centro Sperimentale di Cinematografia, asiantuntijoina Carlo Di Palma ja Manrico Masini.
Atlantic Film 21.4.2010

Michelangelo Antonionin elokuvia on julkaistu Suomessa dvd:llä erittäin vähän; mieleen tulee lähinnä Ammatti: reportteri (dvd Sony 2006). Ilmeisesti ensimmäinen suomalainen Antonionin italialaisen kauden dvd-julkaisu on Punainen erämaa, ohjaajan viimeinen 1960-luvun elokuva kotimaassaan.

”Yksinäisyyden trilogiassaan” (Seikkailu, Yö, Auringonpimennys) Antonioni kuvasi ihmissuhteita etääntyen yhä abstraktimpaan ja epäpsykologisempaan näkökulmaan. Kaikkien pääosassa oli Monica Vitti. Punaisessa erämaassa Vitti on yhä päähenkilö ja keskustajunta, mutta painopisteenä on yhteiskunta, teollisuuden ja luonnon saastumisen todellisuus, tosin esteettisen vision eikä poliittisen analyysin mielessä. Vittin esittämä Giuliana on kokemansa liikenneonnettomuuden jäljiltä psyykkisesti järkkynyt nainen. Hän on äskettäin palannut hermoparantolasta, jossa hän on yrittänyt itsemurhaa. Antonionin ensimmäinen värielokuva »sivuaa abstraktia taidetta ja osoittaa loistavaa visuaalista tajua kuvatessaan ’tunteiden värejä’» (Georges Sadoul). Melkein kauttaaltaan värit ovat niin voimakkaasti käsiteltyjä, että Punainen erämaa lähestyy maalattua elokuvaa. Sumun, sateen ja saasteen ohella värimaailmaa muuttaa hämärrys ja se, että Antonioni maalasi jopa luontoa. Ainoa realistinen värijakso on Giulianan Valerio-pojalleen kertoman sadun visualisoinnissa. Antonionille punainen erämaa näyttäytyy »vertavuotavana, elävänä aavikkona, joka on täynnä ihmisen lihaa». Tuo utopia on vastakuva koneiden ja saasteiden todellisuudelle, jonka esteettisenä hahmottajana Antonioni on tässä uranuurtaja. Oleellinen vastakohta teollisuuden ja tunteiden saastumiselle on meri. ”Meri ei ole koskaan tyyni”, sanoo Giuliana.

Yksinäisyyden trilogian tavoin Antonioni jatkaa tutkimusretkeään moderneihin ihmissuhteisiin. Suhteiden pinnallistuminen eroottisiksi ja välineellisiksi jättää ihmiset pohjimmiltaan turhautuneiksi ja yksinäisiksi. Elokuvaa hallitsee sekä visuaalisesti että psykologisesti Giuliettan yliherkkä tajunta.

Punainen erämaa on elokuva, joka voi vaikuttaa ensikatsomalla vaikealta ja hämmentävältä. Se kestää kuitenkin useita katsomisia ja avautuu joka kerta rikkaampana. Näin elokuvan ensi kerran 40 vuotta sitten elokuvakerhossa, ja olen katsonut sen aika ajoin uudelleen. Nyt katsoin sen taas uteliaana siitä, tuntuisiko se jo liian hauraalta, mutta siinä korostuukin nyt päin vastoin voima ja rohkeus kohdata hauraita kohtia modernien ihmissuhteiden todellisuudessa.

Dvd:llä tarjotaan paras restauroitu laitos, jonka taiteellisena asiantuntijana toimi kuvaaja Carlo Di Palma. Jälki on hienoa, mutta työtä hankaloitti se, että paikoin Technicolor-erottelunegatiivit olivat sivusuunnassa epätasaisesti kutistuneet; tämän voi hetkittäin kuvassa nähdä. Saman laitoksen julkaisi blu-ray-formaatissa BFI vuonna 2008, mukana laajat lisäaineistot.

Posted in Antonioni Michelangelo, Da Roma Eraldo, Di Palma Carlo, Fusco Giovanni, Guerra Tonino, Harris Richard, Vitti Monica | No Comments »

Miehen hinta

Keskiviikko, Huhtikuu 1st, 2009

20090403this-sporting-life.jpg

This Sporting Life. Iso-Britannia (c) 1963 Independent Artists Production. O: Lindsay Anderson. N: Richard Harris, Rachel Roberts. Mustavalkoinen, 1,33:1, 128 min. Future Film (Granada International) 1.4.2009

Kun murskaava isku rugbykentällä osuu Frank Machinin naamaan, tämä joutuu hammaslääkärin tuoliin ja näkee elämänsä takaumien sarjana. Näin käynnistyy Lindsay Andersonin aikatasoja rikkova tutkielma miehen väkivaltaisuudesta.

Pohjana olevan romaanin This Sporting Life (1960) oli kirjoittanut David Storey, taustaltaan kaivosmies ja ammattimainen rugbynpelaaja ja sittemmin merkittävä kirjailija, jonka tuotannosta mitään ei ole suomennettu.

Storeyn kotikaupunki ja romaanin tapahtumapaikka on Wakefieldin kaivoskaupunki Yorkshiressa Keski-Englannissa. Kirjallisuuden ystävät muistavat kaupungin Oliver Goldsmithin romaanista Wakefieldin kirkkoherra, joka on 1700-luvun arvoteoksia. Modernia maailmaa käsittelee Storeyn romaani, päähenkilönään väkivaltainen Frank Machin, alkukantainen kovanaama, joka kohoaa kaivosten pimeydestä rugbykentälle. Filmatisointi toteutettiin oikeilla tapahtumapaikoilla, ja tuloksena oli tärkein Wakefieldissä kuvattu elokuva. Maisemat ovat sittemmin kuulemma kovasti muuttuneet.

Anderson sai Storeyn romaanin pohjaksi esikoisohjaukselleen ja mieltyi kirjailijaan niin, että filmasi vielä kolme muutakin tämän teosta (In Celebration, Home, Early Days). Anderson oli 1950-luvun dokumenttielokuvillaan brittiläisen Free Cinema -liikkeen käynnistäjiä ja tulisieluja. Karel Reiszin tuottama Miehen hinta oli Free Cineman viimeisiä merkkiteoksia.

Miehen hinta on hyvä suomalainen nimi tarinalle Frankista (Richard Harris), miehestä, jonka tähtiura käynnistyy siitä, että hän saa ravintolaillan päätteeksi turpiinsa rugbyjoukkueelta. Manageri panee merkille Frankin väkivaltaisuuden ja pestaa tämän joukkueeseen loose forward -pelaajaksi. Frank rikastuu, mutta hän on ihmisraakile, jota hyväksikäytetään ja joka käyttäytyy itsekin sikamaisesti esimerkiksi sydäntäsärkevässä ravintolakohtauksessa. Frank kelpaisi naisille seksioriksi, mutta karkeudestaan huolimatta hän kaipaa hellyyttä. Äärimmäisen kömpelösti hän yrittää rakentaa suhdetta vuokraemäntänsä, leskirouva Margaretin (Rachel Roberts) kanssa. Margaret kuitenkin haikailee kuollutta miestään ja kiillottaa yhä tämän saappaita. Frankin kyky hellyyteen ilmenee retkikohtauksessa Margaretin ja tämän lasten kanssa. Kaipaus kulminoituu baarikohtauksessa, jossa Frank ilmaisee tunteensa laululla ”Here in my heart I’m so lonely”. Brutaalisuus saa kuitenkin ylivallan, ja Frankin tökerö paljastus pistää Margaretiin kirjaimellisesti murhaavan haavan.

Andersonin visuaalinen kerrontataito yltää hurjan väkivallan hetkistä ilmaisevan herkkiin lähikuviin, kun Margaret muistelee mennyttä miestään. Andersonin kunnianhimoisen aikarakenteen toteuttajaksi tuli Peter Taylor rohkealla leikkaustyylillään. Miehen hinta edustaa brittielokuvan rehellistä kitchen sink -tyyliä puhtaimmillaan. Väkevän elokuvan heikko kaupallinen menestys sai sitä levittäneen Rank-yhtiön kuitenkin päättämään, ettei se levittäisi enää kitchen sink -elokuvia.

Tutkielmana väkivallasta Miehen hintaa on verrattu Martin Scorsesen elokuvaan Kuin raivo härkä, ja yhteyksiä on pintaa syvemmällä. Molempia voi pitää suoranaisina katastrofielokuvina siinä mielessä, että päähenkilö on kävelevä katastrofi. Molemmissa mies tekee väkivaltaisuudestaan ammatin ja tulonlähteen mutta jää ihmisenä haaksirikkoutuneeseen tilaan. Molempien piilotekstinä on myös tarina torjutusta homoseksuaalisuudesta, joka tuo väkivaltaan kielletyn intohimon vivahteen.

Posted in Anderson Lindsay, Harris Richard, Reisz Karel, Roberts Rachel, Storey David, Taylor Peter, Yleinen | No Comments »

Western-erikoisuuksia

Keskiviikko, Kesäkuu 14th, 2006

HIRTTOSILMUKKA (Hangman’s Knot), USA 1952, ohjaus Roy Huggins, pääosissa Randolph Scott, Donna Reed, Lee Marvin, 1:1,33, 1.0 mono, 78 min. Universal 14.6.2006

MAJURI DUNDEE: PITKÄ VERSIO (Major Dundee: The Extented Version), USA 1964, ohjaus Sam Peckinpah, pääosissa Charlton Heston, Richard Harris, Senta Berger, 1:2,35, Dolby Digital 5.1 tai 1.0, 130 min, mukana kommenttiraita ja runsaat lisäaineistot. Universal 25.1.2006

PUNAINEN AURINKO (Soleil rouge / Red Sun), Espanja/Ranska/Italia 1971, ohjaus Terence Young, pääosissa Charles Bronson, Ursula Andress, Toshiro Mifune, Alain Delon, 1:1,33, 2.0 mono, 110 min. Universal, uusintajulkaisu 2006

Universal on julkaissut viime aikoina paljon lännenelokuvia, joiden joukossa on myös todellisia löytöjä.

Hirttosilmukka (1952) on jämerä teos näyttelijä Randolph Scottin ja tuottaja Harry Joe Brownin pitkän yhteistyön puolivälistä. Tarina sijoittuu sisällissodan loppukaaokseen, jossa kultasaaliin ryöstäneet sotilaat huomaavatkin olevansa taistelun päätyttyä lainsuojattomia, joiden välit muuttuvat ristiriitaisiksi. Piiritetyssä talossa nainen (Donna Reed) joutuu julman Lee Marvinin silmätikuksi, Randolph Scott osoittautuu kunnian mieheksi, ja piinaavan tilanteen avaa hirmumyrsky. Dvd-masterointi on erinomaista. Ohjaaja Roy Huggins hoitaa homman ammattimaisesti, mutta westernin ystävälle on kiinnostavaa huomata, että samanlaisista asetelmista André De Toth ja Joseph H. Lewis ohjasivat noina vuosina parempia Scott-elokuvia, kunnes ohjaaja Budd Boetticherin ja käsikirjoittaja Burt Kennedyn tulo Scott-Brown-tiimiin vuonna 1956 (Seitsemän miestä jäljellä) kohotti tason mestariluokkaan.

Majuri Dundeen pitkä versio (1964) täydentää vuoden merkittävää Sam Peckinpah -tarjontaa, josta on vastannut lähinnä Warner Bros. monella elokuvalla. Sony Columbian upea restauroitu laitos (2005, Suomen julkaisija Universal 2006) on mahdollisimman täydellinen rekonstruktio kovan onnen majurin saagasta. Dvd-julkaisun rehellisissä kommenteissa ja lisäaineistoissa käy ilmi, että tuotantoyhtiöllä oli kyllä osuutensa elokuvan valmistumiseen liittyneeseen sotkuun, mutta ohjaaja Peckinpah oli mahdoton mies, jolla ensimmäistä isoa elokuvaa ohjatessaan karkasi tilanne käsistä. Vasta Hurjaa joukkoa ohjatessaan hän osoitti kykynsä vastuuntuntoon ja huolenpitoon suurtuotannossa. Esikuvanaan Arabian Lawrence Peckinpah lähti tekemään intiimiä spektaakkelia sisällissodan aikaisesta hurjapäisestä upseerista (Charlton Heston), joka apasseja jahdatessaan riehuu pitkin Meksikoa ja on viedä USA:n sotaa Ranskaa vastaan. Hänellä on sotavoiminaan vangittuja jenkkejä (Richard Harris), vapautettuja orjia (Brock Peters) ja rikollisia (James Coburn). Omantunnon ääntä edustaa Senta Berger. Dvd:n sisältämien poistojen ja tausta-aineistojen ansiosta elokuvasta on nyt mahdollista saada parempi tolkku kuin milloinkaan aikaisemmin. Edes viime vuonna nähtäväksi tullut loistelias restauroitu filmikopio ei kattanut kaikkea tätä.

Ennenkin dvd:llä julkaistu Punainen aurinko (1971) on todella kansainvälinen western. Pääasiassa ranskalaisen tuotannon ohjaaja on britti (Bond-ohjaaja Terence Young), kieli englanti, kuvauspaikka USA ja näyttelijäkaarti kansainvälinen, mukana ainutlaatuista kyllä myös japanilaistähti. Kuvaaja on mestari Henri Alekan ainoassa lännenelokuvassaan, ja säveltäjänä toinen maestro, Maurice Jarre, harvinainen nimi westernin alalla hänkin. Japanin suurlähettilään vaunu joutuu junanryöstäjien käsiin 1860-luvun Amerikassa, ja keskenään kilpailevat konnat (Charles Bronson, Alain Delon) saavat saaliikseen pyhän mikadomiekan. Perään lähtee vartijasamurai (Toshiro Mifune), jota ei voi käännyttää tehtävästään mikään. Mukana on kauniita naisia (Ursula Andress, Capucine) ja intiaaneja, jotka koettavat kärventää konnat tulikeihäillään ruohotiheikköön. Kevyt viihdecocktail toimii yllättävän hyvin aineiston kirjavuuteen nähden.

Posted in Alekan Henri, Andress Ursula, Berger Senta, Bronson Charles, Brown Harry Joe, Capucine, Coburn James, Delon Alain, Harris Richard, Heston Charlton, Jarre Maurice, Marvin Lee, Mifune Toshiro, Peckinpah Sam, Peters Brock, Reed Donna, Scott Randolph, Yleinen, Young Terence | No Comments »