”Eihän se vaari tänne voi jäädä”
PINSIÖN PAROONI (Baronen från Pinsiö), Suomi 1962. TY: Suomen Filmiteollisuus. T: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. N: Eero Roine, Eino Kaipainen, Elna Hellman, Elsa Turakainen, Liisa Roine, Mirjam Novero. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 90 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 13.3.2009
Pinsiön parooni on Edvin Laineen tuotannossa rinnakkaisteos Oprille. Kumpikin perustuu suosikkinäytelmään, jossa päähenkilönä on vanhus, ja kumpikin perustuu karismaattiseen päänäyttelijään. Oprin kantava voima oli Rakel Laakso, Pinsiön paroonin nimiosassa on Eero Roine. Kuten elokuvan klassisissa sukupolvikuilun draamoissa Make Way for Tomorrow ja Tokyo Story tässäkin kaupunkilaisperhe vääntelehtii kiusaantuneena, kun vanha pappa tulee pidemmäksi aikaa kylään. Näkökulma on kuitenkin aurinkoisen humoristinen, kuten vaarin lukiessa yliromanttista viihdelukemistoa ääneen. Ajankohtaisena yksityiskohtana on television tulo.
Pinsiön parooni on tamperelaistarina. Kaupunki oli tuttu ohjaajalle, joka oli toiminut kauan tamperelaisten teattereiden johtajana. Elokuva perustuu tamperelaisen kirjailijan näytelmään. Urheilija-kirjailija Leena Härmä (1918-2008) muistetaan Tuittupää-kirjoistaan ja näytelmistään kuten Viekää tuhkakin pesästä. Kaksi hänen näytelmistään on filmattu: Virtaset ja Lahtiset ja tämä Pinsiön parooni.
Näytelmää avattiin tamperelaisiin ulkokuviin, verukkeena nuortenparien romanssit, jotka vievät heitä monille kohtaamispaikoille, eräänä juonena Ritvan (Liisa Roine) yritys hämätä poikaystäväänsä Paulia (Matti Ranin) luulemaan, että hän asuu kerrostalossa eikä tehtaan omistamassa työläisten puutalossa. Ytimenä on kuitenkin Leena Härmän dialogi ja Tampereen Työväen Teatterin kantaesityksen kaarti, Eero Roineen rinnalla Elna Hellman, Olavi Ahonen ja Tapio Hämäläinen. Muutenkin tamperelaisuus korostui näyttelijävalinnoissa.
Elokuva surffaa yhteiskunnallisten kysymysten pinnalla, teemojen joukossa yritys vanhoksen häätöön mökistään kunnalliskotiin, korpilakko ja asuntoahtaus. Realismi on tässä elokuvassa ulkokuorta, toisin kuin Edvin Laineen Hella Wuolijoki- ja Väinö Linna -filmatisoinneissa.
Musiikin sävelsi Heikki Aaltoila, lainateemana toistuu ”Kuinka sä taisit petollinen olla”. Kuvaaja oli Olavi Tuomi, ja Tampere-ulkokuvilla on dokumentaarista arvoa. Dvd-masterointi on kohtalaista.
