007 RAKASTETTUNI (The Spy Who Loved Me). Iso-Britannia (c) 1977 Danjaq S.A. T: Albert R. Broccoli. O: Lewis Gilbert. Ian Flemingin romaanista (1962). M: Marvin Hamlisch. Tunnuslaulun ”Nobody Does It Better” es. Carly Simon. N: Roger Moore (James Bond, 007), Barbara Bach (majuri Anja Anasova, XXX), Curd Jürgens (Stromberg), Richard Kiel (Jaws). Väri, 2,35:1, DD 5.1, DTS 5.1, 120 min
Sir Roger Mooren kommenttiraita
Ohjaaja Lewis Gilbertin kommenttiraita, mukana lavastaja Ken Adam, käsikirjoittaja Christopher Ward ja Michael G. Wilson
On Location with Ken Adam
007 in Egypt
007 Stage Dedication (1977)
Escape from Atlantis: Storyboard Sequence
Roger Moore: My Word Is My Bond
Inside The Spy Who Loved Me
Ken Adam Designing Bond
Exotic Locations, Credits, Theatrical Archive
FS Film 7.11.2008
Kolmannen James Bond -elokuvansa kommenttiraidalla Roger Moore kertoo, että 007 rakastettuni on hänen suosikkinsa koko sarjassa. Tuotanto-olosuhteet olivat muuttuneet, kun Harry Saltzman oli jäänyt pois, ja tuottajana oli Albert R. Broccoli yksin. Ohjaaja Guy Hamiltonin tilalla oli toinen kokenut veteraani Lewis Gilbert, joka oli jo ohjannut 007-seikkailun Elät vain kahdesti. Gilbert toi elokuvaan sekä suuria linjanmuutoksia että pieniä vivahduksia, kuten mustasukkaisia katseita naisten välilä.
Moore korostaa tämän elokuvan visuaalista loisteliaisuutta ja spektaakkelimaisuutta. Ken Adam loihti huikeita lavasteita, kuvaajana oli ranskalainen Claude Renoir, ja Derek Meddings yhdisti pienoismalliensa erikoistehosteet saumattomasti oikeisiin kuvauspaikkoihin. Gilbertillä oli komposition tajua, joka teki oikeutta näille taiteilijoille. Tämä on se elokuva, jota varten Pinewoodin studiolle rakennettiin jättiläismäinen 007 -halli, johon mahtui kolme oikean kokoista sukellusvenettä ja raskaan kuorman liikenneväyliä. Teknisiin vempaimiin kuuluu Bondin Lotus Esprit -amfibiauto.
Moore korostaa myös alkuperäisen leikkaajan Peter Huntin merkitystä koko Bond-sarjalle. Neljässä ensimmäisessä Bond-elokuvassa Hunt oli luonut tarinoille oikean rytmin, sävyn ja tyylin.
Kylmän sodan teema, joka oli ollut alun perin Bond-ilmiön taustana, oli jo loistanut poissaolollaan Mooren kahdessa ensimmäisessä Bond-elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla ja 007 ja kultainen ase. 1970-luvun alussa maailma puhui toiveikkaasti liennytyksestä, ja vuonna 1973 Helsingissä järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi ETYK. 007 rakastettuni -elokuvaa voi pitää liennytys-Bondina, ja Helsingin hengessä Bondin kumppaniksi sekä vaaralliselle komennukselle että vällyjen alle tulee puna-armeijan majuri Anja Amasova (Barbara Bach).
Roisto, joka uhkaa maailmaa, on tällä kertaa suuruudenhullu Atlantis-nimisen merikaupungin valtias Stromberg (Curd Jürgens), jonka aie on käynnistää kolmas maailmansota sieppaamiensa ydinsukellusveneiden ja salaperäisen Liparus-supertankkerinsa turvin. Hahmo perustuu selvästi Jules Vernen kapteeni Nemoon tarinassa Sukellusveneellä maapallon ympäri. Strombergin päämääränä on luoda ydinkatastrofin raunioille parempi maailma.
Ohjaaja Gilbertin myötä Bond-elokuvien komediallisuus lisääntyi. Jules Vernen lisäksi elokuvassa on viitteitä Rudolph Valentinon ja Elvis Presleyn sheikkielokuviin, Arabian Lawrenceen ja Tappajahaihin. Roiston pääpukariksi tuli ensi kertaa teräshampainen Jaws (Richard Kiel). Moore huomauttaa kommenttiraidallaan, että ”Hyvän konnan on oltava kuin sankari. Omasta mielestään hän on oikeassa.”
