KAHDEN LADUN POIKKI / Skidspår som korsas. Suomi 1958. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Armand Lohikoski. KS: Einari Vuorela, Laura Soinne – Einari Vuorelan romaanista (1926). KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. M: Toivo Kärki. Ä: Kaarlo Nissilä. LE: Armas Vallasvuo. N: Anneli Sauli (Anna, Tupamäen tytär), Tapio Rautavaara (Humu), Eino Kaipainen (Tuomas, Hiirenloukun isäntä), Siiri Angerkoski (Hirs-Riikka, ruotuvaivainen), Ekke Hämäläinen (Markku), Rauni Luoma (Hulta), Marjatta Kallio (Leenu), Sakari Halonen (Jussi), Uljas Kandolin (Jussi), Heimo Lepistö (Karvian-Jokinen, tukkilainen), Armas Jokio (Purkka, tukkilainen), Tyyne Haarla (Tupamäen emäntä), Kaarlo Halttunen (Tupamäen isäntä), Maija Karhi (Myllärin Katri), Irja Kuusla (Jutihta), Veikko Linna (ruukin pomo). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 21.8.2009
SF–yhtiön suurimman liukuhihnatuotannon vuosina valmistunut Kahden ladun poikki perustui vanhaan käsikirjoitukseen, josta johtaja Toivo Särkkä oli innostunut mutta kukaan ohjaaja ei, kunnes Armand Lohikoski suostui filmaamaan sen. Elokuva kuuluu todellisiin Suomi-aihepiirin kierrätyksiin, joskaan se ei yllä sentään Teuvo Tulion kaltaisille hulluille ylikierroksille. Moraalitonta, naisia viettelevää ja heidät aviottomien lasten kanssa jättävää tukkilaista esittää Tapio Rautavaara. Rakkaudessaan viatonta mutta omaisuuslaskelmoijien ja humupoikien välissä riutuvaa nuorta naista tulkitsee Anneli Sauli. Rehtiä mutta vaimoaan paljon vanhempaa ja petettyä isäntää esittää ties kuinka monennen kerran Eino Kaipainen, joka oli kolme vuotta aiemmin tulkinnut myös aiheen klassikkoroolin Juhassa. ”Elokuva tukkilaisromantiikan ajalta” on innotonta uudelleenlämmitystä. Tuotantoarvot ovat kohdallaan, ja kuvaaja Pentti Unho otti upeita näkymiä talvisista maisemista.
Katselukappaleessani valikon kohtaus numero 3 jäi pyörimään toistolle.
