Archive for the ‘Haapanen Sasu’ Category

Anja tule kotiin

Perjantai, Marraskuu 19th, 2010

2010.11.13.-Anja-tule-kotiin

ANJA TULE KOTIIN / Anja kom hem. Suomi 1944. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Toivo Särkkä – Gösta Stevensin ja Hampe Faustmanin kirjoittamasta ja Hampe Faustmanin ohjaamasta elokuvasta Sonja (Ruotsi 1943) – Herbert Greveniuksen näytelmästä Sonja (1927). KU: Armas Hirvonen. LA+LE: Hannu Leminen. Ehostus: Senja Soitso. Hiukset: Hellä Seteri. M: Tapio Ilomäki. Ä: Georg Brodén. N: Helena Kara (Anja Miettinen), Eino Kaipainen (Mauri Miettinen), Assi Nortia (Maiju Miettinen), Sasu Haapanen (Nikke Vuorento), Risto Veste (Pentti), Veikko Linna (Otto Samuelsson), Lauri Kyöstilä (Kalle Lehtonen), Ida Salmi (Berta Lehtonen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 69 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 19.11.2010

Anja tule kotiin sai ensi-iltansa 17.11.1944. Taistelut Neuvostoliiton kanssa olivat päättyneet, mutta Lapin sota jatkui. Eskapistiselle viihteelle oli tarvetta, ja aiheita haettiin myös Ruotsista asti. Toivo Särkkä otti elokuvansa pohjaksi tunnetun ruotsalaisen teatterimiehen Herbert Greveniuksen esikoisnäytelmän vuodelta 1927. Miettisen työmiesperheeseen tulee vieras menneisyydestä, Nikke Vuorento (Sasu Haapanen), joka on ollut Maurin (Eino Kaipainen) hummauskaveri ennen naimisiin menoa. Pian selviää myös, että hän on ollut Anjan (Helena Kara) sutenööri aikana, jolloin Anja on ollut ilotyttönä Viipurissa. Salaisuudella kiristämällä etsintäkuulutettu Nikke pääsee lymyilemään Miettisten kotiin ja valikoi jo tähtäimeensä seuraavaksi uhriksi Maurin pikkusiskon Maijun (Assi Nortia toisessa elokuvaroolissaan). Elokuva on melko jonninjoutava mutta toki ammattilaistuotantoa. Lavastaja on Hannu Leminen, säveltäjä Tapio Ilomäki ja kuvaaja Armas Hirvonen. Kuvallisesti dvd on laadukas.

Yhden yön hinta

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Yhden-yon-hinta

YHDEN YÖN HINTA / Priset för en natt. Suomi 1952. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. KS: Juha Nevalainen – Hugo Nousiaisen romaanista Yöpäivystäjät (1949). KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. Hiukset: Tuulikki Uskali. M: Einar Englund. Ä: Björn Korander. LE: Armas Vallasvuo. Kertoja: Sasu Haapanen. N: Joel Rinne (Punapää), Eila Peitsalo (Vamppi), Rauha Rentola (Tumma tyttö, kahvila De Siestan emäntä), Martti Katajisto (Poika, Asko), Edvin Laine (Antti), Uuno Laakso (Lampinen), Heikki Savolainen (Ruusko), Matti Oravisto (Erkki Pontus). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 73 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.10.2010

Suomalaisessa teatterissa sekä perinteistä että modernia suuntausta uurastava järkäle Edvin Laine oli suoltanut sivutoimenaan kahdeksan viihde-elokuvaa sitten edellisen kunnianhimoisen elokuvansa, joka oli Laitakaupungin laulu (1948). Yhden yön hinnassa hän oli ensi kertaa yhteistyössä käsikirjoittaja Juha Nevalaisen kanssa, joka oli tätä ennen laatinut vain yhden elokuvakäsikirjoituksen.

Innoitusta ammennettiin siitä modernin amerikkalaisesta rikoselokuvan suuntauksesta, jota kuvattiin oikeilla tapahtumapaikoilla (Saarroksissa, Alaston kaupunki) ja Lain vartijan kaltaisista realistisista poliisielokuvista. Taustalla oli italialaisen neorealismin vaikutus.

Tarina kertoo yhdestä yöstä poliisipäivystyksessä. Näyttelijäkaarti on epätavallisen laaja, eikä päähenkilöä ole. Roolituksia on tehty vasten stereotyyppejä. Näemme Joel Rinteen roistona ja Eila Peitsalon vamppina. Edellinen on tahattoman parodinen, mutta jälkimmäinen selvästikin nauttii tehtävästään. Laineen ja Nevalaisen yhteistyössä syntyi heti molemmille sittemmin ominainen ensemble- ja vinjettityyli, jota ilmensivät sittemmin heidän Väinö Linna -filmatisointinsa Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla.

Kerrotaan aikalaisten pitäneen elokuvaa pikemmin ”puoliparodisena kuin puolidokumentaarisena”. Sasu Haapasen ylikorostettu selostus, Laineen ja Särkän suosima ylinäytteleminen ja Einar Englundin musiikin koomisuus aikaansaavat yhteisvaikutuksena tämän. Postmoderni katsoja kokenee Yhden yön hinnan jo täysin tahattomana parodiana.

Kuvalliselta laadultaan dvd on hyvä.

Jääkärin morsian (vuoden 1938 filmatisointi)

Perjantai, Syyskuu 24th, 2010

2010.09.25.-Jaakarin-morsian 1938
JÄÄKÄRIN MORSIAN / Jägarens brud. Suomi 1938. TY: Suomi-Filmi. TJ: Matti Schreck. T+O+LE: Risto Orko. KS: Ilmari Unho, Risto Orko – Sam Sihvon laulunäytelmästä (1921). KU: Marius Raichi. LA: Hannu Leminen. PU: Evdokia Nikitin. M. Sam Sihvo. N: Tuulikki Paananen (tanssijatar Sabina Tamm), Ritva Aro (ravintolanomistaja Sonja Strand), Tuli Arjo (= Evdokia Nikitin) (Marusja, tarjoilijatar), Kullervo Kalske (jääkärikorpraali Martti Kari), Tauno Palo (jääkäri Kalpa), Ossi Elstelä (Mikko, jääkäri), Urho Somersalmi (eversti Franck), Erkki Uotila (paroni Rolf Lichtenstein alias Merovitsh), Sasu Haapanen (Isak). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 87 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 24.9.2010

Risto Orkon Jääkärin morsian ilmestyy ensi kertaa dvd:llä. Sam Sihvon laulunäytelmästä on tullut monta ikivihreää sävelmää, jotka kajahtelevat elokuvan mittaan sykähdyttävinä tulkintoina täydennettyinä luontevasti Sihvon ”Muistoja Pohjolasta” -marssilla ja tietenkin Jean Sibeliuksen ”Jääkärimarssilla”. Muistan, kun esitimme tämän elokuvan vuonna 1986 Orionin Risto Orko -retrospektiivissamme, miten huvittavalta tuntui, että tällainen romanttinen seikkailuelokuva oli ollut hyllytettynä vuosikymmeniä ulkopoliittisista syistä.

Nykykatsojalle loukkaavalta tuntuu ennen muuta tarinan antisemitismi, joka liittyy Isak-juutalaisvakoojan inhottavaan hahmoon, etenkin kun ajattelee, että suomalais-saksalaista aseveljeyttä juhliva elokuva valmistui kristalliyön vuonna 1938.

Upean musiikin lisäksi Jääkärin morsiamen vahvuuksia ovat näyttelijätulkinnat. Tuulikki Paananen on upea tanssijatar Sabina, ja Kullervo Kalske debytoi uljaasti jääkäri Marttina. Subrettiparia tulkitsevien Ossi Elstelän ja Tuli Arjon peliä on hauska seurata. Tauno Palo ottaa ritarillisesti sivuroolin viime hetkellä mukaan kutsuttuna. Hän oli jo näytellyt Marttia debyyttielokuvassaan, Kalle Kaarnan Jääkärin morsian -filmatisoinnissa (1931). Urho Somersalmi on jämerä saksalaiseversti Franck.

Marius Raichin kuvaus on upeaa. Lähtömateriaalissa on paikoitellen kulumisen merkkejä, mutta mustavalkokuvauksen sävykkyys tulee dvd-masteroinnissa hienosti ilmi.

Ryhmy ja Romppainen

Perjantai, Syyskuu 24th, 2010

2010.09.25.-Ryhmy-ja-Romppainen

RYHMY JA ROMPPAINEN / Ryhmy och Romppainen. Suomi 1941. TY: Suomi-Filmi. TJ: Matti Schreck. T+O+LE: Risto Orko. KS: Matti Kurjensaari, Ilmari Unho – Armas J. Pullan romaanista ”Jees, punamultaa!” sanoi kersantti Ryhmy (1940). KU: Erik Blomberg, Uno Pihlström. LA: Roy. Ehostus: Rakel Linnanheimo. M: George de Godzinsky. ”Laulu laiturilla” (san. Kerttu Mustonen) es. Kirsti Hurme. Ä: Georg Brodén. N: Reino Valkama (vänrikki Ville Romppainen), Oiva Luhtala (vääpeli Kalle Ryhmy), Kirsti Hurme (Dora Rastola), Ville Salminen (Santa Rosa, argentiinalainen sanomalehtimies), Santeri Karilo (Kars, kansainvälinen seikkailija), Sasu Haapanen (Virt, kansainvälinen seikkailija), Paavo Jännes (eversti Rastola), Kullervo Kalske (luutnantti Kanerva, everstin adjutantti), Vilho Siivola (Santtu, autonkuljettaja), Hannes Häyrinen (Jallu, ullakkovaras), Salli Karuna (rouva Hölppänen), Arvo Lehesmaa (johtaja Hölppänen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 74 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 24.9.2010

Armas J. Pulla kirjoitti 14 Ryhmy ja Romppainen -kirjaa vuosina 1940-1967, ja elokuvia parivaljakosta tehtiin kolme, pääosissa Oiva Luhtala ja Reino Valkama. Ensimmäinen elokuva Ryhmy ja Romppainen valmistui välirauhan aikana. Toiminta muutettiin rauhanajan vakoilujuoneksi, jossa vastapuolena on ”kansainvälisiä seikkailijoita”. Kirsti Hurme, joka sittemmin elokuvassa Jees ja just esitti mieleenpainuvasti neuvostokomissaari Natalia Vengrovskaa, onkin tässä sankaritar ja kaksoisagentti, eversti Rastolan tytär. Hän saa kajauttaa myös ravintolan estradilla eksoottisen ”Laulu laiturilla” -numeron.

Ryhmy ja Romppainen -kirjojen saatavuutta rajoitettiin kylmän sodan vuosina, mutta muistan itse lapsena helposti saaneeni niitä luettaviksi roiseimpia tarinoita myöten. Sodanaikaiset filmatisoinnit hyllytettiin, mutta esimerkiksi tämän Ryhmy ja Romppainen -elokuvan rajoittamiseen ei olisi ollut ulkopoliittista perustetta. Kun näin ensi kertaa jatkosodan aikaisen Jees ja just -elokuvan vuonna 1986 elokuvateatteri Orionin Risto Orko -sarjassamme, myös siinä yllätti myönteisesti elokuvan huumori ja fanaattisuuden puute.

Oiva Luhtala ja Reino Valkama olivat suomalaisen elokuvan toinen huomattava koomikkopari (ensimmäinen oli Aku Korhosen ja Kaarlo Kartion Lapatossu ja Vinski). Ryhmyn ja Romppaisen lempijuoma on sipuliviina, maskotti sotakissa Mörökölli ja tärkein henkilökohtainen ase puukalikka, jolla konnat kalautetaan tainnoksiin. Molemmat sankarit pääsevät lopuksi suutelemaan Kirsti Hurmetta, joka on näissä elokuvissa aikuinen, naisellinen nainen. Ryhmy ja Romppainen ovat eräänlaisia ikuisia poikia, siviiliammateiltaan pölynimurikauppias ja linja-autonkuljettaja, tottuneita selviytymään mahdottomien ihmisten ja tilanteiden kanssa.

Pulla itse ei ensimmäisestä filmatisoinnista pitänyt, mutta Risto Orko teki siitä laatutuotannon. Matti Kurjensaari ja Ilmari Unho olivat ensiluokkaisia käsikirjoittajia. Musiikin sävelsi George de Godzinsky, ja kuvaajana olivat mestarit Erik Blomberg ja Uno Pihlström. Lavastajana debytoi Roy eli Tapio Vilpponen. Ollakseen suomalainen farssi Ryhmy ja Romppainen on yllättävän elegantti tuotanto. Dvd-masterointi on pääasiassa erinomaista, ja se tekee oikeutta hienolle sävymaailmalle.

Oksat pois…

Perjantai, Lokakuu 19th, 2007

2010.05.15.-Oksat-pois

OKSAT POIS… / Saken ä’ biff. Suomi 1961. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Aarne Tarkas. KU: Osmo Harkimo, Kalle Peronkoski. M: Jorma Panula. LA: Aarre Koivisto. Ä: Harald Koivikko. LE: Armas Vallasvuo. N: Tommi Rinne (Kalle Aaltonen), Tarja Nurmi (Sirkku Aaltonen), Leo Jokela (Arska), Risto Mäkelä (Ville), Leo Lähteenmäki (Hemppa), Aarne Laine (kauppaneuvos Evert Roiha), Liana Kaarina (Anita Roiha), Hannes Häyrinen (konst. Ripatti), Uljas Kandolin (ylikonst. Koukku), Rose-Marie Precht (Leena). Kertoja: Sasu Haapanen. Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono, 86 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 19.10.2007

Viisi Aarne Tarkaksen elokuvaa sai ensi-iltansa vuonna 1960, ja sama ennätysvauhti jatkui seuraavana vuonna, jolloin valmistuivat Tähtisumua, Minkkiturkki, Olin nahjuksen vaimo, Tyttö ja hattu ja Oksat pois… Viimeksimainitun elokuvan nimi kuvaa moista tahtia kieltämättä hyvin. Elokuvissa oli aina ammattimainen peruslaatu, kun taustana oli SF:n ammattimainen tuotantoryhmä. Konnien metkujen ja väärinkäsityksen takia nuoripari Kalle ja Sirkku Aaltosen (Tommi Rinne, Tarja Nurmi) häämatka menee sekaisin, kun he saavat kulkuneuvokseen vahingossa ryöväreille kuuluvan auton, ja lomahotellissa kohdataan sattumalta vielä ryöstetyn vuorineuvoksen turhautunut rouva (Liana Kaarina), joka on Kallen entinen tyttöystävä.

Kuvan laatu dvd:llä on kohtalainen.