Archive for the ‘Gulpilil David’ Category

Maailman ääriin

Sunnuntai, Toukokuu 2nd, 2010

2010.06.05.-Bis-ans-Ende der Welt

MAAILMAN ÄÄRIIN / Till världens ända (Bis ans Ende der Welt / Until the End of the World / Jusqu’au bout du monde), Saksa / Ranska / Australia 1991. TY: Village Roadshow Pictures Pty. (Sydney); Road Movies Filmproduktion GmbH (Berlin); Argos Films S.A. (Neuilly). TJ: Paulo Branco. T: Ulrich Felsberg, Jonathan T. Taplin. O: Wim Wenders. KS: Wim Wenders, Peter Carey – Wim Wendersin ja Solveig Dommartinin aiheesta. KU: Robby Müller. LA: Sally Campbell, Thierry Flamand. PU: Montserrat Casanova. M: Graeve Revell. Alkuperäisesityksiä elokuvaa varten: Talking Heads, Julee Cruise, Neneh Cherry, Lou Reed, R.E.M., Elvis Costello, Nick Cave, Patti Smith, Depeche Mode, Jane Siberry & k.d. lang, T-Bone Burnett, U2, Peter Gabriel, Robbie Robertson. Ä: Milan Bor. LE: Peter Przygodda. N: Solveig Dommartin (Claire Tourneur), William Hurt (Sam Farber, alias Trevor McPhee), David Gulpilil (David), Sam Neill (Eugene Fitzpatrick), Rüdiger Vogler (Philip Winter), Max von Sydow (Henry Farber), Jeanne Moreau (Edith Farber). Väri, 1,85:1, DD stereo, 151 min
Englanninkielinen versio. Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (NTC / Warner Bros.) 2.6.2010

Näin Wim Wendersin kunnianhimoisimman elokuvan, ”kaikkien aikojen road movien” Maailman ääriin viimeksi sen suomalaisella ensi-iltakierroksella vuonna 1992, ja vein elokuvaa katsomaan musiikkivideon pioneeriohjaajan Rebecca Allenin, joka oli vieraana Helsingissä. Pidimme elokuvasta huikeana kuvallis-äänellisenä kokemuksena, jossa on kokeellisen kuvailmaisun huippuhetkiä varsinkin elokuvan loppupuolella. Sittemmin elokuvan soundtrack-albumin arvostus on vain kohonnut (ks. esiintyjälistaa yllä), kun taas elokuva itse ei ole nauttinut kovin suurta arvostusta. Wenders itsekin irtisanoutui lyhyestä levitysversiosta (elokuvateatterinopeudella 158 min, dvd-nopeudella 151 min) ja pitänyt ainoana oikeana 280-minuuttista ohjaajan versiota.

Tuntuu hassulta katsoa vuoteen 1999 sijoittuvaa millennium-kuvitelmaa, jossa eletään maailmanlopun tunnelmissa ja tulevaisuuden teknologian näkyjen parissa. Maailmanloppu ei edennyt yhtä nopeasti kuin elokuvassa visioidaan, teknologia sitäkin nopeammin.

Valitettavasti Wenders ei tässä elokuvassa keskittynyt henkilöohjaukseen läheskään niin paljon kuin kuva- ja äänimaailmaan. Koska pääroolia esittävä Solveig Dommartin ei ole hyvä näyttelijä, elokuva kärsii kohtalokkaasti hänen osasuorituksensa puolivillaisuudesta.

Elokuva kannattaa kokea musiikkitrippinä riittävän suurella äänenvoimakkuudella.

Kuvallinen laatu ei ole samaa korkeaa tasoa kuin Sandrewin viime vuonna julkaisemassa Wenders-kokoelmassa.

Erämaan vangit

Keskiviikko, Tammikuu 6th, 2010

20100116-walkabout.jpg

ERÄMAAN VANGIT / Walkabout – mannaprovet (Walkabout). Australia / Iso-Britannia 1971 (c) 1970 Max L. Raab-Si Litvinoff Films (PTY) Ltd. O+KU: Nicolas Roeg. KS: Edward Bond – James Vance Marshallin romaanista (1959). M: John Barry. LE: Antony Gibbs. N: Jenny Agutter (tyttö), Luc Roeg (valkoinen poika), David Gulpilil (musta poika), John Meillon (isä), Robert McDarra (mies). Kielet: englanti ja Gulpililin puhuma alkuperäiskieli. Väri, 1,85:1, DD stereo, 96 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 6.1.2010

Englantilainen huippukuvaaja Nicolas Roeg oli saanut alun ohjaajanuralleen Donald Cammellin kanssa ohjaamallaan elokuvalla Performance. Hänen ensimmäinen soolo-ohjaustyönsä oli Walkabout, jossa hän toimi edelleen myös kuvaajana.

Walkabout on Australian alkuperäisasukkaiden käsite, joka tarkoittaa nuoren ihmisen initiaatioriittinään suorittamaa autiomaavaellusta.

Australian outback-autiomaassa kuvattu Walkabout on visionääristä elokuvaa, jossa on minimaalinen, muodollinen juoni. Kaksi lasta (16-vuotias teinityttö Jenny Agutter ja kuusivuotiasta pikkuveljeä esittävä ohjaajan poika Luc Roeg) joutuu yllättävän tragedian seurauksena vaeltamaan yksin autiomaassa heidän isänsä tehtyä itsemurhan ja sytytettyä heidän autonsa tuleen. Elokuva on näkemisen arvoinen jo huikeana kuvauksena Australian villistä luonnosta ja ainutlaatuisesta eläimistöstä.

Roeg punoo vaellustarinaan mahdollisimman paljon eläinkuvia ja menee innostuksessaan ylitse liioittelun rajojen. Mukana on esimerkiksi kuva, jossa ystävällinen vompatti tulee katsomaan nukkuvia lapsia yöllä. Eläinmotiivi ja lasten retken kuvaus tuo mieleen Charles Laughtonin elokuvan Räsynukke (Night of the Hunter), joka lienee antanut Roegille vaikutteita, mutta vain etäisellä ja yleisellä tavalla.

Lasten pelastajaksi tulee omalla walkaboutillaan oleva alkuasukaspoika (David Gulpilil). Lapset eivät ymmärrä toistensa kieltä. Viimeisenä yönä poika tanssii tytölle soidintanssin täydessä maalauksessa.

John Barry on säveltänyt musiikin australialaisen alkuperäismusiikin ja sen soittimien innoittamana. Heti alussa kuullaan didgeridoo-soittimen ikiaikainen ääni. Sen oletetaan olevan maailman vanhin puhallinsoitin.

Walkabout kasvaa surreaaliseksi runoksi alkuperäisen Australian kohtaamisesta. Se on myös mietiskely paratiisillisen alkuperäisyyden ja urbaanin modernisuuden vastakohtaisuudesta.

Tarjolla on pitkän kauniin alastonuintijakson sisältävä ohjaajan versio, ilmeisesti sama, jonka Criterion Collection julkaisi vuonna 1999. Nyt kyllä huomaa, että dvd-masterointi ei ole uusi.