Archive for the ‘Gordon Lawrence’ Category

Predator – saalistaja Ultimate Hunter Edition (blu-ray)

Perjantai, Kesäkuu 18th, 2010

2010.06.13.-Predator

PREDATOR – SAALISTAJA / Rovdjuret (Predator). USA (c) 1987 Twentieth Century Fox Corporation. TJ: Laurence P. Pereira, Jim Thomas. T: Lawrence Gordon, Joel Silver, John Davis. O: John McTiernan. KS: Jim Thomas, John Thomas. Kuvaus (DeLuxe, 1,37>1,85): Donald McAlpine. Visuaaliset tehosteet: R/Greenberg; Dream Quest Images. M: Alan Silvestri. LA: John Vallone. Olennon suunnittelu: Stan Winston. ET: Al Di Sarro, Laurencio »Choby» Cordero. KP: Jalisco (Meksiko). N: Arnold Schwarzenegger (Alan »Dutch» Schaeffer), Carl Weathers (Dillon), Elpidia Carrillo (Anna), Bill Duke (Mac), Jesse Ventura (Blain). Väri, 1080p, letterbox 1,85:1, 5.1 DTS HD MA, 107 min
Suom. tekstit /  svenska texter.
Bonus: – John McTiernanin kommenttiraita (2002). – Eric Lichtensfeldin tekstikommenttiraita (2002). – Predators: Sneak Peek. – Predator: Evolution of a Species: Hunters of Extreme Perfection. – ”If It Bleeds, We Can Kill It”: The Making of Predator (2002). – Inside the Predator (2002). – Special Effects: Red Suit (2002). – Special Effects: Camouflage Tests (2002). – Short Takes. – Poistoja ja epäonnistuneita kohtauksia (2002). – Kuvagalleria (2002). – Trailereita.
FS Film (Fox) 18.6.2010

Predator on julkaistu kansainvälisesti dvd:llä vuonna 1998 (Suomessa 2001), Special Edition (2-dvd) ilmestyi 2002 (Suomessa 2002), Collector’s Edition (2-dvd) 2004, Definitive Edition (2-dvd) 2007 ja ensimmäinen blu-ray 2008. Lisäksi on bokseja, joilla on mukana jatko-osia: Predator 2 – saalistaja (1990, O: Stephen Hopkins), Alien vs. Predator (2004, O: Paul W.S. Anderson).

Naiivin macho-toimintarymistelyn lähtökohdista syntyi elokuva, jossa on tavallista enemmän ulottuvuuksia. »Predatorissa on aineksia, jotka harvoin yhdistyvät toisiinsa: siinä on sekä klassinen sankaritarina että kauhuelokuvan hirviötarina kuten pohjoismaisissa myyteissä, joissa sankarit kohtaavat yliluonnollisia olentoja. Pohjimmiltaan se on titaanien kamppailu. Pelkistettynä kysymys lienee tästä: riittääkö miehen voima, rohkeus ja tahdonlujuus viemään hänet ylivoimaiselta tuntuvan koettelemuksen läpi?», kiteytti ohjaaja John McTiernan. Latinalaisen Amerikan viidakossa amerikkalainen sissikommandoryhmä kohtaa alati muotoaan muuttavan hirviön ulkoavaruudesta. Arnold Schwarzeneggerin tähtihahmo kääntyy tässä nurin Terminaattoriin verrattuna, sillä hän on nyt fyysisten voimiensa varassa kamppaileva, mutaan naamioituva ihminen, joka kohtaa monimuotoisen muukalaisen. Hirviö on yleensä näkymätön, mutta välillä sillä on näkyvä fyysinen hahmo, joka saattaa tosin olla pelkkä kameleonttimaisesti taustaansa sulautuva muuntuva poptaidekuvio. Elokuva päättyy vammautuneen olennon laukaisemaan hirvittävään räjähdykseen. Predator on edelleen Schwarzeneggerin parhaita elokuvia, ja se on yksi ohjaaja McTiernanin varhaistuotannon jämerästä kolmikosta.

Posted in Gordon Lawrence, McTiernan John, Schwarzenegger Arnold, Silver Joel, Winston Stan | No Comments »

Die Hard Quadrilogy (4-blu-ray)

Perjantai, Helmikuu 12th, 2010

2010.02.06.-Die-Hard-Quadrilogy

DIE HARD QUADRILOGY (4-blu-ray)
N: Bruce Willis (John McClane)
DIE HARD – VAIN KUOLLEEN RUUMIINI YLI (Die Hard, John McTiernan, 1988), N: myös Bonnie Bedelia, Alan Rickman, 2,35:1, 132 min
DIE HARD 2 – VAIN KUOLLEEN RUUMIINI YLI (Die Hard 2  / Die Hard 2: Die Harder, Renny Harlin, 1990), 2,35:1, 126 min
DIE HARD – KOSTON ENKELI (Die Hard With a Vengeance, John McTiernan, 1995), N myös: Jeremy Irons, Samel L. Jackson, 2,40:1, 127 min
DIE HARD 4.0 (Live Free or Die Hard, Len Wiseman, 2007), 1,85:1, 125 min
Suom. tekstit / svenska texter.
FS Film (Twentieth Century Fox) 12.2.2010 blu-ray

Die Hard oli 1980-luvun parhaita toimintaelokuvia. Turboahdetun toiminnan erikoismiehet Lawrence Gordon ja Joel Silver rakensivat spektaakkelin mutta eivät vaatineet vielä ylettömyyksiä ”whammy”-kohtauksilta. Ohjaaja John McTiernan oli tuolloin noin viiden vuoden ajan parhaassa vireessään; sittemmin hän ei ole kuolematonta tehnyt. Bruce Willis oli herättänyt huomiota tv-sarjassa Konnankoukkuja kahdelle (Moonlighting) partnerinaan Cybill Shepherd, ja Die Hard teki Willisistä ison tähden. Hänen esittämänsä newyorkilaispoliisi John McClane on rento, proletaarinen tyyppi, jonka itsetuntoa koettelee kohtaaminen suuryhtiön huippujen kanssa. Heihin kuuluu myös hänen asumuserossa oleva vaimonsa Holly Gennaro (Bonnie Bedelia).

Fox Plaza -pilvenpiirtäjässä Century Cityssä kuvatussa elokuvassa viimeisimmällä tekniikalla varustettu rikolliskommando hyökkää suuryhtiön joulujuhliin ryöstääkseen suunnattoman omaisuuden. McClanen on paljain käsin pelastettava tilanne. Toimintaelokuvan ”production numbers” ovat esikuvallisesti rakennettuja (hissikuilun muuttuminen tulipätsiksi, katon ja helikopterin räjähtäminen, liekehtivä torni lumihiutaleina leijailevine arvopapereineen). Silverin supertuotannon räjähdysvoiman ja Jan De Bontin sähköisen kuvaustyön nostaa esteettiseen merkittävyyteen McTiernanin tilankäsittely. Hän saa paljon irti korkeuden ja syvyyden tarjoamista jännitysmahdollisuuksista; olemme tietoisia myös siitä, että McClane käy taistelua korkean paikan kauhua vastaan, ja tuossa taistelussa on myös vertauskuvallinen ulottuvuus. Turboahdetun toimintasirkuksen vastapainona on pienin vivahtein hahmotettu päähenkilöparin aviokriisi. Willisin lakoninen huumori on yhtä tärkeää kuin fyysiset uroteot. Alan Rickman esitti sarkastista roistoa niin suvereenisti, että häntä ruvettiin ylikäyttämään vastaavissa rooleissa.

Die Hard 2 oli  ”jatko-osa uudelleenfilmatisointina”. Taaskin on joulu. Los Angelesin poliisivoimiin siirtynyt prolepoliisi McClane odottaa vaimoaan Dullesin lentokentällä Washingtonissa. Terroristit iskevät jälleen, aikeenaan estää huumekartellin pääpampun joutuminen oikeuden eteen. Kuluneesta lähtökohdasta parhaassa iskussaan oleva Renny Harlin teki ensiluokkaisen kineettisen spektaakkelin. Jo avaustilanne lentokentällä lataa pidätetyn jännitteen tunteen, jonka purkautuminen ja jäsentely on virtuoosimaista. Die Hard 2:n tuotto oli ykkösosaan verrattuna kaksinkertainen.

Die Hard – koston enkeli -elokuvassa McTiernan palasi ohjaajaksi, nyt valitettavasti otettaan menettäneenä. McClane on erotettu poliisilaitokselta, vaimonsa hän on menettänyt, ja pullo vetää puoleensa. Mutta yksinäinen terroristi (Jeremy Irons) pakottaa McClanen taas toimintaan mielipuolisella ”Simon Says” -leikillään, jossa konna ajastaa pommeja New Yorkin arvokohteisiin. Vuodenaika on vaihtunut kuten selviää jo alkulaulussa, suomalaisittain ”polttaa kesäkatu kuuma”.

Die Hard 4.0 -elokuvassa John McClane on palannut New Yorkin poliisin palvelukseen ja tullut syyskuun yhdennentoista jälkeiseen aikakauteen. Vaimoa vailla hän on kuitenkin yhä, eivätkä välit aikuistuneeseen tyttäreenkään (Mary Elizabeth Winstead) ole kehuttavat. Keski-ikäistynyt pappa (McClane on nyt myös aivan klani) kohtaa uuden sukupolven kyberterroristit, joiden aikeena on lamauttaa Yhdysvallat itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Lopputekstien aikana kajahtaa CCR:n ”Fortunate Son”. ”Some folks are born silver spoon in hand”, mutta McClane ei kuulu heihin.

Elokuvien kantava voima on loppuun asti Bruce Willis, jonka tympääntynyt naama heijastanee myös näyttelijän asennetta henkilöhahmoonsa.

Kuvaukseltaan, lavastukseltaan ja tilankäsittelyltään loisteliaat Die Hard -elokuvat kuuluvat niihin, jotka hyötyvät teräväpiirtomasteroinnista. Muistan, miten huikeilta ne näyttivät Helsingin isojen salien valkokankailla. Olohuoneessa ne kannattaa heijastaa isoiksi.

Posted in Bedelia Bonnie, De Bont Jan, Gordon Lawrence, Harlin Renny, Irons Jeremy, McTiernan John, Rickman Alan, Silver Joel, Willis Bruce | No Comments »

Marlon Brando (3-dvd), Charles Bronson (3-dvd), Cary Grant (4-dvd)

Keskiviikko, Huhtikuu 11th, 2007

Kolme tähteä bokseissa

MARLON BRANDO CLASSICS -boksi (3-dvd)
HURJAPÄÄT (The Wild One, 1953), ohjaus Laslo Benedek, pääosissa Marlon Brando, Mary Murphy, Lee Marvin, 1:1,33, mono, 76 min
ALASTON SATAMA: SPECIAL EDITION (On the Waterfront, 1954), ohjaus Elia Kazan, pääosissa Marlon Brando, Eva Marie Saint, Karl Malden, Lee J. Cobb, Rod Steiger, 1:1,33, mono, Richard Schickelin ja Jeff Youngin kommenttiraita, mukana Kazanin haastattelu, dokumentti Contender: Mastering the Method (2001), pääkuva 103 min
ARMOTTOMAT (The Chase, 1966), ohjaus Arthur Penn, pääosissa Marlon Brando, Robert Redford, Jane Fonda, E.G. Marshall, Angie Dickinson, Miriam Hopkins, Robert Duvall, Diana Hyland, James Fox, 1:2,35, mono, 128 min
Sony / Universal 11.4.2007

CHARLES BRONSON CLASSICS -boksi (3-dvd)
VÄKIVALLAN VIHOLLINEN (Death Wish, 1974), ohjaus Michael Winner, pääosissa Charles Bronson, Hope Lange, Kathleen Tolan, Vincent Gardenia, 1:1,85, mono, 90 min
TERÄSHERMO (Breakout, 1975), ohjaus Tom Gries, pääosissa Charles Bronson, Robert Duvall, John Huston, Randy Quaid, Sheree North, 1:2,35, mono, 93 min
HAASTAJA (Hard Times, 1975), ohjaus Walter Hill, pääosissa Charles Bronson, James Coburn, Jill Ireland, Strother Martin, 1:2,35, mono, 90 min
Sony / Universal 11.4.2007

CARY GRANT: THE GENTLEMAN’S COLLECTION -boksi (4-dvd)
VARKAITTEN PARATIISI (To Catch a Thief), 1954, ohjaus: Alfred Hitchcock, pääosissa Cary Grant, Grace Kelly, 1:1,85, mono, neljä dokumenttia (2003): Writing and Casting To Catch a Thief; The Making of To Catch a Thief; Hitchcock and To Catch a Thief: An Appreciation; Edith Head: The Paramount Years, pääkuva 102 min
HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min
LEMMENLAIVA (Houseboat), 1960, ohjaus Melville Shavelson, pääosissa Cary Grant, Sophia Loren, 1:1,78, mono, 105 min
MINKIN KOSKETUS (That Touch of Mink), 1962, ohjaus Delbert Mann, pääosissa Cary Grant, Doris Day, 1:2,35, mono, 95 min
Paramount 21.3.2007

VARKAITTEN PARATIISI: Special Collector’s Edition (2007), ks. tiedot yllä, uudelleenmasteroitu laitos, 1:1,78, DD surround, mukana uusi Peter Bogdanovichin ja Laurent Bouzereaun kommenttiraita ja edellisen laitoksen ekstrat
Paramount 23.5.2007

Marlon Brando Classics on julkaisu, josta ei dvd-boksi parane. Hurjapäät (1953) on nuorisokulttuurielokuvien kantateos, jossa kaksi prätkäjengiä riehuu pikkukaupungissa, ja Marlon Brando Lee Marvinin kanssa kukkoillessaan kiteyttää kuolemattomasti nuoren kapinallisen karismaa ja lapsellisuutta. Alaston satama (1954) on näyttelijöiden juhlaa, jossa Brandoa ympäröivät huiput Eva Marie Saintista Rod Steigeriin Elia Kazanin ohjauksessa. Tarjolla on elokuvan erikoisjulkaisu kommenttiraitoineen ja dokumentteineen, jotka kytkevät teoksen aikaansa. Armottomat (1966) on aikuisen Brandon parhaita elokuvia. Siinäkin on mukana huikea näyttelijäkaarti Jane Fondasta Robert Duvalliin, ja ohjaajana Arthur Penn oli parhaassa vireessään, vaikka ottikin yhteen tuottaja Sam Spiegelin kanssa. Kaikki kolme ovat ehdottomia Zeitgeist-elokuvia. Dvd-masterointi on hyvää, ja Alastomasta satamasta nähdään kuuluisa vuoden 1999 restauroitu laitos, joka hämmästyttää sitäkin, joka tuntee elokuvan hyvin.

Charles Bronson Classics esittelee kolme peräkkäin valmistunutta elokuvaa pitkän linjan toimintatähden uralta. Väkivallan vihollisessa (Death Wish, 1974) Bronson on pasifistinen arkkitehti ja aseistakieltäytyjä, jonka vaimo (Hope Lange) murhataan ja tytär pahoinpidellään loppuiäkseen mielisairaaksi. Koska New Yorkissa poliisi on voimaton tuntemattomia pahoinpitelijöitä kohtaan, rauhan miehestä tulee yhden miehen vigilantepartio, joka saa oman käden oikeutta harjoittaessaan katurikollisuuden putoamaan puoleen. Teräshermo (Breakout, 1975) tavoittelee rennompaa ja humoristisempaa toimintatyyliä tarinassa, jossa lentoyrittäjä Bronson vedetään murhaajaksi lavastetun Robert Duvallin pelastajaksi Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla. Haastaja (Hard Times, 1975) sijoittuu lamavuosien New Orleansiin, jossa katutappelija Bronson pitää puoliaan myös, kun vastuksena ovat kierot managerit. Debytoivan ohjaajan Walter Hillin tyyliä ei tässä vielä tunnista; uraansa aloittamassa oli tässä myös merkittävä toimintatuottaja Lawrence Gordon.

Cary Grant: The Gentleman’s Collection alkaa Varkaitten paratiisilla (1954), joka oli tähdelle käänteentekevä. Grantin ura oli ollut hiipumassa, mutta tällä elokuvalla Alfred Hitchcock käynnisti hänelle uuden loistokauden, joka jatkui hänen uransa loppuun eli seuraavat 12 vuotta. Elokuva on kevyttä viihdettä, mutta tavalla, joka vaati rautaista ammattitaitoa kaikilta osallistujilta. Hätävalhe (1958) rakentuu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarismaan, joka oli kuolemattomasti testattu Hitchcockin Notorious-elokuvassa. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen. Samana vuonna Melville Shavelson ohjasi Grantia Lemmenlaivassa (1958), partnerina Sophia Loren. Ex-vaimonsa kuoltua Grant on saanut hoivaansa kolme lastaan, jotka tuskin tuntevat häntä, eikä varmaankaan pärjäisi ilman apuun ilmestyvää laulavaa lastenhoitajaa tässä esi-Sound of Musicissa. Delbert Mannin ohjaama Minkin kosketus (1962) kuului eroottisiksi tarkoitettujen Doris Day -komedioiden sarjaan, joissa partnerina oli ollut kolmesti Rock Hudson. Manttelin perii Cary Grant silminnähden vaivautuneena. Käsikirjoittajat Stanley Shapiro ja Nate Monaster kehittelevät tuttuja Doris Day -kaavojaan; tällä kertaa nainen on työtön tietokoneohjelmoija, ja kiinnostavinta elokuvassa ovat lyhyet näyt ajan tietokonemaailmasta. Mieleenpainuvinta siinä on erotiikan ja huumorin köyhyys.

Varkaitten paratiisista on vuonna 2007 ilmestynyt samanaikaisesti koko maailmassa, myös Suomessa, uusi Special Collector’s Edition, jota voi suositella sen ylivoimaisesti aikaisempaa paremman masteroinnin ansiosta. Paramountin 1950-luvun elokuvien VistaVision ja Technicolor ovat vaikeasti restauroitavissa poikkeuksellisen leveän vaakasuoran ja kolmelle värierottelufilmille jaetun negatiivin vuoksi. Tämä dvd on ilmeisesti tosiaankin masteroitu alkuperäisnegatiivista. Kannattaa kuunnella myös uusi kommenttiraita, jolla keskustelee kaksi konkaria, Peter Bogdanovich ja Laurent Bouzereau.

Posted in Benedek Laslo, Bergman Ingrid, Bogdanovich Peter, Bouzereau Laurent, Brando Marlon, Bronson Charles, Cobb Lee J., Coburn James, Day Doris, Dickinson Angie, Donen Stanley, Duvall Robert, Fonda Henry, Fox James, Gordon Lawrence, Grant Cary, Gries Tom, Head Edith, Hill Walter, Hitchcock Alfred, Hopkins Miriam, Huston John, Ireland Jill, Kazan Elia, Kelly Grace, Lange Hope, Loren Sophia, Malden Karl, Mann Delbert, Martin Strother, Marvin Lee, North Sheree, Penn Arthur, Quaid Randy, Redford Robert, Saint Eva Marie, Schickel Richard, Shavelson Melville, Spiegel Sam, Steiger Rod, Winner Michael, Yleinen | No Comments »