Archive for the ‘Goethe J.W. von’ Category

Falsche Bewegung (Wrong Move)

Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009

20090419-falsche-bewegung.jpg

”Odotin kokemusta kuin ihmettä”

FALSCHE BEWEGUNG (Wrong Move), Saksa (c) 1975 Reverse Angle Library GmbH. O: Wim Wenders. N: Rüdiger Vogler, Hans Christian Blech, Hanna Schygulla, Nastassja Kinski, Peter Kern, Ivan Desny, Marianne Hoppe, Lisa Kreuzer, Adolf Hansen. Väri, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, 99 min
Sandrew Metronome 8.4.2009

Wim Wendersin alku-uralla vuorottelivat perinteiset aiheet ja modernit road-moviet. Falsche Bewegung on molempia: modernisoitu filmatisointi J.W. von Goethen klassisesta kasvatus- ja vaellusromaanista Wilhelm Meisterin oppivuodet. Käsikirjoituksen laati kirjailija Peter Handke, Wendersin vanha ystävä.

Wilhelmiä esittää Wendersin road movie -päänäyttelijä Rüdiger Vogler, ja Mignonin roolissa debytoi kiehtovasti 14-vuotias Nastassja Kinski. Näyttelijäroolitus kokonaisuudessaan oli Wendersin vahvin siihen mennessä.

Tarina kertoo siitä, miten Wilhelm pääsee orastavan kirjailijankutsumuksensa alkuun. Modernisoinnissa on kysymys myös alustavasta kohtaamisesta Saksan menneisyyden kanssa. Wendersin vahvuuksia ovat matkan kuvaus, mietteliäs maiseman tunne ja kyky satunnaisten kohtaamisen vinjettimäiseen kuvaukseen.

Robby Müller ja Martin Schäfer kuvasivat väreissä 35 mm:n filmille, ja dvd-masterointi on erinomainen. Tämäkin Wenders-elokuva on nähty Suomessa aikaisemmin vain Goethe-Institutin ja elokuva-arkiston sarjoissa ja tulee dvd:n ansiosta ensi kertaa suomeksi tekstitettynä nähtäväksi.

Mefisto

Perjantai, Tammikuu 9th, 2009

20090216-mephisto.jpg

Olenhan vain näyttelijä

Mephisto (alkuperäinen suomalainen nimi) / Mephisto. Saksa / Unkari / Itävalta 1981. O: István Szabó. N: Klaus Maria Brandauer, Krystyna Janda, Ildikó Bánsági, Rolf Hoppe, Karin Boyd, David Robinson. Väri, anamorfinen 1,77:1, DD stereo, 139 min. Future Film, Pahuuden trilogia -boksissa 9.1.2009.

”Mitä ne minusta haluavat, olenhan vain näyttelijä” on loppulause István Szabón tosipohjaisessa elokuvassa, joka sijoittuu Saksan 1920- ja 1930-lukujen teatteripiireihin. Hampurista alkava tarina perustuu Klaus Mannin romaaniin (1936), joka oli kielletty Saksassa aina jälleenyhdistymiseen asti. Avainromaanin Hendrik Höfgrenin esikuvaksi tiedettiin elokuvistaankin tuttu näyttelijä Gustaf Gründgens (rikollispäällikkö elokuvassa M – kaupunki etsii murhaajaa). Tarina on muotokuva sopeutumisen ammattilaisesta, opportunistista, joka liukuu vasemmistolaisuudesta natsismin vaikutuspiiriin, ja joka mustan rakastettunsa asemesta nai porvarisneidon. Höfgren ei ole aktiivisesti paha ihminen, ja asemansa turvin hän auttaa vainojen uhreja. Tarina esittää tehokkaasti kysymyksen siitä, onko taide mahdollista politiikan ulkopuolella. Saksan kieli sitoo Höfgrenin kotimaahansa, joka joutuu Hitlerin valtaan. Hän saa suurimman menestyksensä Mefistona Goethen Faustissa, tarussa miehestä, joka myy sielunsa paholaiselle. ”Olen osa voimaa syvää, joka pahaa tahtoo, saa aikaan hyvää”, hän lausuu teatterin lavalla, mutta näinköhän on? Unkarilaisen István Szabón suuri kansainvälinen läpimurtoelokuva on allegoria myös ohjaajan omasta tilanteesta diktatuurihallituksen oloissa. Se avasi hänen urallaan ison budjetin keskieurooppalaisen trilogian, tutkimusretken kadonneeseen kulttuuriin. Klaus Maria Brandauerin kameleonttimainen, fyysinen, ristiriitaisuudelle herkkä tulkinta kohotti näyttelijän ansaittuun maailmanmaineeseen. Kuvaajamestari Lajos Koltain tummanpuhuvaa työtä kelpaa katsoa pätevästi masteroidulla dvd:llä.