VAPAUTUS (Liberation), USA (c) 1994 Moriah Films (Simon Wiesenthal Center). O: Arnold Schwartzman. KS: Sir Martin Gilbert, Rabbi Marvin Hier. M: Carl Davis. Selostajat: Whoopi Goldberg, Jean Boht, Patrick Stewart, Miriam Margolyes, Sir Ben Kingsley. Väri, 1,33:1, DD 2.0, 100 min
Future Film (Moriah Films Collection / Simon Wiesenthal Center) 22.4.2009
Liittoutuneiden voitontunnus, V-kirjaimen morsemerkki, ”voiton kolkutus”, kolme lyhyttä ja yksi pitkä koputus, kuten Ludwig van Beethovenin Kohtalosinfoniassa, on Vapautus-elokuvan äänellinen ja kuvallinen johtomotiivi.
Vaikka kyseessä on Simon Wiesenthal Centerin vakava holokaustitarina, se on puettu mahdollisimman viihdyttävään asuun lennokkaine montaaseineen ja sota-ajan viihdettä käsittelevine jaksoineen.
Lähinnä länsiliittoutuneiden näkökulmasta kuvataan toisen maailmansodan kulku Euroopassa aikajänteellä Adolf Hitlerin hyökkäys Puolaan 1.9.1939 ja vapautuksen päivä 8.5.1945.
Sodan tapahtumat kuljettavat elokuvaa, ja väliin on leikattu kohtauksia juutalaisten vainosta, tuhoamisesta ja myös vastarinnasta. Mukana on tunnettuja hahmoja kuten opettaja Janusz Korczak ja Anne Frank, ja vähemmän tunnettuja kuten Vilnan vastarintamiehet Isaac Doujin ja tohtori Aharon Peretz.
Katsoja voi päätellä, että elokuvan todellinen teema on kysymys siitä, miksi länsiliittoutuneet eivät ottaneet sodan aikana julkisesti kantaa holokaustiin, nopeuttaneet toisen rintaman perustamista ja hyökänneet nopeammin Saksaan, mikä olisi saattanut pelastaa miljoonia ihmishenkiä keskitysleireillä. Teema on kuitenkin peitetty positiivisen ja viihteellisen lisäaineiston alle.
Miksi paavi ei koskaan julkisesti tuominnut juutalaisvainoja? Miksi presidentti F.D. Roosevelt ei suostunut kohtaamaan 400 eurooppalaisen rabbin lähetystä? Miksi Britannian hallitus ei julkistanut Joseph Goebbelsin puhetta lopullisesta ratkaisusta Berliinissä?
Puna-armeija vapautti Maidanekin, Auschwitzin ja Treblinkan, ja myös lännen sotakirjeenvaihtajat olivat todistamassa ihmiskunnan suurimpien tappokoneiden ja hautausmaiden paljastumista. Sodan ylivoimaisesti suurin uhri jätettiin puna-armeijan kannettavaksi, ja elokuvassa siteerataan kenraali Dwight D. Eisenhoweria, joka antoi Berliinin valloituksen mielellään Neuvostoliiton tehtäväksi. Yhdessä liittoutuneet vapauttivat sadat keskitysleirit ja alaleirit.
Mutta moni vapautettu leirivanki kysyi, mitä on vapaus, kun mitään ei enää ole, ja kun kodista ja omaisista ei ole mitään jäljellä.
Carl Davisin vahvaa alkuperäismusiikkia täydentävät monet näytteet kuvatun ajan suosikkimusiikista ”Erikasta” Vera Lynniin. Hollywood Canteen saa oman jaksonsa, samoin ”Lili Marleenin” erikieliset versiot
Kompilaation kuva-aineisto on yleisesti havainnollistavaa mutta ei konkreettisen dokumentaarista. Katsoja ei aina tiedä, kuka, missä ja milloin esiintyy kuvassa. Tämä on harmi, koska mukana on niin paljon harvinaista ja järkyttävää materiaalia.
