Archive for the ‘Gartz Juho’ Category

Viimeinen savotta

Perjantai, Huhtikuu 16th, 2010

2010.04.03.-Viimeinen-savotta

VIIMEINEN SAVOTTA / Det sista hygget. Suomi 1977. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. T: Kare Orko. O: Edvin Laine. KS: Kalle Päätalo, Juha Nevalainen, Edvin Laine – Kalle Päätalon romaaneista Viimeinen savotta (1966) ja Kairankävijä (1968). KU: Olavi Tuomi. LA: Jorma Lindfors, Lasse Holma. PU: Elsa Pättiniemi, Marjatta Nissinen. M: Harry Bergström. Ä: Jouko Lehmuskallio, Pertti Salo. LE: Juho Gartz. KP: Taivalkoski. N: Jyrki Kovaleff (Vikke Nilo), Olavi Ahonen (Einari Mättö, ”Pyrjähtämätön Einari”), Leni Katajakoski (Jenni Linnarova), Torsti Kovaleff (Vikke Nilo 12-vuotiaana), Kosti Klemelä (2. kirkkoherra), Jussi Jurkka (poliisi Karisiira), Risto Mäkelä (Laukunperän Ville, ”Laukku-Ville”), Kauko Helovirta (Loimaan-Roope), Helge Herala (Koppiaismäki, ”herastuomari Pykälämäki”), Pekka Autiovuori (Hosumapalo), Ritva Valkama (rouva Kestilä, kunnalliskodin kylvettäjä), Matti Pellonpää (Kalle Vihtori Näpänmaa). Väri, 1,66:1, mono, 122 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 16.4.2010

Edvin Laine oli ensimmäinen, joka otti Kalle Päätalon romaaneja filmatakseen. Viimeinen savotta oli samalla Suomen ensimmäinen tukkilaisrealistinen elokuva maassamme kautta vuosikymmenien suosittuna jatkuneen tukkilaisromantiikan perinteen haihduttua. Viimeisessä savotassa kuvataan Vikke Nilon (Jyrki Kovaleff) saaga 1900-luvun alun huutolaispojasta 1960-luvun kunnalliskotilaiseksi. Aitoja kuvausmaisemia löydettiin Päätalon omilta Taivalkosken konnuilta. 60 vuoden ajallinen kaari hahmottuu Laineelle ominaiseen vinjettityyliin, ja mukana on unohtumattomia kohtauksia kuten alkupuolella nähtävä huutolaisten huutokauppa. Kuten Valkoisessa peurassa ikään, tässäkin on esillä muodonmuutoksen myytti. Jätkä muuttuu kuollessaan poroksi loppujaksossa, jossa on sukulaisuutta myös Akira Kurosawan Dersu Uzalaan. Viimeinen savotta -nimi oli enteellinen kahdelle veteraanille, näyttelijä Jussi Jurkalle ja säveltäjä Harry Bergströmille.

Vaatimaton dvd-masterointi ei tee oikeutta kuvaaja Olavi Tuomen eloisalle värimaailmalle. Hyvää Päätalon maisemien kuvauslaatua etsivän kannattaa ottaa vertauskohdaksi Nuoruuteni savotat.

Käpy selän alla

Torstai, Helmikuu 28th, 2008

20080308-kapy-selan-alla.jpg

Sen metsän uumeniin

KÄPY SELÄN ALLA (En kotte under ryggen), Suomi (c) 1966 FJ-Filmi. O: Mikko Niskanen. KS: Marja-Leena Mikkola. KU: Esko Nevalainen. M: Kaj Chydenius, Otto Donner. LE: Juho Gartz. N: Kristiina Halkola (Kristiina, kauppatieteen opiskelija), Kirsti Wallasvaara (Leena, psykologian opiskelija), Pekka Autiovuori (Timo, ”Timppa”, lääketieteen opiskelija), Eero Melasniemi (Santtu, opiskelija). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono, 84 min
Svenska texter, English subtitles
Finnkino (Jörn Donner Productions) 28.2.2008

Käpy selän alla oli 1960-luvun suosituimpia elokuvia ja sukupolvensa suuri lahjakkuksien kohtaaminen. Mikko Niskanen löysi ohjaajana uuden, rennon, modernin otteen. Kirjailija Marja-Leena Mikkola laati käsikirjoituksen ja kirjoitti laulujen sanoja. Pääosan esittäjät murtautuivat suomalaisen elokuvan eturiviin. Kristiina Halkola ja Pekka Autiovuori oli jo nähty elokuvassa Kansipaikka, mutta Kirsti Wallasvaara ja Eero Melasniemi nähtiin tässä ensi kertaa valkokankaalla.

Käpy selän alla kuuluu suomalaisen elokuvamusiikin tähtisaavutuksiin. Kaj Chydenius debytoi elokuvasäveltäjänä vuonna 1966 elokuvilla Poikkiparru ja Käpy selän alla. ”Laulu rakastamisen vaikeudesta” ja ”Laulu kuolleesta rakastetusta” nousivat ikivihreiksi suosikeiksi. Lisäksi The Creatures, mukana Kirka Babitzin ja Remu Aaltonen, esittää ”Where Can She Be”. Vieraileva tähti Anneli Sauli laulaa ”Kuolleet lehdet”.

Kävyssä tavoitellaan spontaanisuutta suomalaisen uuden aallon hengessä, ja yritys on parempi kuin saavutus. Mutta vaikka kokonaisuus ei ole täydellinen, osat ovat kiehtovia.

Akaton mies

Perjantai, Lokakuu 19th, 2007

2010.08.14.-Akaton-mies

Maajussille morsian

AKATON MIES / Käringslös karl. Suomi 1983. TY: Kinosto. TJ: Jukka Mäkelä. O: Edvin Laine. KS: Seppo Lappalainen [elokuvan jälkeen Akaton mies ilmestyi myös romaanina, 1985]. KU: Olavi Tuomi. LA: Jorma Lindfors. PU: Elsa Pättiniemi. M: Risto Hiltunen. Ä: Hannu Koski, Ossi Viskari, miksaus: Tuomo Kattilakoski. LE: Juho Gartz. N: Elisabeth Haavisto (pankkivirkailija Liisa Haapalainen), Martti Järvinen (maanviljelijä Unto Puumalainen), Ahti Jokinen (Lassi Ovaskainen, nuori isäntä), Ahti Kuoppala (työmies Jukka Ruska), Pia Hattara (Olga Annikki Puumalainen), Kauko Helovirta (Ovaskaisen isäntä), Raili Tiensuu (Saimi, Ovaskaisen emäntä), Maija-Liisa Peuhu (Hellä, osuuskaupan hoitaja), Veijo Pasanen (metsänostaja Liukkonen), Aarne Laine (Liisan isä), Keijo Komppa (pappi), Matti Tuominen (Huuskonen, kyläkokouksen puheenjohtaja), Tauno Karvonen (Lihakunnan mies), Eila Peitsalo (Liisan äiti), Esa Saario (metsätalousneuvoja Huhtanen). Väri, 1,33:1, mono, 122 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 19.10.2007

Suomalaisen teatterin ja elokuvan suurmies Edvin Laine (1905-1989) jatkoi uurastusta elämänsä loppuun asti, ja hänen elokuvansa saivat viimeiseen asti suuren menestyksen. Loppusuorallaan Laine käynnisti ensin Kalle Päätalon elokuvien filmatisoinnit. Sitten valmistuivat Laineen viimeiset elokuvat, Seppo Lappalaisen käsikirjoituksiin perustuvat Akaton mies ja Akallinen mies. Ne olivat henkilökeskeisiä, episodimaisia, värikkään näyttelijäkaartin eloisasti tulkitsemia humoristisia maaseututarinoita. Samoina vuosina, teatterityö koko ajan pääsijalla, Laine kirjoitti myös kaksi muistelmateosta.

Akaton mies ja Akallinen mies tyrmättiin lähes yksimielisesti kriitikkojen taholta. Ne käsittelivät ajankohtaista todellisuutta, maaltapakoa ja tilojen autioitumista, tavalla, jossa oli vanhahtavia piirteitä. Toisaalta niiden monitarinainen vinjettityyli muistutti tulevien tv-sarjojen ilmaisua, ja Akattomasta miehestä valmistuikin rinnakkaisena neliosainen, yhteensä 200-minuuttinen tv-sarjaversio. Akaton mies oli elokuvateattereissa vuoden toiseksi suosituin (323.000 katsojaa), ja tv-sarja sai lähes kaksi miljoonaa katsojaa.

Vaikka varsinaiset päähenkilöt ovat puisevia, on elokuvassa runsaasti värikkäitä sivuhenkilöitä.

Dvd on masteroitu kuluneesta esityskopiosta.