LAULAVA SALAPOLIISI / Den sjungande detektiven (The Singing Detective). Tv-sarja 1-6. 3-dvd. Iso-Britannia (c) 1986 BBC. T: John Harris, Kenith Trodd. O: Jon Amiel. KS: Dennis Potter. KU: Ken Westbury. LA: Jim Clay. Graafinen design: Joanna Ball. PU: Hazel Pethig. ET: Chris Reynolds. M: Stanley Myers. Musiikkiasiantuntija: Max Harris. Tunnussävel: ”Peg O’ My Heart”. Ä: Clive Derbyshire. LE: Bill Wright, Sue Wyatt. N: Michael Gambon (Philip Marlow), Patrick Malahide (Mark Binney), Joanne Whalley (sairaanhoitaja Mills), David Ryall (Hall), Gerard Horan (Reginald), Janet Suzman (Nicola), Imelda Staunton (sairaanhoitaja White). Väri, 1,33:1, 6 h 45 min
Suom. tekstit Tarmo Hietamaa / svenska texter.
Atlantic Film (BBC)10.2.2010
Jaksot: 1. Skin, 2. Heat, 3. Lovely Days, 4. Clues, 5. Pitter Patter ja 6. Who Done It.
Käsikirjoittaja Dennis Potter sai mahtavan kansainvälisen vastakaiun tv-sarjallaan Pennejä taivaasta (1978), jossa liikuttiin omaperäisellä tavalla unelman ja todellisuuden rajavyöhykkeillä. Toisen mestarillisen tv-sarjan Laulava salapoliisi pohjimmaisessa lähestymistavassa on sama jänneväli.
Siinä missä Pennejä taivaasta -sarjan reaalitodellisuutta edusti lama-ajan 1930-luku Laulava salapoliisi sijoittuu nykyaikaan (sarjan valmistusaikaan), sairaalaan, jossa päähenkilö, psoriasista sairastava kirjailija Philip Marlow (Michael Gambon) on hoidettavana. Hän kieltäytyy rauhoittavista lääkkeistä, ja hänen muistinsa ja mielikuvituksensa pääsevät valloilleen. Potilaiden, sairaanhoitajien ja lääkärien jokapäiväistä elämää kuvataan kipeän humoristisesti.
Kuten Pennejä taivaasta -sarjassa myös Laulavassa salapoliisissa keskeisellä sijalla on eskapistinen viihdemusiikki. Pennejä taivaasta -sarjassa kuultiin 1930-luvun alkupuolen iskelmiä; Laulavassa salapoliisissa soivat 1940-luvun alkupuolen suosikit.
Mutta tasot eivät lopu tähän. Muistoissaan Philip elää myös maalla lapsuutensa maisemissa ja sota-ajan Lontoossa, jossa hänen äitinsä teki itsemurhan.
Lisäksi kirjailija Marlow elää mielessään itse kirjoittamaansa salapoliisitarinaa 1940-luvun Lontoossa, synkkää rikoskertomusta, joka sivuaa vakoilua ja prostituutiota.
Kerrokset kytkeytyvät toisiinsa myös siten, että samat näyttelijät esiintyvät eri ulottuvuuksilla eri rooleissa.
Dennis Potterin kyky punoa vakavuutta ja syvällisyyttä kevyen ajanvietteen aineistosta on omaa luokkaansa. Kioskikirjallisuuden (pulp fiction) ja popmusiikin uusiokäytössä on kunnostaunut sittemmin myös esimerkiksi Quentin Tarantino, mutta Potter teki samaa aikaisemmin ja epäilemättä kouraisevammin.
Kuva näyttää pehmeältä, sillä sarja on kuvattu 16 mm:n filmille. Pennejä taivaasta -boksilla laulujen sanat on suomennettu, Laulavan salapoliisin boksilla ei. Laulujen alkukielisistä englanninkielisistä sanoista olisi suuri ilo; itse katsellessani etsin niitä samalla esiin netistä. Laulujen monimieliset yhtymäkohdat tarinankerrontaan vaihtelevat ainutlaatuisen kompleksisesti siirappisuudesta oivaltavuuteen.
