Archive for the ‘Fröbe Gert’ Category

007 ja Kultasormi (blu-ray)

Perjantai, Maaliskuu 6th, 2009

20090919-goldfinger.jpg

007 ja Kultasormi / 007 och Guldfinger (Goldfinger). Iso-Britannia © 1964 Danjaq S.A. / Eon Productions. T: Harry Saltzman, Albert R. Broccoli. O: Guy Hamilton. KS: Richard Maibaum, Paul Dehn – Ian Flemingin romaanista (1959). KU (Technicolor, 1,37>1,66>1,85): Ted Moore. LA: Ken Adam. M: John Barry. Tunnuslaulun es. Shirley Bassey. LE: Peter Hunt. ET: John Stears. Tunnusgrafiikka: Maurice Binder. N: Sean Connery (James Bond), Honor Blackman (Pussy Galore), Gert Fröbe (Auric Goldfinger), Shirley Eaton (Jill Masterson), Tania Mallet (Tilly Masterson), Harold Sakata (Oddjob), Bernard Lee (M), Cec Linder (Felix Leiter), Lois Maxwell (Miss Moneypenny), Desmond Llewellyn (Q). Väri, letterbox 1,66:1, 5.1 DTS HD MA, 110 min
Blu-ray 1080p
Suom. tekstit / svenska texter.
Bonus: Guy Hamiltonin kommenttiraita. – Näyttelijä- ja tekijäkunnan kommenttiraita. – Liitedokumentteja: ”Declassified: MI6 Vault: Honor Blackman Open Ended Interview. – Sean Connery from the Set of Goldfinger. – Mission Dossier: original publicity featurette. – Ministry of Propaganda: TV Broadcasts. Radio Communication. – 007 Mission Control -kohtausopas. – Hd: Theodore Bikel Screen Test. Tito Vandis Screen Test. On Tour with the Aston Martin DB5. The Making of Goldfinger. The Goldfinger Phenomenon. Exotic Locations. – Traileri ja kuvagalleria.
FS Film 6.3.2009

007 ja Kultasormi, paras James Bond -elokuva, tenhoaa hallitulla rytmillään. Siinä on sekä nopeaa toimintaa että hitaita suvantokohtia (golfjakso). Maailman herruutta havitteleva Kultasormi on mielikuvituksellinen taruhahmo, jossa on psykologista kiinnostavuutta. Vaikka Kultasormi on upporikas maailman mahtaja, hän on valmis huijaamaan korttipelissä eikä kestä häviötä golfkentällä. Kultasormen apulainen, korealainen Oddjob, käyttää teräslieristä knallihattuaan bumerangina, jolla hän katkaisee kuvapatsaan pään. Tässä elokuvassa on julkeaa machoilua alusta alkaen, kun Bond lähettää hierojattarensa pois (”man talk”) ja toisaalta koko sarjan vahvin naisnäyttelijä Honor Blackman. 007 ja Kultasormi on suurta ajanvietettä, jossa on unen, sadun ja legendan hohdetta. Ted Mooren värikylläinen kuvaus pääsee teräväpiirtomasteroituna oikeuksiinsa blu-ray-levyllä.

Posted in Adam Ken, Barry John, Bassey Shirley, Blackman Honor, Broccoli Albert R., Connery Sean, Fleming Ian, Fröbe Gert, Hamilton Guy, James Bond, Lee Bernard, Llewellyn Desmond, Maxwell Lois, Moore Ted, Saltzman Harry, Yleinen | No Comments »

Audrey Hepburn The Ruby Collection (6-dvd)

Keskiviikko, Heinäkuu 11th, 2007

Audrey Hepburn -ilmiö

AUDREY HEPBURN THE RUBY COLLECTION
LOMA ROOMASSA erikoislaitos (Roman Holiday), USA 1953, ohjaus William Wyler, pääosissa Gregory Peck, Audrey Hepburn, mv 1:1,33, DD mono, dokumentti Remembering Roman Holiday (2002), Restoring Roman Holiday (2002), Edith Head -dokumentti, pääkuva 113 min
KAUNIS SABRINA (Sabrina), USA 1954, ohjaus Billy Wilder, pääosissa Humphrey Bogart, Audrey Hepburn, William Holden, mv 1:1,33, DD mono, dokumentti The Making of Sabrina (2000), pääkuva 109 min
RAKASTUNUT PARIISISSA Special Collector’s Edition (Funny Face), USA 1956, ohjaus Stanley Donen, pääosissa Audrey Hepburn, Fred Astaire, 1:1,78, DD 5.1, dokumentti elokuvan teosta (2002), pääkuva 99 min
SOTA JA RAUHA (War and Peace), Italia/USA 1956, ohjaus King Vidor, pääosissa Audrey Hepburn, Henry Fonda, Mel Ferrer, Vittorio Gassman, Anita Ekberg, 1:1,78, DD mono, 199 min
AAMIAINEN TIFFANYLLA juhlalaitos (Breakfast at Tiffany’s), USA 1961, ohjaus Blake Edwards, pääosissa Audrey Hepburn, George Peppard, Patricia Neal, 1:1,78, DD 5.1, kommenttiraita (Richard Shepherd), The Making of a Classic (2005), It’s So Audrey! A Style Icon (2005), Brilliance in a Blue Box (2005), Audrey’s Letter to Tiffany (2005), pääkuva 110 min
VERENPERINTÖ (Bloodline), USA/BRD 1979, ohjaus Terence Young, pääosissa Audrey Hepburn, Ben Gazzara, James Mason, Claudia Mori, Irene Papas, Michelle Phillips, Maurice Ronet, Romy Schneider, Omar Sharif, Beatrice Straight, Gert Fröbe, 1:1,78, DD mono, 112 min
Paramount Finland 11.7.2007
Loma Roomassa ja Rakastunut Pariisissa julkaistu myös boksina Audrey Hepburn The Diva Collection, Paramount Finland 27.6.2007
Elokuvia on julkaistu myös erillisinä (uudelleen)julkaisuina

Audrey Hepburnin (1929-1993) aktiivinen filmitähtiura kesti noin 15 vuotta. Paramountin The Ruby Collection kokoaa yhteen boksiin viisi hänen kuuluisimpiin kuuluvaa elokuvaansa, joissa on kaikissa hyvä ohjaaja, sekä yhden kummajaisen.

William Wylerin ohjaama Loma Roomassa (1953), komedia edustusvelvollisuuksistaan karanneen prinsessan vapaapäivästä, tarjotaan hyvänä dvd-laitoksena, joka julkaistiin alun perin vuonna 2002, sympaattisine liitedokumentteineen ja haastatteluineen. Gregory Peck muistelee filmausta, koekuvauksia näytetään, ja restaurointidokumentissa tulee esiin työn vaikeus, kun elokuvan alkuperäisaineisto on kadonnut. Mustalle listalle joutuneen käsikirjoittaja Dalton Trumbon nimi lisättiin alkuteksteihin vasta restauroinnin yhteydessä.

Billy Wilder oli ohjaajana Kauniissa Sabrinassa (1954), joka on julkaistu Suomessa dvd:llä aikaisemmin vuonna 2001. Autonkuljettajan tytär kasvaa hurmaavaksi ja tyylikkääksi nuoreksi naiseksi Pariisissa viettämänsä vuoden aikana, ja hänen suosiostaan kilvoittelee kaksi Larrabeen rikasta veljestä (Humphrey Bogart, William Holden).

Rakastunut Pariisissa (Funny Face, 1956), Stanley Donenin ohjaama musikaaliklassikko, jonka musiikki perustuu George ja Ira Gershwinin lauluihin, julkaistiin Suomessa dvd:llä vuonna 2002. Sen loistelias väridesign leikittelee Richard Avedonin hahmotteleman muotidesignin maailmassa samaan tapaan tyylikkäästi piruillen kuin sittemmin Paholainen pukeutui Pradaan, joka lienee saanut tästä vaikutteita. Hepburn esittää Greenwich Villagen kirjakauppiasta, josta Fred Astaire tekee huippumallin Pariisissa. Parodia ranskalaisesta älymystöstä on latteaa, mutta laulut ja tanssit ovat upeita. Kuvalaatu on hyvä, mutta ei täyttä priimaa.

Monissa 1950-luvun rooleissaan, myös Broadwayn Gigi-musikaalissa ja Billy Wilderin Arianen lemmentarinassa (Love in the Afternoon), Hepburnin partnereiksi tuli vanhoja miehiä. Kaavasta poikkesi King Vidorin Italiassa ohjaama Leo Tolstoi -filmatisointi Sota ja rauha (1956, sama dvd-laitos on julkaistu Suomessa aikaisemmin vuonna 2003), jossa Hepburnille tuli Natasha Rostovan rooli. Vidorin tulkinta ei ole huono, ja Audrey Hepburn kuuluu sen valopilkkuihin. Jos jotakuta hymyilyttää Anita Ekbergin läsnäolo roolilistassa, niin hänkin on osuva ja hauska valinta Pierre Bezuhovin turhamaisen ja kevytkenkäisen rouvan osaan, ”anti-Audrey”. Dvd:llä tarjotaan elokuvasta täyspitkä versio, mutta sen väri vaikuttaa hieman sumealta. Austerlitzin ja Borodinon taistelujaksot ovat mahtavia.

Aamiainen Tiffanylla (1961, ohjaus: Blake Edwards), josta tarjotaan vuonna 2006 julkaistu juhlalaitos, lienee Hepburnin kuuluisin elokuva nykyään, mutta on hyvä kysymys, miksi. Audrey Hepburn oli mahdoton valinta Truman Capoten kertomuksen takahikiän Holly Golightlyksi, josta on tullut New Yorkin yöperhonen ja mafiakuriiri. Audrey oli niin täydellinen vastakohta esittämälleen roolihahmolle, että yleisö lakkasi ajattelemasta ja tempautui mukaan romanttiseen fantasiapintaan, jota tekijöiden oli korostettava Production Coden aikakaudella, kun tarinassa varsinaisesti käsitellyt aiheet (kuten molempien päähenkilöiden prostituutio) piti kätkeä. Liitedokumenteissakin todetaan, että elokuvan menestys perustui siihen, ettei yleisö ymmärtänyt, mistä oli oikeastaan kysymys.

Audrey Hepburn lopetti varsinaisen elokuvauransa vuonna 1967 elokuviin Peukalokyydillä vihille ja Yksin pimeässä. Sen jälkeen hän teki enää vain satunnaisia elokuvia. Vuoden 1979 Sidney Sheldon -filmatisoinnin Verenperintö (1979) ohjaajaksi tuli Terence Young, johon liittyy se kiehtova yhtymäkohta, että toisen maailmansodan sairaanhoitajana Hollannissa 16-vuotias Hepburn sai potilaakseen nuoren britin, laskuvarjojääkäri Terence Youngin. Valitettavasti itse elokuva ei ole taustatarinan veroinen, vaan kyseessä on rutiinimainen rikkaan suvun tragedia. Perheenpään kuoltua alkaa sarja murhia, jossa perimysjärjestystä pannaan uuteen uskoon nopeutetulla aikataululla, ja herkkää Audreyta pidetään helppona uhrina. Lienee paketin ainoa elokuva, jota ei Suomessa ole aiemmin dvd:llä julkaistu.

Audrey Hepburnin viehätysvoima on kestävää, sillä vaikka hän oli valokuvamalli ja muotimaailman henkilö, hänen esiintymisessään oli ajatonta tyyliä ja pyrkimystä selkeyteen ja raikkauteen. Kaikki tämä kumpusi hänen omasta valoisasta ja säteilevästä persoonallisuudestaan, joka korostui yhtä lailla myöhemmällä iällä, kun ulkoinen nuoruuden hehku oli väistynyt.

Posted in Astaire Fred, Avedon Richard, Bogart Humphrey, Capote Truman, Donen Stanley, Edwards Blake, Ekberg Anita, Ferrer Mel, Fonda Henry, Fröbe Gert, Gassman Vittorio, Gazzara Ben, Gershwin George, Gershwin Ira, Head Edith, Hepburn Audrey, Holden William, Mason James, Neal Patricia, Papas Irene, Peck Gregory, Peppard George, Ronet Maurice, Schneider Romy, Sharif Omar, Tolstoi Leo, Trumbo Dalton, Vidor King, Wilder Billy, Wyler William, Yleinen, Young Terence | No Comments »

World War II Box (4-dvd)

Keskiviikko, Huhtikuu 25th, 2007

Toisen maailmansodan boksi

VANKILEIRI 17 (Stalag 17), USA 1953, ohjaus Billy Wilder, pääosissa William Holden, Otto Preminger, Peter Graves, 1:1,33, DD mono, 115 min

ENSI VOITTO (In Harm’s Way), USA 1965, ohjaus Otto Preminger, pääosissa John Wayne, Patricia Neal, Kirk Douglas, 1:2,35, DD 5.1, The Making of In Harm’s Way, pääkuva 160 min

PALAAKO PARIISI? (Paris brûle-t-il? / Is Paris Burning?), Ranska/USA 1966, ohjaus: René Clément, pääosissa: Gert Fröbe, Orson Welles, suuri tähtikaarti, mustavalkoinen 1:2,35, DD 5.1, 159 min

PELASTAKAA SOTAMIES RYAN (Saving Private Ryan), USA 1998, ohjaus Steven Spielberg, pääosissa Tom Hanks, Matt Damon, 1:1,85, DD 5.1, 170 min

Paramount 25.4.2007

Paramountin sotaelokuvaboksin varsinainen klassikko on sen vanhin elokuva, Billy Wilderin keskitysleirikomedia Vankileiri 17 (1953). Kyseessä ei ole holokaustia käsittelevä teos vaan sotavankitarina. Natsit ovat soluttaneet vankien keskuuteen oman vakoilijansa, jonka kiinniottamista kuvaava juoni tuo mustaan komediaan jännitystä. Keskitysleirin komentajaa esittää Otto Preminger. On vaatinut poikkeuksellista mielenlaatua tehdä komedia tällaisesta aiheesta näin pian tapahtumien jälkeen, mutta Wilder oli poikkeuksellinen ohjaaja.

Preminger on mukana myös ohjaajana. Ensi voitto (1965) kuului hänen itsenäisen kautensa suurelokuviin, joissa seurataan monipolvista, monien henkilöiden kronikkaa mahtavalla kankaalla. Tarina alkaa Pearl Harborista ja seuraa merivoimien katkeraa taivalta Tyynenmeren sodan alkuvuosina. John Waynen esittämä päähenkilö saa pahasti takkiinsa. Epätavallinen, raadollisiakaan puolia kaihtamaton tarina kiinnostaa varsinkin kliseisiin kyllästynyttä katsojaa. Premingerin visuaalinen tyyli pitkine otoksineen ja vaikuttavine kamera-ajoineen tulee hyvin esiin dvd:llä, jossa Loyal Griggsin mustavalkoinen Panavision-kuvaus on ensiluokkaisesti masteroitu. Liitetrailereilla huomiota herättää Premingerin murteellinen englanti Vankileiri 17:n jälkeen katsottuna. Korostuksen koomisuus ei ollutkaan tahallista…

Ranskalais-amerikkalainen Palaako Pariisi? (1966) kuului sekin aikansa suuriin omnibus-elokuviin, joissa historian käännekohtaa seurattiin monitarinaisena mosaiikkina kymmenien huipputähtien miehittäessä rooleja. Elokuva oli ranskalaisten vastaus Darryl F. Zanuckin jättiläiselokuvalle Atlantin valli murtuu (1962), joka käsitteli Normandian maihinnousua. Tässä René Clémentin suurtyössä teemana ovat natsimiehityksen viimeiset vaiheet Pariisissa Hitlerin annettua määräyksen polttaa Pariisi ennemmin kuin luovuttaa se liittoutuneille.

Kun kolme Ryanin veljestä kaatuu rintamalla, kapteeni Miller (Tom Hanks) saa tehtäväkseen pelastaa James Ryan (Matt Damon), veljessarjan viimeinen eloonjäänyt. Koskettava asetelma Steven Spielbergin ohjaamassa Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvassa (1998) oli tuttu Suomessakin toisen maailmansodan aikana, jossa kokonaiset suvut kärsivät kovia. Spielbergin elokuva on jäänyt historiaan myös Normandian maihinnousun ennennäkemättömän rajusta näkökulmakuvauksesta (Janusz Kaminski).

Posted in Clément René, Damon Matt, Douglas Kirk, Fröbe Gert, Graves Peter, Griggs Loyal, Hanks Tom, Holden William, Kaminski Janusz, Neal Patricia, Preminger Otto, Spielberg Steven, Wayne John, Welles Orson, Wilder Billy, Yleinen | No Comments »

Paramount Collection (12 erillistä levyä)

Keskiviikko, Marraskuu 15th, 2006

Paramount laidasta laitaan

LAIN VARTIJA (Detective Story), USA 1951, ohjaus: William Wyler, pääosissa: Kirk Douglas, Eleanor Parker, 1:1,33, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

NORSUPOLKU (Elephant Walk), USA 1954, ohjaus: William Dieterle, pääosissa: Elizabeth Taylor, Peter Finch, Dana Andrews, 1:1,33, mono, 98 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa: Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

SKANDAALIPRINSESSA (A Breath of Scandal), Italia/Itävalta/USA 1960, ohjaus: Michael Curtiz, pääosissa: Sophia Loren, Maurice Chevalier, John Gavin, 1:1,85, mono, 94 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HATARI! (Hatari!), USA 1962, ohjaus: Howard Hawks, pääosissa: John Wayne, Elsa Martinelli, 1:1,78, mono, 151 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus: Martin Ritt, pääosissa: Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

PALAAKO PARIISI? (Paris brûle-t-il? / Is Paris Burning?), Ranska/USA 1966, ohjaus: René Clément, pääosissa: Gert Fröbe, Orson Welles, suuri tähtikaarti, mustavalkoinen 1:2,35, DD 5.1, 159 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

OI! MIKÄ IHANA SOTA. ERIKOISJULKAISU (Oh! What a Lovely War), Iso-Britannia 1969, ohjaus: Richard Attenborough, pääosissa: John Mills, Susannah York, suuri tähtikaarti, 1:2,35, mono, 138 min, mukana ohjaajan kommenttiraita, kolmiosainen dokumentti elokuvan teosta ja kirjanen. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

KERRAN KIRKKAANA PÄIVÄNÄ (On a Clear Day You Can See Forever), USA 1970, ohjaus: Vincente Minnelli, pääosissa: Barbra Streisand, Yves Montand, 1:2,35, DD 5.1, 124 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

LOKKI JOONATAN (Jonathan Livingston Seagull), USA 1973, ohjaus: Hall Bartlett, elämänkatsomuksellisella vuoropuhelulla varustettu luontodokumentti, 1:2,35, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

HINTAAN MIHIN HYVÄNSÄ (Hustle), USA 1975, ohjaus: Robert Aldrich, pääosissa: Burt Reynolds, Catherine Deneuve, 1:1,85, mono, 115 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

YRITETÄÄN YHDESSÄ, ALOITETAAN ALUSTA (Starting Over), USA 1979, ohjaus: Alan J. Pakula, pääosissa: Burt Reynolds, Candice Bergen, Jill Clayburgh, 1:1,85, mono, 101 min Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

Paramount on niitä suuria vanhoja jenkkiyhtiöitä, jotka julkaisevat tuotantoaan laajasti huipputasoisina dvd-julkaisuina. Useat elokuvista on julkaistu Paramount Collection -tunnuksella. Mukana on myös muiden yhtiöiden ja myös eurooppalaista tuotantoa, jota Paramount levittää. Joukossa on sekä helmiä että erikoisuuksia.

Lain vartija (1951) kuuluu niihin William Wylerin iskeviin, persoonallisiin elokuviin, joita hän teki vallitsevia makuodotuksia uhmaten toisen maailmansodan jälkeen. Elokuvassa ei vaivauduta peittämään sitä, että se perustuu Sidney Kingsleyn näytelmään. Ajan, paikan ja toiminnan ykseys (päivä poliisipiirissä New Yorkissa) on tarinan rajoitus ja voima. Elokuva oli yksi niistä aikansa rikkinäisen poliisin muotokuvista, joista kulkee suora yhteys nykypäivän tv-poliisisarjoihin. Kirk Douglas esittää ylipaineeseen joutuvaa poliisia ja Eleanor Parker hänen vaimoaan, jolla on salaisuus. Jännitteet kiihtyvät hurjaan loppuratkaisuun. Lee Garmesin mustavalkoisena kuvaama elokuva tarjotaan teknisesti esikuvallisena laitoksena.

Norsupolku (1954) oli Elizabeth Taylorin ympärille rakennettu tähtielokuva. Brittityttö lähtee parin viikon seurustelun jälkeen teeplantaasin isännän (Peter Finch) rouvaksi Ceylonin, nykyisen Sri Lankan, ylängöille. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä riesaa tuottavat yläluokan omituiset tavat pyöräpooloineen ja koleraepidemia sekä ennen muuta kuolleen vanhan isännän aavemainen muisto. Lopulta pillastunut norsulauma murskaa jalkoihinsa mahtavan kartanon, joka on rakennettu ikiaikaisen norsupolun päälle. Kirous koituu siunaukseksi, sillä uusi, parempi elämä voi nyt alkaa.

Hätävalhe (1958) on rakennettu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarisman varaan. Keskinäinen kemiahan oli kuolemattomasti testattu jo Alfred Hitchcockin elokuvassa Notorious. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä mitään lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen.

Paketin vaatimattominta antia on Skandaaliprinsessa (1960), Carlo Pontin (1912-2007) tuottama Sophia Loren -tähtielokuva, joka sijoittuu sadan vuoden takaiseen keisarilliseen Itävalta-Unkariin. Vaikka ohjaajana on Budapestissa 1886 syntynyt Michael Curtiz, joka kuului itävaltalaisen elokuvan varhaisiin jättiläisiin, elokuvasta puuttuu henkevyys ja tyyli, eikä se milloinkaan nouse komeiden tuotannollisten puitteidensa yläpuolelle. Isää esittää Maurice Chevalier, mikä tuo mieleen, että 30 vuotta aikaisemmin Ernst Lubitsch hallitsi tällaiset keisariajan komediat, joissa Chevalier näytteli ensirakastajaa. Pökkelömäinen John Gavin ei tunnu hetkeäkään kiinnostuneelta ensirakastajan osastaan. 1960-luvulla Hollywood oli henkitoreissaan, ja Curtizin kaltaiset veteraanit tekivät viimeisiä elokuviaan suunnattomilla budjeteilla.

Myös Howard Hawks alkoi olla pihalla, vai pitäisikö sanoa savannilla. Kepeä Hatari (1962) kertoo villieläimiä eläintarhoille pyydystävästä tiimistä Tanganjikassa. Pomona huseeraa John Wayne, ja mukana ovat Hardy Krüger, Elsa Martinelli, Red Buttons, Gérard Blain, Michèle Girardon sekä Bruce Cabot, joka oli jo alkuperäisessä King Kongissa villieläinten perässä. Waynea on vaikea ottaa tosissaan nuoren neidon rakkauden kohteena, mutta toiminnan ja irrottelun kuvaus kiehtoo, ja musiikin loi Henry Mancini (”Baby Elephant Walk”).

Ranskalais-amerikkalainen Palaako Pariisi? (1966) kuului aikansa suuriin omnibus-elokuviin, joissa historian käännekohtaa seurataan monitarinaisena mosaiikkina kymmenien huipputähtien miehittäessä rooleja. Elokuva olikin ranskalaisten vastaus Darryl F. Zanuckin jättiläiselokuvalle Atlantin valli murtuu (1962), joka käsitteli Normandian maihinnousua. Tässä René Clémentin suurtyössä teemana ovat natsimiehityksen viimeiset vaiheet Pariisissa Hitlerin annettua määräyksen polttaa Pariisi ennemmin kuin luovuttaa se liittoutuneille.

Valtava tähtikaarti oli mukana myös brittielokuvassa Oi! Mikä ihana sota (1969). Richard Attenborough oli näyttelijä- ja tuottajaveteraani esikoisohjaajaksi ryhtyessään. Hanke, ensimmäistä maailmansotaa kuvaava musikaali, kuulostaa kummalta, mutta sillä oli kymmenen vuoden kypsymisaika, musikaali oli saanut suuren näyttämösuosion, ja näyttelijä John Mills ja kirjailija Len Deighton kehittelivät sille elokuvallisen ratkaisun. Tekijänoikeudellisista syistä suurelokuvaa oli kauan vaikea nähdä ennen loisteliasta dvd-laitosta, jossa on perinpohjaiset lisäaineistot. Eksentrinen elokuva availee ovia brittiläiseen luonteeseen, se on kuvaamansa aikakauden musiikillinen antologia ja myös hippiaikakauden tuote kuolemaa symbolisoivine punaisine unikoineen.

Ohjaajiin, jotka olivat eksyksissä uuden Hollywoodin aikakaudella, kuului Vincente Minnelli. Hänen toiseksi viimeinen elokuvansa Kerran kirkkaana päivänä (1970) perustuu Alan Jay Lernerin näytelmään. Yves Montand esittää psykologia, jonka apuun turvautuu Barbra Streisand halutessaan vapautua tupakkariippuvuudestaan hypnoosilla. Hypnoosi paljastaa naisesta yllättäviä rinnakkaisia persoonallisuuksia, joista erääseen Montand rakastuu. Tarina tarjoaa tilaisuuksia psykedeelisiin kuvatehosteisiin, ja vastakulttuurillista särmää tarjoaa Barbran veljeä esittävä Jack Nicholson. Muodonmuutosten aiheessa on kiinnostavia yhtymäkohtia kirjailijan muihin musikaaliaiheisiin (Lumottu laakso, My Fair Lady), mutta parasta julkaisussa on sen loistelias värimasterointi, joka tekee oikeutta ohjaajan kiinnostukselle uusiin kuvamaailmoihin.

Lokki Joonatan (1973) on Hall Bartlettin kunnianhimoinen elokuva, joka perustuu amerikkalaisen Richard Bachin filosofiseen suosikkikirjaan. Kirja on tehnyt syvän vaikutuksen lukijoihin Suomessakin jo useassa polvessa, ja suomennoksen uusin painos on otettu 2006. Kirja kuuluu niihin, joita on ”mahdoton filmata”. Eksistentialistinen lokkitarina kertoo laumasta itsenäistymisestä, omien rajojen kokeilusta, törmäyksestä mahdottoman haasteen edessä, ja viisastumisesta kokemuksen kautta. Ihmishahmoja ei kuvassa näy, ja luontokuvaus on huikeaa, mutta Neil Diamondin lauluista voi olla monta mieltä, eikä ihmisäänen yhdistäminen pokerinaamaisiin lokkeihin vakuuta. Ihmisajattelun kytkeminen elämiin onkin ollut kunnianhimoisimpien eläimiä kuvaavien elokuvien ongelma Maija Mehiläisestä Pingviinien matkaan. Tämä on elokuva, jonka olisi suonut luottavan enemmän kuviinsa.

Hintaan mihin hyvänsä (1975) on Robert Aldrichin ohjaajanuran viimeisen vuosikymmenen tuotantoa. Mielipiteet siitä vaihtelevat akselilla BOMB (Leonard Maltin) – mestariteos (Peter von Bagh). Mielestäni elokuva on siltä väliltä, ristiriitainen aikalaiskuvaus, jossa vanhan Hollywoodin maestro ammentaa mahdollisuuksista kuvata elämää rehellisemmin kuin Production Code edellisellä vuosikymmenellä salli. Los Angeles -tarinassa poliisin (Burt Reynolds) ja puhelintytön (Catherine Deneuve) suhteesta on syytä muistaa, että prostituutio Kaliforniassa on rikos, ja suhde on siksi koko ajan vailla tulevaisuutta. Poliisipomo (Ernest Borgnine) kiusaakin Burtia uhkaamalla pidättävänsä Deneuven jouluaattona ja luovuttamalla tämän rekkalesbojen häkkiin. Pornografian maailmaan kytkeytyvässä rikostutkimuksessa on yhteyksiä Paul Schraderin muutamaa vuotta myöhemmin tekemään Hardcoreen (1979), alkutilannetta myöten juonikuviossa on samaa kuin Vares-seikkailussa V2 – jäätynyt enkeli (2007), ja umpikujaan joutuneen poliisin ratkaisu on periaatteessa yhtä kuin Kirk Douglasin yllämainitussa Lain vartijassa.

Yritetään yhdessä, aloitetaan alusta (1979) on toinen elokuva, jossa Burt Reynolds on parhaimmillaan. Toimintaelokuvien machomuotista poiketen hän sai tilaisuuden osoittaa olevansa hyvä, monipuolinen ja herkkäkin näyttelijä, näin Aldrichilla ja myös tässä Alan J. Pakulan ohjaamassa elokuvassa, joka perustuu Dan Wakefieldin romaaniin. Siihen asti televisiossa arvostettua työtä tehnyt James L. Brooks (Hellyyden ehdoilla, Elämä on ihanaa) teki siinä elokuvadebyyttinsä tuottaja-käsikirjoittajana. Tarina kertoo eronneesta miehestä, jonka on vaikea unohtaa vaimoaan (Candice Bergen), vaikka hän kohtaakin melko pian uuden kiinnostavan naisen (Jill Clayburgh). Kipu, suru ja huumori vuorottelevat aikuista katsojaa kirpaisevassa ihmissuhde-elokuvassa. Eroterapiaryhmäkin kuuluu aiheisiin teoksessa, joka on itsessään ”leffaterapiaa” Mikael Saarisen tarkoittamalla tavalla.

Posted in Aldrich Robert, Andrews Dana, Attenborough Richard, Bach Richard, Bartlett Hall, Bergen Candice, Bergman Ingrid, Bloom Claire, Brooks James L., Burton Richard, Cabot Bruce, Chevalier Maurice, Clayburgh Jill, Clément René, Curtiz Michael, Deighton Len, Deneuve Catherine, Diamond Neil, Dieterle William, Donen Stanley, Douglas Kirk, Finch Peter, Fröbe Gert, Garmes Lee, Gavin John, Grant Cary, Hawks Howard, Kingsley Sidney, Krüger Hardy, Lerner Alan Jay, Loren Sophia, Mancini Henry, Martinelli Elsa, Mills John, Minnelli Vincente, Montand Yves, Nicholson Jack, Pakula Alan J., Parker Eleanor, Ponti Carlo, Reynolds Burt, Ritt Martin, Streisand Barbra, Taylor Elizabeth, Wayne John, Welles Orson, Werner Oskar, Wyler William, Yleinen, York Susannah | No Comments »