LAITTOMAT (Bande à part), Ranska 1964. TY: Anouchka Films, Orsay Films. T+O+KS+selostaja: Jean-Luc Godard. KU: Raoul Coutard. M: Michel Legrand. LE: Agnès Guillemot, Francoise Collin. N: Anna Karina (Odile), Claude Brasseur (Arthur Rimbaud), Sami Frey (Frantz). Mustavalkoinen 1,33:1, DD mono, 92 min
Pan Vision (Atlantic / Gaumont) 14.5.2009
Laittomat on Jean-Luc Godardin modernia runoutta, jollaista hän kehräsi kernaasti pulp-fiktiosta. Pohjana on olevinaan amerikkalaisen liukuhihnakirjailijan Dolores Hitchensin rikosromaani, jonka jännitysjuonta Godard ei edes parodioi, vaan käyttää sitä vain monitahoisena ponnahduslautanaan. Genreviittaukset yltävät lännenelokuvista animaatioon.
Godardilla oli 1960-luvulla vauhti päällä. Vuonna 1963 valmistui kolme pitkää elokuvaa, vuonna 1964 kaksi, ja lisäksi lyhytelokuvia. Juuri ennen Laittomia oli valmistunut Caprilla väri- ja scope-elokuva Keskipäivän aave. Visuaalisesti Laittomat on sen vastakohta.
Kuvaaja Raoul Coutardin merkitystä Godardin 1960-luvun elokuvissa ei voi liioitella. Coutard oli monipuolinen mestari, ja Coutard ja Godard ottivat ilon irti kokeillessaan, miten erilaisia kuvamaailmoja he pystyivät luomaan. Laittomissa taivaan harmaus, Bastiljin kaupunginosan arkisuus ja Joinvillen lähiön sumuisuus tekevät ankean ensivaikutelman, mutta niistä irtoaa apeaa lumousta, samoin kuin näyttelijöiden anti-glamour-kuvauksesta surumielistä hohtoa. Leikkaus herättää huomiota heti alkutekstien aikana.
Lennokkaan musiikin sävelsi Michel Legrand. Hän oli samana vuonna menestyksensä huipulla elokuvassa Cherbourgin sateenvarjot, jonka tunnussävelmällä Laittomissakin leikitellään. Laittomissa on muutenkin musikaalin ominaisuuksia. Rikolliskolmikko tanssii baarissa madisonia kohtauksessa, jolle Quentin Tarantino teki kunnianosoituksen Pulp Fictionissa. Clichyn metroasemalla Arthur ja Odile ”laskeutuvat maapallon keskipisteeseen”. He havaitsevat, että metrossa ihmiset näyttävät surullisilta, ja Odile laulaa laulun yksinäisyydestä.
Muiden asioiden ohella Laittomat on satiiri nykykulttuurin lyhytjännitteisyydestä. Kolmikon kokeillessa minuutin hiljaisuutta heidän kärsivällisyytensä riittää vain 37 sekuntiin. Louvren taidemuseo on heille ainoastaan läpijuoksuennätyksen kohde (9 minuuttia 43 sekuntia).
Absurdilla tavalla yhteiskunnallinen todellisuus pyrkii esiin pinnallisuuden takaa. Ainaisissa uutisviittauksissa tulee esiin sellainenkin yllätys kuin Ruandan kansanmurha vuonna 1964: hutut ovat leikanneet liian pitkiltä tutseilta raajat poikki.
Godard teki metaelokuvaa, ja Laittomissa hän oli ensi kertaa itse kertojaäänenä. Alkuteksteissä hänen krediittinään on
JEAN-LUC
CINEMA
GODARD
Puolivillaisen ryöstötarinan edetessä sen tekijät ilmoittavat pyrkivänsä tietoisesti kunnioittamaan B-elokuvan perinteitä, ja lopputeksteissä kertoja toteaa koko jutun muistuttaneen kioskikirjaa. Ensikatsomalla Laittomat on kevyt ja leikkisä, mutta kun sen näkee uudelleen ja uudelleen, sen runollinen johdonmukaisuus ja yllättävyys korostuu joka kerta enemmän.
